Tunnelmia ET-lukijaristeilyltä kesällä 2013: Syvärin kylässä, Valamon luostarissa, Kižin museosaarella ja Petroskoissa. Katso upeat kuvat!

Yläkannen luentosalista on hyvät näkymät.


Pianisti viihdyttää pianobaarissa.


Konstantin Korotkov -laivalla on mukavan maanläheiset värit.


Uralilaisen teollisuuspohatat ovat ostaneet Valamon Uuden Jerusalemin skiittaan posliinisen ikonostaasin.


Vanhat koulukaverit, lääkärit Kimmo Mustakallio ja Pertti Paljakka ovat ensimmäistä kertaa Laatokan-Äänisen risteilyllä.

- Professori Sergei Anishkov Leningradista vihittiin Helsingissä 1966 kunniatohtoriksi. Ultimuksena sain kunnian avustaa 85-vuotiasta professoria, joka oli ollut itse Pavolovin oppilaana. Anishkov suositteli minulle matkaa Kizhin saarelle. "Jos ei ole käynyt siellä, ei tiedä puuarkkitehtuurista mitään." Nyt toteutan Sergein ehdotuksen! Kimmo nauraa.


 

Risteilyn satamissa parhaimmillaan neljä laivaa pysähtyi vierekkäin ja ulommasta kuljettiin satamaan kaikkien läpi. Tämä siksi, että syviä satamakohtia ei ole paljoa. Iso laiva on Konstantin Korotkov, eli ET-risteilyn laiva.


 Sanotaan, että Nikolskin skiitan kirkko Valamossa on kuin jalokivi rasiassa.


Valamon pääluostariin mentiin pienellä kantosiipialukselle. Isot laivan eivät mahdu satamaan.


Larissa Myöhänen opasti ryhmäämme Valamossa.


Pyhiinvaeltajia Valamossa.


Pyhän Portin kautta pääsee Valamon pääkirkon alueelle.


Pieni konsertti Valamossa oli upea kokemus. Pietarilaiset ammattilaulajat tulevat vapaaehtoistöihin laulamaan turisteille.


Valeria antoi naisille lainaksi huiveja ja hameita ennen Valamon Kristuksen kirkastumisen kirkkoon menoa.


Munkki matkalla töihin Valamossa.


Laivalla ruokailtiin koko viikko samassa seurueessa.Edessä sisarukset Seppo Törrönen ja Marja-Liisa Myller. Takana aviopari Kirsi ja Markku Ristola.


Raija Väänänen (vas) ja Tuulikki Kierimo tutustuivat omaishoitajien yhdistyksessä 10 vuotta sitten. Sen jälkeen he ovat matkustaneet paljon yhdessä


.

Taljankan Anja ja Timo Tyrväinen esittivät mukaansa tempaavia sävelmiä laivalla.


Sinä ja minä Äänisen aalloilla,  Pirjo ja Raimo Ruotsalainen näyttävät tanssin mallia!


Syvärin kylä oli mukava kokemus, siellä oli paljon katsottavaa. Samaan aikaan jotkut menivät Aleksanteri Syväriläisen luostariin retkelle.


Irina Lapushkina myi Syvärin kylässä käsitöitään, mm. hauskoja patahanskoja


.

Monet Syvärin käsityökioskien pitäjistä olivat pietarilaisia, niin myös pyyhkeitä ommellut Natasha.


Syvärin kylässä.
Traktorinrenkaasta on tehty hauska kukkaruukku.


 

Kannon nokkaan on asetettu kärpässieniksi maalatut vadit.


Miliisiaseman kaksi puolta: paraatipuoli oli viimeisen päälle maalattu, takapuoli taas ei...


Syvärin kylän raitilla juhlittiin Elina Tulonen-Lustigin 60-vuotispäiviä, ja kannon nokkaan oli katettu kuohuviiniä, luumuja ja sipulipiiraita. Juomana oli ”Suhosen Paulia” eli pol suhoje alias venäläistä puolikuivaa kuohuviiniä.


Elina, Merja Jokela, Tuulikki Laakso ja Eero Lustig ovat kaikki olleet Venäjällä erilaisissa projekteissa mukana mutta Karjala on jäänyt näkemättä.


– Synttärijuhlat huomioitiin laivallakin, tuotiin kakkua ja laulettiin, Elina toteaa.

Serjozha myi Syvärillä itse poimimiaan mustikoita.


Syvärillä, Venäjän ”taka-Hikiällä” on jopa sushi-baari!


Syvärin satamassa on paljon käsityäkioskeja.


Ales myy isänsä tekemiä taidokkaita tuohitöitä Syvärillä. Ales tekee niitä myös itse. Isä ja äiti työskentelevät Mandrogin perinnekylässä tuohitöiden parissa.


Maanläheistä tunnelmaa Syvärin rannoilla, on niin lehmiä kuin Ladojakin.



Svirstoin voimalaitos nostaa sulun läpi itään kulkevia laivoja 12 metriä ylemmäs.



Dramaattinen ukkosmyrsky Äänisellä. Martti Mäkinen, 95, ihailee.



Tunnelmia Kižin museosaarelta.  Kižin ytimenä ovat Kristuksen kirkastumisen ja Jumalansynnyttäjän suojeluksen kirkot sekä niiden kellotorni. Täyspuinen Kristuksen kirkastuksen kirkko on rakennettu 1714. Sen 22 haapapaanuista kupolia loistavat hopeisina, eikä kirkkoon ole käytetty ainuttakaan rautanaulaa. Alun perin se rakennettiin kesäkirkoksi. Kirkko on ollut turisteilta suljettu vuodesta 1980.



Petroskoissa Äänisen rannalla on mielenkiintoinen rannan patsaspuisto.


Iloinen Misha myi leipomossa pullia.


Kissa petroskoilaisella ikkunalla.


Giorgi myi itsepoimiaan lakkoja Petroskoin kadulla.


Petroskoin asemalla ei tarvinnut pitkään odotella, että kuvaan sai Ladan.


Kyllä voi roskis olla kaunis! Näin Petroskoissa.


Petroskoin konservatoriossa oli niin upea kansantanssi- ja lauluesitys, että se sai jäyhät suomalaisetkin innostumaan. Esitys oli taidokkuudessaan vertaansa vailla, sen olisi voinut katsoa heti uudestaan.



Laivalla oli hyvää teetä tarjolla.


Laivalla oli niinkin hieno palvelu kuin silityshuone! Eli Tulonen-Lustig silittää paitaansa.


Mandrogin perinnekylässä työskentelee maan parhaimpia käsityöläisiä. Tässä tehdään käsin maatuskanukkeja.


Mandorogissa on myös vanhoja karjalaistaloja.


Laivalla  on ilmainen sauna, jonka saa varata itselleen. Uima-allas oli aika kiva!



Uskontotieteilijä Risto Aikonen ihailee maisemia hyttinsä ikkunasta. Hän on ollut neljänä kesänä luennoimassa risteilyllä.Valamon turismi alkoi 20 vuotta sitten. Monet, joilla on juuria tänne ovat jo käyneet. Nuorempia ei kiinnosta, vaikka reissuhan on aivan upea kaikenikäisille.


Lue juttu ET-lehdestä nro 6, ilm. 5.3.2014

Vierailija

Kuvia ja tunnelmia Laatokalta ja Ääniseltä

Tuosta Äänisestä muistui vain mieleeni "Äänisen aallot", jota muistan jo yli 30 vuotta sitten edesmenneen kunnioittamani isäni joskus laulelleen. Hänen jäämistöstään löytyneestä sotilaspassista näin, että hän oli osallistunut niilläkin (Äänisen) seuduilla lukuisiin taisteluihin. Niistä, kuin ei yleensäkään sodasta hän ei koskaan puhunut mitään,- kaitpa ei pystynyt. Joskus muistan vain hänen kehuneensa siellä nykyisen rajan taakse jääneitä taidokkaasti veistettyjä, koristeellisia hirsitaloja...
Lue kommentti
Vierailija

Kuvia ja tunnelmia Laatokalta ja Ääniseltä

Kesän 2013 ET-lehden risteily Laatokan ja Äänisen aalloilla onnistui erinomaisesti. Kiitän monipuolisesta laivaohjelmasta ja erityisesti Ahti Jokisen ja Taljankan esityksistä. Reija Ypyän olisi pitänyt lähettää juttunsa tarkistettavaksi. Luokkatoverini etunimi on Pertti eikä Erkki. Kuvamme jatkotekstin olisi pitänyt kuulua: - Professori Sergei Anishkov Leningradista vihittiin Helsingissä 1966 kunniatohtoriksi. Ultimuksena sain kunnian avustaa 85 vuotiasta professoria, joka oli ollut itse...
Lue kommentti

Sinikka Saastamoisen lapset puolisoineen ja lapsineen vuokraavat joka jouluksi mökin, johon mahtuu koko heimo.

1960-luvulla pohjoiskarjalainen Sinikka Saastamoinen jäi leskeksi neljän alle 10-vuotiaan lapsen kanssa. Lisäksi hän odotti viidettä.

– Perhe hitsautui yhteen niin tiukasti, että aikuiset lapset perheineen haluavat vieläkin viettää joulut yhdessä, kertoo Maija-Liisa Punta-Saastamoinen, Sinikan ainoan pojan Maurin vaimo.

Miniä ja vävyt ovat sopeutuneet perinteeseen.

– Aiemmin menimme kaikki – puolisot, lapset ja lastenlapset – anopin luo, mutta nyt haluamme, että hän saa helpon joulun. Kahdeksankymppisen mummon koko joulukuu ei saa mennä keittiössä.

Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.
Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.

Pinja koristelee kuusta.
Pinja koristelee kuusta.

Joka jouluksi suku vuokraa mökin, yleensä eri paikasta. Viime vuonna valinta oli Simpelejärvi, jonka rannalla olevaan mökkiin mahtui koko 20 hengen seurue.

Joulunviettoon tulevat Maurin ja Maija-Liisan lisäksi heidän lapsensa Jesperi, 27, ja Suvetar, 22, sekä Maurin sisarukset lapsineen. Maurin sisar Pirjo ja hänen miehensä Pentti Sahlman ajavat vuokramökille Vantaalta. Sinikan esikoistytär Eija ja hänen puolisonsa Pauli Purmonen tulevat Joensuusta, samoin tytär Tarja ja Heino Hämäläinen poikansa Severin kanssa. Tytär Heli tulee joulunviettoon Tampereelta miehensä Keijo Karjulan ja lastensa Jonnen, Pinjan ja Elmerin kanssa.

– Parasta on yhdessäolo. Tuntuu hyvältä päivittää kuulumiset ilman kiirettä. Jokainen tuo jotain jouluruokaa. Esimerkiksi Mauri tekee sinapin, minä jälkiruuan. Tarja on koristelemisen mestari, hän tuo kukat, viimeksi upeat jouluruusut, Maija-Liisa sanoo.

Pirjo ottaa rennosti.
Pirjo ottaa rennosti.

Kodassa paistetaan makkaraa.
Kodassa paistetaan makkaraa.

Näkymä Parikkalan mökin ikkunasta pysäytti.

– Istuin sohvalla ja vain katselin, järvi tuli kuin syliin. Jää oli kaunista, vaikka sen päällä oli muutama sentti vettä. Kastelimme siinä varpaat saunan jälkeen, Maija-Liisa kertoo.

Suvun ohjelmaan kuuluu jouluna herkuttelu, saunominen, ulkoilu ja Trivial Pursuit -peli. Viimeksi sitkeimmät pelasivat aamuneljään.

– Sen jälkeen nukuimme hyvin.

Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.
Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.

Jouluaamuna mummo heräsi keittämään puuron, ja puolen päivän jälkeen koko seurue lähti ulos.

– Oli ihana nähdä, kun mummo käveli nuorten kanssa käsikoukkua ja nautti siitä, että kaikki ovat koolla.

Huvila.net > Loikonsaari 3


Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.
Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.

Ruotsin Lapista ei löydä joulupukkia, mutta hurjia rinteitä senkin edestä. Keltanokka lähti testaamaan, miten pääsee alas Riksgränseniä ja Björklideniä.

Opashan on hullu!

Olen saapunut vasta tunti sitten Ruotsin Lappiin, marssinut saman tien suksivuokraamoon, ährännyt vaivalloisesti massiiviset laskettelumonot jalkaan ja kuunnellut huolestuneena miniluentoa lumivyöryn vaaroista. Ja nyt pitäisi seurata lasketteluopasta vielä kilometri ylämäkeen kohti tunturin huippua.

Olen näännyksissä, hikinorot valuvat poskilla. Ihan kuin noutajan kalsa kosketus tuntuisi olkapäillä.

Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.
Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.

Matkaa on tehty jo puoli tuntia, ylämäkeen luonnollisesti. Björklidenin laskettelukeskus näkyy alhaalla pienenä. Horisontissa siintävät Norjan tunturit ja jossain niiden takana Atlantti. Jalassani on karvapohjaiset sukset. Ne eivät lipsu senttiäkään. Eivätkä kyllä luistakaan. Niillä vain tampataan matkaa ylämäkeen.

– Mika, sinä pystyt tähän. Ajattele, miten hienot maisemat ylhäällä odottavat. Sitten laskettelemme pitkin neitseellisiä lumia alas laaksoon. Det är kul! tsemppaa opas Kim Bergsten.

Mihin olen joutunut?

Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.
Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.

Sisulla huipulle

Kokeilin laskettelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana Jyväskylän Laajavuoressa. Alku oli vauhdikas, syöksyin pipo silmillä rinteen suoraan alas. En osannut oudoilla suksilla kurvata, kun en tullut keneltäkään kysyneeksi, miten se tapahtuu. Vauhdin sain pysähtymään juuri ennen parkkipaikkaa.

Sen jälkeen eksyin mäkeen satunnaisesti, keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Rinteessä oli joka kerta kivaa, mutta laskettelupuremaa en koskaan saanut. Ehkä Suomen rinteet olivat liian vaatimattomia tällaiselle Laajavuoren veteraanille.

Sitten ystäväni houkutteli testaamaan "vähän kovempaa kamaa", Ruotsin Lapin tuntureita. Ruotsihan on suomalaiselle kuin Amerikka. Siellä kaikki on hienompaa ja suurempaa, niin tunturitkin. Ruotsin Åre tunnetaan pikku-Alppeina, sillä sen korkein huippu Åreskutan yltää yli 1400 metriin. Rinteet ovat kilometrien pituisia. Suomen laskettelukeskuksissa moisista lukemista vain unelmoidaan.

Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.
Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.

Vierekkäin sijaitsevissa Björklidenissä ja Riksgränsenissa tunturit kohoavat reiluun kilometriin. Niiden luonnonrinteet sopivat monipuoliseen lasketteluun kuin valetut.

Bergsten on päässyt tunturin laelle ja jatkaa tsemppaamista. Ammattilaiselle kapuaminen on niin helppoa. Määränpää häämöttää, tamppaan karvapohjasuksiani rinnettä vimmaisesti ylös suomalaisella sisulla.

Det är kul! Det måste vara kul!

Lopulta pääsen perille. Viisikymppisen kunto voisi olla kovempikin, mutta olen yhä elossa.

Hiihtopummin tunnustukset

Bergsten auttaa irrottamaan karvapohjat suksista. Vedän keuhkot täyteen tunturi-ilmaa ja annan katseeni nuolla horisonttia. Olen kilometrin lähempänä taivasta kuin tunti sitten suksivuokraamossa. Olo on juhlallinen. Alan ymmärtää, miksi joskus pitää kärsiä, että voi nauttia.

Bergsten kaataa kuksaan kahvia.

– Olen ollut neljä vuotta Björklidenissä ja Riksgränsenissä lasketteluoppaana. Nuorena elin hiihtopummina Ranskan Chamonix'ssa. Siellä aloin myös vuorikiipeillä, ja se on suurin intohimoni. Laskettelu tulee kakkosena. Nytkin jatkaisin mieluiten matkaa aina vain ylöspäin, Bergsten tarinoi kahvitauollamme.

Täällä vartioin minä!
Täällä vartioin minä!

Näkemykseni vain vahvistuu: mieshän on umpihullu.

Huipulla tuulee. Kahvin lämmittävä vaikutus hupenee. On aika miettiä paluuta alas. Bergstenilla on suunnitelma. Seuraamme mestaria jyrkän rinteen reunaan. Rinne ei ole pitkä, mutta korkeusero nostaa hikikarpalot taas pintaan.

– Tässä on paljon pehmeää lunta, kuin höyhenillä laskisi. Seuraa vain minua, tee pitkiä nautinnollisia kaarroksia, nauti joka hetkestä, Bergsten sanoo ja lähtee.

Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.
Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.

Kuperkeikkoja pumpulissa

Bergsten pöllyttää tyylikkäästi lunta kaarrellessaan. Pian hän on rinteen alaosassa odottamassa meitä muita.

Olen ryhmämme keltanokka, muut ovat kokeneita laskettelijoita ja laskevat perässä leikitellen, kaiketi nautiskellen. Lähden liikkeelle. Luonnonrinteessä, vasta sataneessa pumpulilumessa laskeminen tuntuu erikoiselta. Lumi upottaa, vauhti kiihtyy hitaasti. Mutta se kiihtyy.

Tulee kaarroksen aika. Sukset eivät tahdo totella. Käännyn puolittain ja heitän kuperkeikan. Rämmin pystyyn. Sama toistuu seuraavassa mutkassa. Ja sitä seuraavassa.

Alas ehtineet hymyilevät hyväntahtoisesti. Onneksi rinteessä on niin paljon lunta, että kuperkeikkailu ei vammauta, mitä nyt vähän henkisesti.

– Onnittelut, Mika, selvisit. Se oli päivän haastavin osuus. Nyt pidetään hauskaa, Bergsten lupaa.

Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.
Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.

Rinne jatkuu loivahkona, ja löydän oman tapani kääntyä upottavassa lumessa. Tuuli suhisee korvissa, laakso lähenee ja talot muuttuvat näkökentässä isommiksi. Mäkeä riittää. Laskettelu kysyy reisilihaksia.

Pidän välillä taukoja ja ihailen arktisen luonnon kauneutta. Olen jo hyljännyt ajatuksen pysyä muiden matkassa. Hiljaa hyvä tulee, alas pääsee kaikilla nopeuksilla.

Lasken hotelli Fjälletin pihaan suksitelineen luo. Pian istun hotellin aulassa, ja takkatuli loimottaa. Kylmä huurteinen tuoksuu edessäni.

Reidet tutisevat, mutta nautin maisemasta Lapporteniin, Lapin porttiin. Näyttää kuin kuu olisi aikojen alkuhämärässä hipaissut Maata ja vienyt puolipallon muotoisen palan tuntureita mennessään.

Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.
Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.

Vihdoin vohvelia

Hotellin edessä odottaa hytillinen telavaunu. Se täyttyy matkustajista ja lähtee Låktatjåkkon tunturiasemalle 1228 metrin korkeuteen.

Alhaalla aurinko paistaa, mutta perillä odottaa vaakasuoraan viuhuva hyytävä tuuli ja lumimyräkkä. Lapin luonto luo Ruotsissakin outoa taikaa.

Puikahdan kohti mustaseinäistä hirsitaloa. Sisällä odottaa maailman pohjoisin vohvelikahvila. Käyn pirttipöytään, riisun toppatakkini ja tartun vohveliin.

Olen laskettelu-urani huipulla, kukkulan kuningas. Mietin jo tulevaa Åren-retkeä. Pohjoismaiden pisimmät rinteet vain naurattavat Björklidenin veteraania.

Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.
Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.

Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.
Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 6/2016.

Laskettelukeskukset

  • Riksgränsenin ja Björklidenin laskettelukeskukset sijaitsevat vierekkäin Kiirunasta kaakkoon lähellä Norjan rajaa, Napapiiriltä 200 kilometriä pohjoiseen. Molemmat tunnetaan hyvistä off-piste-laskuista eli vapaalaskuista rakentamattomilla luonnonlumisilla rinteillä.
  • Björklidenissä on 23 rinnettä ja viisi hissiä. Kittelsdalsin hissi vie korkeimmalle, 1100 metriin. Riksgränsenissä löytyy 15 rinnettä, 6 hissiä ja liki rajattomasti vapaalaskurinteitä. 

Näin pääset perille

  • Helsingistä Tukholman kautta lento Kiirunaan, mistä matkaa perille valtatietä E10 on noin 130 kilometriä. Lentoaika Helsinki-Kiiruna 2,5 tuntia. Kentältä on bussiyhteys laskettelukeskuksiin, 30 e/suunta. Bussi kulkee usein myös Björklidenin ja Riksgränsenin välillä.
  • Kiirettömille sopii juna Tukholmasta Riksgränseniin, matka-aika 18 tuntia.
  • Norjan Narvikin lentokentälle on Riksgränsenistä vain 40 kilometriä, mutta bussiyhteyttä kentältä Ruotsin puolelle ei ole. Ruotsin ja Norjan välinen tie on joskus lumimyrskyn takia päiviä poikki. Oulusta maantietä pitkin Riksgänseniin on 620 kilometriä.
  • Helikopterilla? Arctic Elementsin järjestämillä räätälöidyillä 1-7 päivän Heliski-retkillä kokeneet laskettelijat viedään helikopterilla laskemaan neitseellisille puuterilumille vuoristoon, kuten yli 2 000-metriselle, jyrkkärinteiselle Kebnekaiselle. 

SOS

  • Merkitsemättömillä luonnonrinteillä on lumivyöryvaara. Suksivuokraamoista saa pakollisena lisävarusteena repun, jossa on muun muassa lähetin ja lumilapio. Suksivuokraamojen henkilökunta ja laskettelunopettajat opastavat, miten toimia lumivyöryssä.
  • Laskettelussa voi loukkaantua kaatuessaan. Kannattaa varmistaa ennen matkaa, että vakuutukset ovat voimassa. Kypärä on tärkeä turvavaruste.
  • Ruotsin hätänumero on 112.

Sää

  • Talvisesonki alkaa helmikuussa, kun keli muuttuu epävarmasta aurinkoiseksi. Rinteissä riittää lunta toukokuun puoliväliin. Silloin päivälämpötilat ovat reilusti plussalla, mutta yöt edelleen kylmiä. Säätilan vaihtelut ovat tuntureilla nopeita, mikä kannattaa ottaa huomioon varustevalinnoissa.

Majoitus

  • Riksgränsenissä laskettelukeskuksen sydän on suuri Hotell Riksgränsen, jonka huonevalikoima on laaja himolaskettelijan koppero hyteistä perhesviitteihin. Perhehotelli Meteorologen Ski Lodge tarjoaa personnallista luksusmajoitusta.
  • Björklidenissa majoitustilaa tarjoaa hotelli Fjället 1-4 hengen huoneissa ja lomamökeissä. Todellista huippumajoitusta tarjoaa pieni Låktatjåkkan tunturihotelli 1228 metyrin korkeudessa.