Miltä nuoruus näyttää vuonna 1926 syntyneen, miltei 90-vuotiaan silmin? Muun muassa sen paljastaa uusi jättitutkimus suomalaisista nuorista.

Nämä selviävät Nuorisotutkimusverkoston tuoreista kirjoista. Järjestö julkaisee kaksi uutta kirjaa nuoruuden historiasta ja mahdollistaa lähes historiallisen aikamatkan nuoruuteen – 1920-syntyneiden pula-ajoista aina1990-lukulaisten lama-aikaan.

Miten nuoruuden merkitys ja nuorten paikka suomalaisessa yhteiskunnassa ovat muuttuneet 1900-luvun alkupuolelta 2010-luvulle tultaessa? Etenkin näitä teemoja käsitellään kirjassa, joka perustuu laajaan laajaan nuoruudesta kertovien omaelämäkerrallisten kirjoitusten kokoelmaan ja tutkijoiden pohdintaan.

Tausta-aineiston keruu tuotti kirjoituksia kaikkiaan 376 eri-ikäiseltä suomalaiselta, jotka ovat syntyneet vuosien 1917 ja 1998 välillä. Nyt ne on koottu artikkelikokoelmaksi nimeltä Nuoruuden sukupolvet. Monitieteisiä näkökulmia nuoruuteen eilen ja tänään.

– Yhteinen nimittäjä nuoruudelle eilen ja tänään näyttää olevan epävarmuuden kokemus, kertovat artikkelikokoelman toimittajat Kaisa Vehkalahti ja Leena Suurpää.

Iäkkäämpien kirjoittajien nuoruutta varjostivat pula- ja sotavuodet- rajoittaen heidän mahdollisuuksiaan. Esimerkiksi opiskelumahdollisuuksien niukkuus ja pakko lähteä varhain työelämään leimasivat suomalaisten nuoruutta toisen maailmansodan jälkeen. Nuoruus ei ole ollut suinkaan vain nostalgiaa ja romantiikkaa, mutta ei liioin yksipuolista synkkyyttä, mainitsevat Vehkalahti ja Suurpää.

– Lähemmäksi nykyaikaa tultaessa nuorten katse kääntyy yhä enemmän sisäänpäin. Kertomusten yksilölähtöinen ääni heijastelee vahvaa yksilövastuun eetosta, sanoo Suurpää.

Tutkimuksen rinnakkaisjulkaisu Oi nuoruus sisältää värikkään valikoiman keruuseen lähetettyjä, eri-ikäisten kirjoittajien omaelämäkerrallisia tekstejä nuoruudesta 1920-luvulta 2010-luvulle.