Näyttelijä Kati Outinen, 64: ”Kalenteri on totuudellisempi kuin päiväkirja”
Kun näyttelijä Kati Outinen alkoi viitisen vuotta sitten lukea vanhoja kalentereitaan, hän huomasi, miten paljon muistoja ne sisälsivät. – Vaikka merkinnät ovat suppeita, pystyn elävästi palauttamaan mieleeni tunteet ja ajatukset, joita niihin liittyy.
Viitisen vuotta sitten näyttelijä Kati Outinen alkoi lukea vanhoja kalentereitaan. Hän oli aiemmin käynyt läpi kuolleen äitinsä paperit ja tajunnut, ettei halua jättää samanlaista urakkaa oman tyttärensä kontolle.
Kalentereihin oli merkitty lyijykynällä paitsi muistettavat menot myös säätilat, liikunnat, työt ja esimerkiksi se, oliko lenkillä ollut helppo hengittää.
– Vaikka merkinnät ovat suppeita, pystyn elävästi palauttamaan mieleeni tunteet ja ajatukset, joita niihin liittyy.
Kalenteri on Katin mielestä totuudellisempi kuin päiväkirja. Kalenteriinhan merkataan kaikki muistamisen arvoinen, päiväkirjaan taas valitaan tietyt aiheet – yleensä vuodatusta vaativat epäonnistumiset, kiukut, surut ja harmit.
Päiväkirjojeni perusteella elämäni on ollut kamalaa!
– Päiväkirjojeni perusteella elämäni on ollut kamalaa! Saman ajan kalenterit kuitenkin paljastavat minun olleen osallistuva, puuhakas ja iloinen.
Kati ajatteli heittää vanhat kalenterinsa pois, mutta halusi säästää merkinnät. Niinpä hän kirjoitti ne tietokoneella talteen Word-tiedostoon.
– Aikakäsitykseni suorastaan mullistui projektin myötä. Kun esimerkiksi puolen vuoden merkinnät ovat pienessä tilassa näytöllä, pystyn hahmottamaan, mitä kaikkea melko lyhyessä ajassa onkaan tapahtunut.
Lopulta hän ei raaskinut hävittää alkuperäisiä kalentereita, ovathan ne myös esineinä arvokkaita. Esimerkiksi tyttären kasvua voi seurata kansiin vuodesta toiseen liimatuista koulukuvista.
Kädenojennus seuraavalle sukupolville
Kati sai tyttärensä 24-vuotiaana ja eli tämän kanssa kaksin. Turvaverkko oli vahva. Hänen oma isänsä jäi noihin aikoihin eläkkeelle, hoiti tyttärentytärtään mielellään ja saattoi ilmestyä ovelle soppakattilan kanssa.
Tänä vuonna Kati itse on jäämässä eläkkeelle – ainakin osittain.
– Eläkeläisenä voin aikaisempaa vapaammin valita, mitä töitä otan vastaan. Kaikkein hienoin työ saattaa olla vasta tulossa.
Vaikka Kati tekisi töitäkin, hän aikoo olla yhä enemmän isoäidin roolissa 6- ja 10-vuotiaille lapsenlapsilleen.
– Nyt on minun vuoroni ojentaa käsi seuraavalle sukupolvelle ja auttaa. Teen sen tosi mielelläni.
Tyttären perhe asuu lähellä. Kati pääsee nopeasti paikalle, jos vaikkapa sairastunut lapsi tarvitsee hoitajaa keskellä päivää. Hän myös ottaa lapsenlapsia usein yökylään.
Eläkeläisenä voin aikaisempaa vapaammin valita, mitä töitä otan vastaan.
Lapselapsilleen Kati on titteliltään mumma tai oikeastaan muma, vanhempi lapsenlapsi kun kirjoitti pienenä kortteihin vain yhden väliämmän. Mumaa lapsenlapset näkevät välillä myös televisiossa tai lastenelokuvissa.
– Silloin he saattavat kysyä, että tiesitkö muma, että olit siinä mukana, Kati nauraa.
Joskus kysymyksiä on lapsenlasten kavereillakin.
– Kerran eräs pyysi minua näyttämään hampaani. Näytin ja ihmettelin, että mitäs nyt. Pikkukaveri oli nähnyt Räkä ja roiskis -elokuvan, jossa minulla on tosi isot hampaat. Hän halusi varmistaa, että hampaani olivat palautuneet normaaleiksi.
Lue lisää Kati Outisesta ET Terveys -lehden numerosta 2/26. Tilaajana voit lukea jutun ja ET Terveyden vanhoja numeroita Digilehdet.fi-palvelussa.
