”Onnea tään suurempaa ei voi olla missään”, kirjoittaa porilainen Hilkka Simpanen lähettämässään runossa.
Vaari ja vuodenvanha
Vaari istuu lattialla
kädet kohti lapsenlasta.
Muisto mieltään liikuttelee.
Häntä odotettiin vasta...
Hihkuen ja hoiperrellen
vuodenvanha astuu.
Liikutuksen kyynelistä
vaarin silmät kastuu.
Nappaa syliin vuodenvanhan
vaari kyynelissään.
Onnea tään suurempaa
ei olla voi nyt missään.
Etusormi vuodenvanhan
löytää kyyneleensä.
Kimaltavan kultanauhan
sitoo sydämeensä.
”Kuuntelin hengellistä radio-ohjelmaa,
jossa puhuttiin isovanhempana olemisesta
isona kiitoksen aiheena. Itselleni ei
isovanhemmuus ole nyt ajankohtaista,
mutta olen kiitollinen saamistani soittamisen
ja kirjoittamisen lahjoista. Niitä on ihana
käyttää ja tuottaa muille iloa", Hilkka Simpanen Porista sanoo.
Runo on julkaistu numerossa 9/2022.
