Matka Berliiniin kesällä 1952 muutti kirjailija Jörn Donnerin maailmankuvan Eurooppa-keskeiseksi.

"Kesällä 1952 olin 19-vuotias ja matkustin ensimmäistä kertaa Pohjoismaiden ulkopuolelle, Berliiniin. Tuo kommunistisen rauhanliikkeen rahoittama ja järjestämä matka muutti maailmankuvani Eurooppa-keskeiseksi. Siihen asti olin suhtautunut ymmärtäväisesti Neuvostoliittoon.

Elettiin sodanjälkeistä aikaa: Berliini oli jo jaettu, mutta muuria ei ollut. Koko kaupunki oli kylmän sodan näyttämö. Uskoin jonkin aikaa sosialismiin. Tosiasiat Berliinissä puhuivat muuta, samoin ihmisten kertomukset kokemuksistaan.

On aina vaikea myöntää olevansa sataprosenttisen väärässä, ja asian kypsyttely vei pitkään. Tarvittiin myös muita kokemuksia, ennen kuin pystyin tunnustamaan itselleni, että sosialismi ei toimi.

En osallistunut Berliinissä juuri mihinkään siellä järjestettyihin rauhankokouksiin. Minä tutkin Berliiniä. Ajoin metrolla ja ratikalla idästä länteen ja lännestä itään, monta kertaa. Todellinen rauhantekoni taisi olla se, että vein Bertolt Brechtille kirjeen Hella Wuolijoelta. Tämä oli närkästynyt siitä, että Brecht oli ominut nimiinsä Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti -näytelmän, jota esitettiin ympäri Eurooppaa. Kyseessä oli kuitenkin yhteistyöprojekti. Anteeksipyynnöksi mies lähetti runon Hellalle Suomeen.

Tämän jälkeen he pääsivät sopimukseen tekijänoikeuksista. Tuolloin alettiin puhua kolmannesta maailmasta. Minulle Euroopasta tuli keskeinen kiinnostuksen kohde. Tästä kesästä voi vetää suoran linjan siihen, että myöhemmin kansanedustajana ajoin Suomea voimalla EU:n jäseneksi.

Vuosi 1952 oli minun kapinakesäni – kesä, jolloin aikuistumiseni alkoi. Vaikka
minulla on tunne, etten ole koskaan aikuistunut."

Juttu ilmestyi ET-lehdessä 5/2012