Hyvää laitetta eivät vuodet huononna. Aira-Liisan anopin vatkain, Vuokon mummon lihamylly ja Anjan vanha monitoimikone ovat koko ajan käytössä. Löytyykö kaapistasi vastaavaa?

Anopin sähkövatkain

Aira-Liisa Riihiranta, Pälkäneeltä kertoo:

”Appeni Toivo Riihiranta toi Tyyne-vaimolleen 60-luvulla Tampereelta yllätystuliaisina sähkövatkaimen. Appi oli hyvin edistyksellinen ja osti mielellään nykyaikaisia tavaroita vaimolleen. Anoppini ei ollut yhtä kokeilunhaluinen. Hän vain vilkaisi sähkövatkainta ja tokaisi, että kaikkea sinäkin hankit.

Anoppi ei luottanut sähkölaitteisiin vaan jatkoi käsipelillä leipomista. Hän ei käyttänyt modernia vatkaintaan koskaan, vaan vatkasi puukapustalla voitkin vaahdoksi vielä yli 80-vuotiaana. Hän oli kova leipomaan, seitsemän sorttiakaan ei riittänyt.

Appi osti 60-luvulla myös käsikäyttöisen viipalointikoneen. Sitäkin anoppi tietenkin piti turhana, mutta perheen neljä poikaa veistelivät sillä mielellään makkaraa ja leipää. Se saattaa olla vintillä vieläkin.

Anopin kuoltua vuonna 2005 pojat jakoivat hänen jäämistönsä. Mieheni Toimi sai äitinsä vatkaimen, joka oli vielä alkuperäisessä laatikossaan uuden oloisena. Oli se meilläkin aikansa toimettomana, sillä käytin ahkerasti 70-luvun Bamixiani.

Kun Bamix tussahti rikki, ostin tehosekoittimen, mutta sen lasikulhon peseminen oli rasittavaa. Niinpä päätin kokeilla mummun konetta sosekeiton tekoon. Vautsi, että se olikin tehokas!

Niin puolukoista, sosekeitosta kuin marjanektaristakin tuli sileätä silmänräpäyksessä. Se oli rakkautta ensi hetkestä, käytän RG28S-vatkaintani päivittäin."

Lyyli-mummon kestävä lihamylly

Helsinkiläisen Vuokko Koivulan mainio maksalaatikko syntyy Lyyli-mummon lihamyllyn avulla.

"Mummoni oli ruoka-alan tehokas monitoiminainen Mäntyharjussa. Hän oli ”laittaja” eli pitokokki, koulun keittäjä, teki kämppäemäntänä savottatöissä työmiehille ruokaa, ja leipomokin hänellä oli. Mummo oli räväkkä, ideoiva ja luova tahtonainen. Asuin hänen kanssaan kaksi vuotta alle kaksikymppisenä.

Mummon kuoltua toin hänen lihamyllynsä ja osan astioista kotiini Helsinkiin. Ruostumatonta terästä oleva Aifo-lihamylly on ainakin 60 vuotta vanha. Se on varmaan ostettu Mäntyharjun osuuskaupasta, josta sai kaikkea salpietarista sukkanauhoihin.

Vietin lapsuuteni maalaistalossa Mäntyharjussa Etelä-Savossa. Joka syksy perunannoston jälkeen teurastettiin sika. Silloin Lyylin myllyllä tehtiin ahkerasti jauhelihaa ja aladobiaineksia. Hienonsin lapsena myllyllä joka viikko korppujauhoja kuivasta pullasta, koska lauantaisin leivottiin kakkuja.

Käytän lihamyllyä maksan jauhamiseen. Haluan jauhaa sen itse, koska valmiiksi jauhettu maksa on liian hienojakoista. Maksaan pitää jäädä vähän rakeita.

Valmistan maksalaatikkoa jouluna ja muutenkin silloin tällöin. Maksa on edullista ja terveellistä, ja olen tottunut syömään sitä lapsesta asti. Jouluksi pyöräytän myös vähän fiinimmän maksaterriinin.

Muistelen mummoa usein ruokaa tehdessäni. Vatkaan kakkutaikinan aina Lyylin yli 50 vuotta vanhassa muovikulhossa. Ihan kuin taikina onnistuisi siinä erityisen hyvin! Jos hän kiitti jotain ruokaa hyväksi, hän sanoi, että tämäpä on suun mukaista.”

Tuhatkätinen taikoo pullat ja piirakat

”Kun tyttäreni Riitta opiskeli kuluttajaekonomiaa, hän oli SOK:n kotitalousosastolla harjoittelijana vuonna 1980. Hän kokeili erilaisia laitteita, muun muassa yleiskoneita", Anja Mononen Luumäeltä kertoo.

"Ylellisenä pidetty Kenwood tuntui Riitasta isolta ja kalliilta. Philips Ahkerassa taas oli hankalasti irrotettavat osat. Mutta juuri markkinoille tullut Bosch Tuhatkätinen oli niin näppärän kokoinen, kaikki osat helposti irrotettavissa ja hintakin alle puolet Kenwoodista, että Riitta kehotti minua ostamaan sen.

Näin teinkin, sillä oli aina ollut kova leipomaan. Innostuin kovasti, sillä olin ennen tehnyt kaiken käsin. Vietimme tuohon aikaan naapurien kesken paljon nimipäiviä ja leivoin joka viikko jotain uutta.

Olen käyttänyt Tuhatkätistä tosi paljon, eikä mikään osa ei ole ollut koskaan rikki. Tyttäreni Leena ja Riitta ostivat samanlaiset yleiskoneet. Riitan kone on hajonnut ja Leena vaihtoi omansa hienompaan, mutta minulla se surraa edelleen.

Tykkään vieläkin leipoa, vaikka olen huonossa kunnossa ja niin kumara, etten pääse edes yläkaapille. Tuhatkätinen on ulosvedettävässä alakaapissa, josta saan sen helposti pois. Käytän sitä viikoittain. Leivon aina, kun tulee vieraita. Ostopulla on vähän kauhistus, vaikka sitäkin on joskus tarjolla. Ennen tein korppujauhotkin itse, enää en jaksa."