Helmikuussa tapahtuneen huijauksen jälkeen Börje on tehnyt jo pieniä nettiostoksia.
Helmikuussa tapahtuneen huijauksen jälkeen Börje on tehnyt jo pieniä nettiostoksia.

Helsinkiläinen Börje Uimonen joutui nettihuijarin uhriksi, vaikka teki kaiken oikein.

Viime syksynä Börje Uimonen alkoi etsiä käytettyä perämoottoria kalastusseuralleen.

– Haussa oli kohtuullisen vähän käytetty moottori, joiden tarjonta osoittautui aika niukaksi.

Hintapyyntö oli hyvin kohtuullinen.

Lopulta sopivalta vaikuttava moottori löytyi nettipalvelu tori.fi:stä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Hintapyyntö oli hyvin kohtuullinen, muttei ihan älyttömän halpa. Soitin ilmoituksessa olleeseen numeroon, mutta puhelu meni suoraan vastaajaan. Ilmoituksessa oli myös sähköpostiosoite, jonne lähetin viestin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kansainvälistä kauppaa

Kun vastausta ei kuulunut pariin kolmeen viikkoon, Börje arveli moottorin menneen sivu suun. Sitten myyjä kuitenkin lähestyi ja kertoi perämoottorin olevan vielä kaupan.

– Viesti tuli saksalaisen yrityksen sähköpostiosoitteesta. Myyjä pahoitteli huonoa suomeaan ja toivoi, että jatkaisimme kirjeenvaihtoa englanniksi.

Kaupoista päätti neljän hengen porukka.

Börje varmisti, että sähköpostissa mainittu yritys on oikeasti olemassa ja päätti uskaltaa jatkaa kaupantekoa. Seuraavien päivien aikana Börje ja myyjä vaihtoivat useita viestejä, joissa keskusteltiin moottorin kunnosta ja sen käyttötunneista. Myyjä vastasi kaikkiin kysymyksiin nopeasti ja asiallisesti.

– Minun lisäkseni moottorin ostamisesta oli päättämässä neljän hengen porukka kalastusseurasta. Kaikki hyväksyivät kauppojen tekemisen saksalaisen myyjän kanssa.

Myyjä vastasi nopeasti ja asiallisesti.

Myyjä ehdotti maksamiseen hiukan suomalaista postiennakkoa muistuttavaa järjestelyä.

– Ajatus oli, että siirrämme rahat kuljetusyhtiön tilille, josta ne siirtyvät myyjälle vasta sen jälkeen, kun olemme saaneet moottorin ja todenneet sen olevan sellainen kuin odotimme.

Järjestely vaikutti turvalliselta sekä myyjän että ostajan näkökulmasta.

Myyjän ehdottama kuljetusliike oli englantilainen. Börje tarkisti nopeasti netistä, että tämäkin yritys vaikutti asialliselta. Hän siirsi sovitun kauppasumman firman tilille ja lähetti myyjälle kuittauksen siitä, että asia on ­hoidettu.

– Kuljetusliikkeeltä tuli saman tien vahvistussähköposti, jossa oli arvioitu toimituspäivä ja seurantakoodi, jonka avulla paketin matkaa pystyi seuraamaan yrityksen nettisivuilla.

Huolellista työtä

Sovittu päivä tuli ja meni, eikä moottoria kuulunut. Börje lähetti sähköpostin kuljetusliikkeelle, mutta vastausta ei kuulunut. Yrityksen nettisivuilla oli palautekaavake, mutta senkään täyttäminen ei johtanut yhteydenottoon. Soitot myyjän ja kuljetusliikkeen puhelinnumeroihin päätyivät suoraan vastaajaan.

Yritysten tiedot alkoivat vaikuttaa epäilyttäviltä.

– Siinä vaiheessa aloin ymmärtää, että olimme tulleet huijatuiksi. Aloin syynätä yritysten tietoja tarkemmin ja ne alkoivat vaikuttaa epäilyttäviltä.

Netistä löytyivät esimerkiksi kuljetusliikkeen liikevaihtotiedot. Ne paljastuivat summaltaan niin pieniksi, ettei yrityksellä oikeasti voinut olla minkäänlaista toimintaa.

– Todennäköisesti huijarit olivat hankkineet toimintansa päättäneen firman pöytälaatikkoyritykseksi, jota käytettiin vain petoksia varten.

Börje teki tapahtuneesta rikosilmoituksen, mutta siitä ei ollut hyötyä.

Maksutapa vaikutti turvalliselta.

– Syyttäjältä tuli viesti, jossa todettiin, ettei rikosilmoitus johda toimenpiteisiin. Rikollisten jäljittäminen ulkomailta on kai liian työlästä ja kallista suomalaisille viranomaisille.

Kalaseura menetti 3 100 euroa. Jos kauppa olisi maksettu luottokortilla, rahoja olisi voinut yrittää vielä saada takaisin. Pahaksi onneksi rahat maksettiin tavallisena tilisiirtona.

Huijaus oli rakennettu huolellisesti. Firmat olivat oikeasti olemassa, nettisivut olivat hyvin tehdyt ja yhteydenpito oli täysin asiallista siihen saakka, kunnes rahat oli saatu.

Netti- ja puhelinhuijaukset ovat lisääntyneet hälyttävää vauhtia. Petosriskiä voi itse pienentää. Lue, miten:

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2018.

Estä pankkikortin kopiointi

Pari vuotta sitten pankkikorttini ei suostunut toimimaan bensa-asemalla. Verkkopankissa selvisi, että korttini oli suljettu epäilyttävän ostoksen takia. Se oli tehty Yhdysvalloissa vain pari tuntia sen jälkeen, kun olin käyttänyt korttia viimeksi Suomessa. Pankin turvajärjestelmä oli varmuuden vuoksi sulkenut korttini.

Tuon jälkeen olen minimoinut riskit asettamalla luottokorttiin maarajauksen, joka sallii käytön vain Suomessa. Jos lähden matkalle, käyn muuttamassa asetuksia niin, että korttia voi käyttää kohteessa matkapäivien ajan.”

Samalla tavalla olen estänyt verkko-ostosten tekemisen. Jos käytän korttia nettishoppailuun, käyn ensin verkkopankissa sallimassa sen. Varmuuden vuoksi olen vielä asettanut päiväkohtaisten ostosten ja nostojen summan pieneksi. Vaikka korttini jostain syystä päätyisi voron käsiin, vahinko jää toimieni ansiosta siedettäväksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla