Läheinen alkaa unohdella eikä osaa enää hoitaa rahojaan. Kuinka voit ottaa häneltä pois raha-asioiden hoitamisen vastuun?

Muistiliiton kouluttaja Pirkko Telaranta on parikymmentä vuotta neuvonut muistisairaita ja heidän omaisiaan.

– Dementian oireet alkavat usein epämääräisesti. Sairastunut huomaa ne ensin itse ja huolestuu, kun ei enää muista eikä pärjää. Ahdistaa, pelottaa, masentaa, ja varsinkin vanhoilla ihmisillä pelko nousee päällimmäiseksi. Onkohan minulla se?

– Pelosta seuraa usein torjuntaa ja ongelmien peittelyä ja kieltämistä. Pelätään ennen kaikkea itsemääräämisoikeuden menetystä. Kun puoliso kehottaa menemään lääkäriin, sukset menevät helposti ristiin. ”Ei minulla mitään ole! Miksi kohtelet minua kuin lasta?”

Epäluulo kalvaa monen sairastuneen mieltä. Kyky hahmottaa rahan arvoa heikkenee, ja varakas voi kokea itsensä rutiköyhäksi. Tai toisinpäin: rahoistaan tarkka saattaa muuttua ylen anteliaaksi.

Mitä omainen voi tässä tilanteessa tehdä?

– Voi vaikkapa kutsua koko perheen koolle ja kertoa sairastuneelle, että hän vaarantaa itsensä ja taloutensa ja vaikeuksia saattaa tulla, jos hän ei ota apua vastaan. Jotkut helpottuvat, kun asia sanotaan heille suoraan. Myös perheystävä, ongelmia havainnut pankkivirkailija tai muu ulkopuolinen voi ottaa asian esille.

Valtakirja voi riittää

Varatuomari Sari Elomaa-Sirén toimii yleisenä edunvalvojana Helsingin oikeusaputoimistossa. Hän on aiemmin työskennellyt Muistiliitossa, joten muistisairaiden ja heidän läheistensä ongelmat ovat hänelle tuttuja.
Kun omainen ei enää kykene hoitamaan raha-asioitaan, miten niiden kanssa kannattaisi menetellä? Ei kai edunvalvontaan tarvitse heti mennä?

– Ei suinkaan, siihen turvaudutaan vasta viimeisenä keinona, kun mikään muu ei auta. Esimerkiksi silloin, kun sairastunut toimii aktiivisesti omaa etuaan vastaan. Läheisen antama apu on usein riittävää koko sairauden ajan, eikä järeämpiä keinoja välttämättä tarvita.

Niin kauan kuin ihminen on oikeustoimikelpoinen, hän voi allekirjoittaa omaiselle tai muulle luotetulle yksilöityjä valtakirjoja eri tarkoituksiin ja antaa käyttöoikeuden omaan tiliinsä. Asioiden hoitoa helpottaa, jos kaikki mahdolliset laskut ovat suoraveloituksessa.

Laskut ja kuitit talteen

Pankkien käytännöt vaihtelevat. Tilinomistajan kannattaakin jo sairautensa alkuvaiheessa mennä yhdessä luotettunsa kanssa omaan pankkikonttoriin keskustelemaan siitä, miten rahaliikenne kätevimmin hoituisi.

Jos ottaa toisen ihmisen, vaikkapa oman vanhempansa raha-asiat hoitaakseen, kannattaa olla huolellinen. Sari Elomaa-Sirénin mukaan kirjaa ei varsinaisesti tarvitse pitää, riittää että hankkii mapin, johon tallettaa tiliotteet, laskut ja kuitit.

– Käteisnostot saattavat herättää intohimoja, joten maksut on hyvä hoitaa laskua vastaan verkkopankissa tai pankkikortilla. Tiliotteella varmistaa selustaansa ja näyttää epäileville, että tähän ne rahat menivät. Omat rahat on pidettävä erillään omaisen rahoista, eikä tämän rahoista saa maksaa omia laskujaan. Puolisoiden kesken voi jatkaa raha-asioiden hoitamista entiseen tapaan tai siten, kuin niistä on sovittu silloin, kun valtakirja tai käyttöoikeus annettiin.

Voiko sopimuksen purkaa?

Sellaistakin välillä sattuu, että ihminen tulee muistisairauden alkuvaiheessa, ennen kuin sitä on edes diagnosoitu, tehneeksi itselleen epäedullisia sopimuksia pankin kanssa.

Miten pankit menettelevät, jos muistisairas asiakas, jolla ei ole edunvalvojaa, pistääkin nimensä alle ja sitoo vanhuudenturvaksi säästämänsä varat pitkäksi aikaa säästövakuutukseen tai määräaikaistilille?

– Yleensä pankit suostuvat purkamaan tällaisen sopimuksen, varsinkin jos asiakas tarvitsee kohteeseen pitkäksi aikaa sidotut rahat käyttöönsä. Jos sijoitus esimerkiksi osakerahastoon on tuottanut tappiota, sopimusta ei todennäköisesti pureta. Rahastostahan voi milloin vain nostaa pois sen, mitä siellä on jäljellä, vastaa johtaja Erik Sirén vakuutus- ja rahoitusneuvonta Finestä.

– Jos pankissa huomataan, ettei asiakas sairautensa vuoksi ymmärrä mitä tekee, ei pankin pidä sopimusta solmiakaan.

Valitettavasti sitä ei aina ole helppo huomata, koska muistisairaallakin voi olla kirkkaampia hetkiä, jolloin hän vaikuttaa terveeltä, Sirén sanoo.
Muistisairas saattaa tulla tehneeksi muitakin itselleen epäedullisia sopimuksia: ottaa pikavippejä, tilata kymmeniä aikakauslehtiä tai ostaa kalliita tavaroita, joille ei ole käyttöä. Voiko sopimuksia purkaa, Sari Elomaa-Sirén?

– Sopimus on sitova, ellei sitä jälkikäteen osoiteta pätemättömäksi. Jos sopimuksen tekijä oli tekohetkellä oikeustoimikelvoton, sopimus ei päde.

– Muistisairaan tekemän sopimuksen purkamista kannattaa yrittää, ja lääkärintodistuksesta on apua. Oikeusaputoimisto tai yksityinen juristi  voivat auttaa.

Oikeus palkkioon

Edunvalvoja on luottohenkilö, joka huolehtii päämiehensä omaisuudesta niin, että sitä voidaan käyttää tämän hyödyksi ja henkilökohtaisiin tarpeisiin. Omainenkin voi olla edunvalvoja. Hakemuksen maistraatille tai käräjäoikeudelle voi tehdä asianomainen itse, hänen omaisensa tai ulkopuolinen henkilö.

Jos ryhtyy omaisensa edunvalvojaksi, onko se iso urakka?

– Riippuu omaisuuden määrästä. Jos sitä on paljon ja monenlaista, työtä riittää. Vähällä pääsee, jos omaisuutta on vain pankkitili ja asunto, Sari Elomaa-Sirén sanoo.

Tilit on tehtävä maistraatille edunvalvonnan alussa ja lopussa ja lisäksi vuosittain.
Edunvalvonta on maksullista, ja laskut maksaa se, jonka etua valvotaan. Oikeusministeriö on antanut ohjeet edunvalvojan palkkiosta: perusmaksu on 200 euroa vuodessa, ja lisäksi maksetaan korvauksia vuositilien teosta ja muista toimenpiteistä. Edunvalvojan palkkio nousee sitä suuremmaksi, mitä varakkaamman henkilön etua valvotaan.

Myös puolisolla ja lapsella on edunvalvojana toimiessaan oikeus palkkioon.

Pihtailla ei saa

Sari Elomaa-Sirén huomauttaa, että kenenkään oikeustoimikelpoisuus ei automaattisesti katoa edunvalvonnan myötä.

– Lomaosaketta ei voi lähteä omin päin hankkimaan, koska eläketili on edunvalvojan takana. Mutta jos on riittävän terve, voi vaikkapa tehdä testamentin. Omistajan mielipidettä on kuultava esimerkiksi hänen omaisuuttaan myytäessä, jos hän pystyy mielipiteensä ilmaisemaan.

Edunvalvonta ei saa merkitä sitä, että varoja pihtaillaan perillisiä varten. Henkilökohtaisiin menoihin on varattava riittävästi rahaa.

– Ihmisen täytyy saada itse nauttia rahoistaan ja säilyttää mahdollisuuksien mukaan sellainen elintaso, mihin on tottunut.  Realiteetit on kuitenkin otettava käyttövaroissa huomioon, muun muassa se, että iän myötä sairauskulut ja palvelujen tarve kasvavat. Näihinkin kuluihin voi olla hyvä jättää rahaa säästöön.

Edunvalvoja ei voi noin vain päättää myydä päämiehensä omistamaa asuntoa tai kiinteistöä, siihen hän tarvitsee maistraatin luvan.

Tuntuisi ankealta ajatukselta, että menettäisi jonain päivänä oikeuden nostaa omia rahojaan omalta tililtään. Niin ei tarvitse ollakaan. Sari Elomaa-Sirén kertoo edunvalvojien yleensä avaavan eläketilin rinnalle toisen tilin, jolle siirretään kuukausittain tietty pienempi summa omistajan vapaasti nostettavaksi. Näin hän voi käydä vaikkapa tutussa lähikaupassa ostoksilla.

Lisätietoja maistraateista ja oikeusaputoimistoista.
www.oikeus.fi
www.om.fi
www.maistraatti.fi

Vierailija

Kuka hoitaa raha-asiasi?

Oma, iäkäs äitini on valtuuttanut minut ja sisareni laajalla valtakirjalla hoitamaan kaikkia "juoksevia" asioitaan. Vuokra-,kotihoito-, apteekki-, sähkö-ym. laskut ovat suoravelotuksessa, mutta muut laitan maksuun minä tai sisareni -useinmiten minä. Äiti ei näe enää edes nimeään kirjoittaa, mutta pää pelaa. Siksi voimme toimia valtuutuksella. Äiti luottaa satasella ja me toimimme luotettavasti.Muut sisarukset pääsevät vähällä, voivat soitella äidille ja käydä kun ehtivät. -Ei ole vastuun...
Lue kommentti
Vierailija

Kuka hoitaa raha-asiasi?

Varmaankin yksityinen kotipalvelu hoitaa siivoukset ym,palvelut, koska kunnalliset ei sitä taatusti tee? Ei riitä aika kun on niin vähän työntekijöitä. Minulla raha-asiat hoitaa virallinen edunvalvoja.Laskut hoituu ajallaan, minulle tulee käyttötilille "ruokakaraha"yms. Apteekissa on nimelläni lääketili. Eläke menee toiselle tilille, josta maksetaan vuokra, sähkö, lämmitys, vesi ja muut laskut. Lapset ovat kiireisiä eivätkä jouda minun asioitani hoitamaan. Näin on parempi, laskut hoituvat...
Lue kommentti

Testamentilla halutaan etenkin turvata puolison asuminen ja talous ja taata se, että omaisuus ei valu lasten puolisoille. Mutta mitä muuta viimeiset tahdot yleensä sisältävät?

Yhä useampi ja nuorempi laatii testamentin. Joensuulainen asianaja Harri Kontturi suositteleekin, että jokainen, jolta jää perittävää, tekisi sen. Testamentilla voi määrätä, kuka saa omaisuutta, ja sillä voi myös ehkäistä perillisten riitoja.

Asiakirjan sisältöön vaikuttaa, onko testamenttaaja avio- tai avosuhteessa vai yksineläjä ja onko hänellä lapsia. Parit tahtovat yleensä varmistaa, että jäljelle jäävän ei tarvitse surra, miten hänelle käy.

Vaikka välit perillisiin olisivat hyvät, tilanteet voivat muuttua. Lapset saattavat toimia itse tai puolisoidensa lietsomana arvaamattomasti ja esimerkiksi kävellä lesken yli.

Harri Kontturi suosittelee, että ainakin nämä asiat kannattaa ottaa huomioon tetatmentissa.

1. Antakaa lesken päättää asumisesta

Avioleskellä on lain mukaan oikeus jäädä asumaan parin yhteiseen kotiin ja pitää sen irtaimisto jakamattomana elinikänsä. Jos hän vaihtaa asuntoa, perilliset voivat vaatia perimäänsä puolikasta asunnon myyntihinnasta. Tällöin leski ei välttämättä pysty ostamaan haluamaansa asuntoa, sillä esimerkiksi hieman rapistunut omakotitalo voi olla suunnilleen keskustakaksion arvoinen.

Testamentissa voidaan sanktion uhalla määrätä, että perillisten on suhtauduttava lesken asunnonvaihtotoiveeseen myötämielisesti. Kontturin mukaan käyttökelpoiseksi on osoittautunut vastahankaisten perintöosan kutistaminen lakiosaan. Se on tavallisesti selvästi vähemmän kuin perillinen muuten saisi.

– Kun perijä ymmärtää, että perintö pienenee, yleensä suostumus tulee.

Järjestely siirtää perinnön saamista. Toisaalta, perintö suurenee, jos uuden asunnon arvo nousee.

2. Älkää myykö mökkiä

Kesämökistä voi tulla kiistakapula, jos lapset tarvitsevat rahaa vaikkapa perintöveroihin. Kun pari haluaa taata, että mökkiä ei myydä ja eloon jäänyt saa vastaisuudessakin olla siellä, leskelle määrätään usein hallintaoikeus.

– Mökki voi olla tärkeä puolisoille. Sen sijaan esimerkiksi metsien tai arvopapereiden myynti harvemmin haittaa leskeä, Kontturi vertaa.

Vaikka leski ei omistaisi koko mökkiä, hallintaoikeuden turvin hän saa hallita sitä ja voi kieltää sen myynnin. Lesken hallintaoikeus keventää myös perintöveroa.

3. Avopuoliso ei ole vieras

Avopuolisoille testamentti on hyvin tärkeä. Vaikka pari olisi asunut vuosikymmeniä yhdessä, sillä ei ole lain edessä edes aviopuolison vähimmäissuojaa. Kun avopuoliso kuolee, keskeistä on, kuka omistaa minkäkin omaisuuden. Puolisoilla voi olla lapsia edellisistä liitoistaan, eivätkä he aina piittaa avolesken tahdosta.

– Jos asunnon omistaja kuolee, lapset voivat olla häätämässä jäljelle jäänyttä ennen kuin hautajaisia on pidetty, Kontturi kertoo.

Jälkeen jäävälle tulisi hänestä turvata asumisoikeus ainakin joksikin aikaa sekä hallintaoikeus yhteiseen koti-irtaimistoon. Oikeuksia voidaan laajentaa koskemaan myös mökin, auton tai vaikkapa Lapin viikkolomaosakkeen käyttöä.

4. Leskelle jätetään käyttörahaa

Leski ei puolisonsa kuoltua saa käyttää tämän rahoja, vaikka aiemmin lehden tilaukset, ruokaostokset, kiinteistöverot ja vakuutukset olisivat menneet yhteisestä pussista. Jotta hän ei joutuisi liian tiukoille, hänelle voidaan testamentata rahavaroja.

– Rahojen osalta hallintaoikeus ei ole riittävä eikä järkevä, Kontturi sanoo.

5. Ja määrätään tukihenkilö

Lesken turva voidaan maksimoida määräämällä testamentissa toimeenpanija. Hän auttaa, jos joku lapsista rupeaa änkyräksi esimerkiksi asunnonvaihdon yhteydessä.

6. Omaisuus pidetään suvussa

Avioerojen yleistyttyä on alettu määrätä, että lasten puolisoilla ei ole avio-oikeutta perinnöksi jäävään omaisuuteen eikä sen tuottoon.

– Vanhemmat varmistavat, että jos lapset eroavat, perityt rahat eivät lähde edes osaksi maailmalle miniöiden tai vävyjen mukana.

7. Perinnöstä voi poimia osan

Yhä useammin perijälle annetaan oikeus valita, ottaako hän koko perinnön, osan siitä, käyttöoikeuden vai luopuuko hän perinnöstä kokonaan. Ilman erillistä määräystä perijä voi vain ottaa perinnön tai luopua sitä.

– Jos viisikymppinen isä ei tarvitse rahaa, mutta haluaa isänsä metsästysmajan ja avoveneen, testamentin ansiosta hän voi saada ne ja siirtää loput lapsilleen, Kontturi sanoo.

Tällainen on järeää verosuunnittelua. Perintöveron alaraja on 20 000 euroa ja vero on progressiivinen eli kasvaa perinnön suuretessa.

Veropotti pienenee selvästi, kun perintö jakautuu monelle. Jos nyt perineen lapset perivät aikanaan saman omaisuuden, hyppääminen sukupolven yli säästää yhdet verot.

8. Minkä maan lakia sovelletaan?

Testamentissa kannattaa mainita, minkä maan lakia perintöön sovelletaan.

– Jos eläkeläinen muuttaa Aurinkorannikolle ja vähintään puolen vuoden asumisen jälkeen kuolee aurinkotuoliinsa, perintöön sovelletaan Espanjan, ei Suomen lakia, vaikka hän olisi yhä Suomen kansalainen.

9. Rahakokoelma kummipojalle

Kuka tahansa voi antaa omaisuuttaan muillekin kuin rintaperillisille.

Lapseton yksin elävä testamenttaaja haluaa usein jakaa jäämistönsä toisin kuin se lain mukaan menisi. Hän voi jättää kirjastonsa siskonsa tyttärelle, joka on suomen kielen opettaja tai rahakokoelmansa numismaatiikasta innostuneelle kummipojalleen.

Kontturi muistuttaa, että isoista perinnöistä muut kuin verisukulaiset voivat joutua maksamaan jopa puolet veroa.

10. Meritaulun tarina mukaan

Yhä useammin testamentti on viimeinen puheenvuoro läheisille. Sen uusi piirre on lämpimät viestit. Eno voi osoittaa meriaiheisen taulun siskonsa pojalle, koska tämä rakastaa merta ja kävi hänen kanssaan kalassa. Tai täti saattaa jättää kansallispukunsa tanhuavalle veljentytölleen.

Kontturi pitää tunnearvoa tärkeänä ja rohkaisee tarinoiden kertomiseen.

– Kun testamenttia luetaan perukirjoituksessa, kyyneleet valuvat perillisten silmäkulmista, hän kertoo.

Ruotsissa eläkkeelle voi jäädä 61-vuotiaana, mutta Kreikassa ja Islannissa vasta kuusi vuotta myöhemmin. Eläkeikää nostetaan ympäri Eurooppaa, ja tavoitteena on jopa 72 vuoden alaikäraja. Yksi maa kulkee kuitenkin vastavirtaan.

Suomalaiset pääsevät vanhuuseläkkeelle nuorempina kuin keskimäärin muut eurooppalaiset eli 63-vuotiaina. Halutessaan he voivat kuitenkin jatkaa töissä 68-vuotiaaksi. Myös Ruotsissa ja Norjassa on aloitusikä joustaa. Ruotsissa se on 61–67 ja Norjassa 62–75 vuotta.

Ruotsissa alaikäraja on Euroopan alimpia. Ruotsalaisia aikaisemmin eläkkeelle pääsevät vain slovakialaiset, itävaltalaiset ja puolalaiset naiset. Heidän kotimaissaan on yhä käytössä erilliset eläkeiät naisille ja miehille.

Eläketurvakeskuksen erityisasiantuntijan Niko Väänäsen mukaan yleinen suuntaus on, että erottelusta luovutaan. Hänestä naisten alempi eläkeikä ei ole kovin järkevä, saati tasa-arvoinen.

– Naisten eläkkeet jäävät paljon matalimmiksi kuin miesten, hän huomauttaa.

Suomessa eläkkeeseen vaikuttaa eniten, kuinka paljon töitä on tehnyt ja palkkaa saanut. Vaikka järjestelmät vaihtelevat paljon eri maissa, työ on muuallakin pääsääntöinen vanhuuseläkkeen kertymisperuste.

Juuri eläkkeen suurentamiseksi moni ruotsalainenkin jatkaa töissä 61 vuotta täytettyään. Suomessa väkeä yritetään kannustaa pysymään töissä rahalla eli lykkäyskorotuksella. Jos eläkettä ei ota maksuun heti eläkeiän alarajalla, sitä korotetaan 0,4 prosenttia joka työkuukaudelta. Myös työnteko kerryttää lisää eläkettä.

Pääosa jatkaa töissä 65-vuotiaaksi

Maltalla alaikäraja on 62 vuotta. Slovakiassa myös miehet ja Unkarissa kaikki pääsevät niin ikään eläkkeelle alle 63-vuotiaina. Virossa, Tsekissä ja Liettuassa raja on hieman yli 63 vuotta.

Euroopan tavallisin eläkeikä on 65 vuotta. Sitä noudatetaan Belgiassa, Britanniassa, Bulgariassa, Itävallassa miehille, Kyproksella, Luxemburgissa, Romaniassa, Sloveniassa, Sveitsissä ja Tanskassa. Useissa maissa raja on muutaman kuukauden tuotakin korkeampi. Irlantilaiset pääsevät eläkkeelle 66-vuotiaina.

Osana talouskriisin ratkaisua Kreikan eläkeikä on nostettu 67 vuoteen. Yhtä korkea se on Islannissa. Väänäsen mukaan islantilaiset saattavat jatkaa työn tekoa tämän jälkeenkin.

– Islanti on hämmästyttävä maa, siellä tehdään maailman pisimpään töitä.

Tanska tähtää 72 vuoden alarajaan

Länsimaissa väki vanhenee ja elää yhä pidempään. Eläkeikiä halutaan nostaa, jotta nuorten maksutaakka ei paisuisi kestämättömäksi. Kansainväliset talousorganisaatiot ja Euroopan komissio ovat suositelleet korotuksia, mutta maat päättävät itse järjestelmistään ja ikärajoistaan.

Moni maa aikoo korottaa alaikärajan vähintään 65 vuoteen kymmenessä vuodessa. Yksi korottajista on Suomi, jossa alaikäraja nousee ensi vuodesta lähtien kolmella kuukaudella jokaista ikäluokkaa kohden. Myös yläikäraja nousee vastaavasti.

Vuonna 2030 eläkeikä sidotaan elinajan kehitykseen ja vahvistetaan jokaiselle ikäluokalle erikseen.

Moni maa nostaa eläkeikäänsä rivakammin kuin Suomi. Esimerkiksi Alankomaat ja Tanska aikoo ottaa 67 vuoden alarajan käyttöön viiden vuoden päästä. Espanja, Tanska, Saksa ja Ranska tavoittelevat samaa, mutta niiden tahti on edellisiä hitaampi.

Suomen alarajan on ennakoitu olevan 67 vuotta vuonna 2050. Tanska tähtää tätäkin korkeammalle, sen eläkeiän on arvioitu olevan tuolloin 72 vuotta.

Puola laski eläkeikäänsä

Muista poiketen Norja, Ruotsi ja Luxemburg eivät ole päättäneet korottaa eläkeikäänsä.

Puola puolestaan on täysi poikkeus: Se on juuri laskenut eläkeikäänsä. Väänäsen mukaan syynä oli vaalilupaus. Hallitukseen noussut puolue oli luvannut, että aiempi nosto perutaan ja alaikäraja palautetaan 65 vuoteen.

Väänäsen mielestä alhaisen eläkeiän maita ei juuri kannata kadehtia.

– Maat ovat erilaisia ja palkkojen ja eläkkeiden suuruus voi olla aivan toinen kuin Suomessa. Varhainen eläköityminen voi tarkoittaa erittäin pientä eläkettä.

jonku

Muualla voisit olla jo eläkkeellä – tämän ikäisenä eri maissa lopetetaan työt

Eriarvoisuus kukoistaa monissa asioissa, eläke iänkin suhteen. Jotku voittaa miljoonia lotoissa ja useilla on hyvän palkan virka voidakseen siirtyä sohvalle tai Portukaliin nuorena. Tavallisen työläisen vanhuus on jatkoa jo nuorena aloittamalleen raskaalle raatamiselle terveydensä kustannuksella. joten jokaisella on oma, henkilö kohtainen "mitta" eläkkeelle siirtymisen iän suhteen mutta sitä ei ilmeisesti verorahoja tarvitsevat voi tottaa huomioon kun heidänkin palkat on jonkun maksettava.
Lue kommentti