Läheinen alkaa unohdella eikä osaa enää hoitaa rahojaan. Kuinka voit ottaa häneltä pois raha-asioiden hoitamisen vastuun?

Muistiliiton kouluttaja Pirkko Telaranta on parikymmentä vuotta neuvonut muistisairaita ja heidän omaisiaan.

– Dementian oireet alkavat usein epämääräisesti. Sairastunut huomaa ne ensin itse ja huolestuu, kun ei enää muista eikä pärjää. Ahdistaa, pelottaa, masentaa, ja varsinkin vanhoilla ihmisillä pelko nousee päällimmäiseksi. Onkohan minulla se?

– Pelosta seuraa usein torjuntaa ja ongelmien peittelyä ja kieltämistä. Pelätään ennen kaikkea itsemääräämisoikeuden menetystä. Kun puoliso kehottaa menemään lääkäriin, sukset menevät helposti ristiin. ”Ei minulla mitään ole! Miksi kohtelet minua kuin lasta?”

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Epäluulo kalvaa monen sairastuneen mieltä. Kyky hahmottaa rahan arvoa heikkenee, ja varakas voi kokea itsensä rutiköyhäksi. Tai toisinpäin: rahoistaan tarkka saattaa muuttua ylen anteliaaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mitä omainen voi tässä tilanteessa tehdä?

– Voi vaikkapa kutsua koko perheen koolle ja kertoa sairastuneelle, että hän vaarantaa itsensä ja taloutensa ja vaikeuksia saattaa tulla, jos hän ei ota apua vastaan. Jotkut helpottuvat, kun asia sanotaan heille suoraan. Myös perheystävä, ongelmia havainnut pankkivirkailija tai muu ulkopuolinen voi ottaa asian esille.

Valtakirja voi riittää

Varatuomari Sari Elomaa-Sirén toimii yleisenä edunvalvojana Helsingin oikeusaputoimistossa. Hän on aiemmin työskennellyt Muistiliitossa, joten muistisairaiden ja heidän läheistensä ongelmat ovat hänelle tuttuja.
Kun omainen ei enää kykene hoitamaan raha-asioitaan, miten niiden kanssa kannattaisi menetellä? Ei kai edunvalvontaan tarvitse heti mennä?

– Ei suinkaan, siihen turvaudutaan vasta viimeisenä keinona, kun mikään muu ei auta. Esimerkiksi silloin, kun sairastunut toimii aktiivisesti omaa etuaan vastaan. Läheisen antama apu on usein riittävää koko sairauden ajan, eikä järeämpiä keinoja välttämättä tarvita.

Niin kauan kuin ihminen on oikeustoimikelpoinen, hän voi allekirjoittaa omaiselle tai muulle luotetulle yksilöityjä valtakirjoja eri tarkoituksiin ja antaa käyttöoikeuden omaan tiliinsä. Asioiden hoitoa helpottaa, jos kaikki mahdolliset laskut ovat suoraveloituksessa.

Laskut ja kuitit talteen

Pankkien käytännöt vaihtelevat. Tilinomistajan kannattaakin jo sairautensa alkuvaiheessa mennä yhdessä luotettunsa kanssa omaan pankkikonttoriin keskustelemaan siitä, miten rahaliikenne kätevimmin hoituisi.

Jos ottaa toisen ihmisen, vaikkapa oman vanhempansa raha-asiat hoitaakseen, kannattaa olla huolellinen. Sari Elomaa-Sirénin mukaan kirjaa ei varsinaisesti tarvitse pitää, riittää että hankkii mapin, johon tallettaa tiliotteet, laskut ja kuitit.

– Käteisnostot saattavat herättää intohimoja, joten maksut on hyvä hoitaa laskua vastaan verkkopankissa tai pankkikortilla. Tiliotteella varmistaa selustaansa ja näyttää epäileville, että tähän ne rahat menivät. Omat rahat on pidettävä erillään omaisen rahoista, eikä tämän rahoista saa maksaa omia laskujaan. Puolisoiden kesken voi jatkaa raha-asioiden hoitamista entiseen tapaan tai siten, kuin niistä on sovittu silloin, kun valtakirja tai käyttöoikeus annettiin.

Voiko sopimuksen purkaa?

Sellaistakin välillä sattuu, että ihminen tulee muistisairauden alkuvaiheessa, ennen kuin sitä on edes diagnosoitu, tehneeksi itselleen epäedullisia sopimuksia pankin kanssa.

Miten pankit menettelevät, jos muistisairas asiakas, jolla ei ole edunvalvojaa, pistääkin nimensä alle ja sitoo vanhuudenturvaksi säästämänsä varat pitkäksi aikaa säästövakuutukseen tai määräaikaistilille?

– Yleensä pankit suostuvat purkamaan tällaisen sopimuksen, varsinkin jos asiakas tarvitsee kohteeseen pitkäksi aikaa sidotut rahat käyttöönsä. Jos sijoitus esimerkiksi osakerahastoon on tuottanut tappiota, sopimusta ei todennäköisesti pureta. Rahastostahan voi milloin vain nostaa pois sen, mitä siellä on jäljellä, vastaa johtaja Erik Sirén vakuutus- ja rahoitusneuvonta Finestä.

– Jos pankissa huomataan, ettei asiakas sairautensa vuoksi ymmärrä mitä tekee, ei pankin pidä sopimusta solmiakaan.

Valitettavasti sitä ei aina ole helppo huomata, koska muistisairaallakin voi olla kirkkaampia hetkiä, jolloin hän vaikuttaa terveeltä, Sirén sanoo.
Muistisairas saattaa tulla tehneeksi muitakin itselleen epäedullisia sopimuksia: ottaa pikavippejä, tilata kymmeniä aikakauslehtiä tai ostaa kalliita tavaroita, joille ei ole käyttöä. Voiko sopimuksia purkaa, Sari Elomaa-Sirén?

– Sopimus on sitova, ellei sitä jälkikäteen osoiteta pätemättömäksi. Jos sopimuksen tekijä oli tekohetkellä oikeustoimikelvoton, sopimus ei päde.

– Muistisairaan tekemän sopimuksen purkamista kannattaa yrittää, ja lääkärintodistuksesta on apua. Oikeusaputoimisto tai yksityinen juristi  voivat auttaa.

Oikeus palkkioon

Edunvalvoja on luottohenkilö, joka huolehtii päämiehensä omaisuudesta niin, että sitä voidaan käyttää tämän hyödyksi ja henkilökohtaisiin tarpeisiin. Omainenkin voi olla edunvalvoja. Hakemuksen maistraatille tai käräjäoikeudelle voi tehdä asianomainen itse, hänen omaisensa tai ulkopuolinen henkilö.

Jos ryhtyy omaisensa edunvalvojaksi, onko se iso urakka?

– Riippuu omaisuuden määrästä. Jos sitä on paljon ja monenlaista, työtä riittää. Vähällä pääsee, jos omaisuutta on vain pankkitili ja asunto, Sari Elomaa-Sirén sanoo.

Tilit on tehtävä maistraatille edunvalvonnan alussa ja lopussa ja lisäksi vuosittain.
Edunvalvonta on maksullista, ja laskut maksaa se, jonka etua valvotaan. Oikeusministeriö on antanut ohjeet edunvalvojan palkkiosta: perusmaksu on 200 euroa vuodessa, ja lisäksi maksetaan korvauksia vuositilien teosta ja muista toimenpiteistä. Edunvalvojan palkkio nousee sitä suuremmaksi, mitä varakkaamman henkilön etua valvotaan.

Myös puolisolla ja lapsella on edunvalvojana toimiessaan oikeus palkkioon.

Pihtailla ei saa

Sari Elomaa-Sirén huomauttaa, että kenenkään oikeustoimikelpoisuus ei automaattisesti katoa edunvalvonnan myötä.

– Lomaosaketta ei voi lähteä omin päin hankkimaan, koska eläketili on edunvalvojan takana. Mutta jos on riittävän terve, voi vaikkapa tehdä testamentin. Omistajan mielipidettä on kuultava esimerkiksi hänen omaisuuttaan myytäessä, jos hän pystyy mielipiteensä ilmaisemaan.

Edunvalvonta ei saa merkitä sitä, että varoja pihtaillaan perillisiä varten. Henkilökohtaisiin menoihin on varattava riittävästi rahaa.

– Ihmisen täytyy saada itse nauttia rahoistaan ja säilyttää mahdollisuuksien mukaan sellainen elintaso, mihin on tottunut.  Realiteetit on kuitenkin otettava käyttövaroissa huomioon, muun muassa se, että iän myötä sairauskulut ja palvelujen tarve kasvavat. Näihinkin kuluihin voi olla hyvä jättää rahaa säästöön.

Edunvalvoja ei voi noin vain päättää myydä päämiehensä omistamaa asuntoa tai kiinteistöä, siihen hän tarvitsee maistraatin luvan.

Tuntuisi ankealta ajatukselta, että menettäisi jonain päivänä oikeuden nostaa omia rahojaan omalta tililtään. Niin ei tarvitse ollakaan. Sari Elomaa-Sirén kertoo edunvalvojien yleensä avaavan eläketilin rinnalle toisen tilin, jolle siirretään kuukausittain tietty pienempi summa omistajan vapaasti nostettavaksi. Näin hän voi käydä vaikkapa tutussa lähikaupassa ostoksilla.

Lisätietoja maistraateista ja oikeusaputoimistoista.
www.oikeus.fi
www.om.fi
www.maistraatti.fi

Oma, iäkäs äitini on valtuuttanut minut ja sisareni laajalla valtakirjalla hoitamaan kaikkia "juoksevia" asioitaan. Vuokra-,kotihoito-, apteekki-, sähkö-ym. laskut ovat suoravelotuksessa, mutta muut laitan maksuun minä tai sisareni -useinmiten minä. Äiti ei näe enää edes nimeään kirjoittaa, mutta pää pelaa. Siksi voimme toimia valtuutuksella. Äiti luottaa satasella ja me toimimme luotettavasti.Muut sisarukset pääsevät vähällä, voivat soitella äidille ja käydä kun ehtivät. -Ei ole vastuun vaivoja. Onhan tässä hommaa (veroilmoitukset, Kela-asiat, kuntoushakemukset ja yhteydenpito hoitavaan lääkäriin ym ym), mutta ajattelen että näin kuuluu toimia, pitää huolta vanhemmastaan. Hoivapalvelua tulee kunnan kotihoidosta ja siivousta ostamme yksityiseltä. Kunhan vaan olisi äiti lähempänä; nyt menee aina 120 km matkaa ja monta tuntia aikaa kun käyn äidin luona. Työelämässä olevalle se on haasteellista. Mutta harkitsemme äidin kanssa hoivapaikan ja asuinpaikkakunnan vaihtoa nyt vuoden vaihteessa, kun kotikuntalain muutos tulee voimaan.

Varmaankin yksityinen kotipalvelu hoitaa siivoukset ym,palvelut, koska
kunnalliset ei sitä taatusti tee?
Ei riitä aika kun on niin vähän työntekijöitä.

Minulla raha-asiat hoitaa virallinen edunvalvoja.Laskut hoituu ajallaan,
minulle tulee käyttötilille "ruokakaraha"yms.
Apteekissa on nimelläni lääketili.
Eläke menee toiselle tilille, josta maksetaan vuokra, sähkö, lämmitys, vesi ja muut laskut.
Lapset ovat kiireisiä eivätkä jouda minun asioitani hoitamaan.

Näin on parempi, laskut hoituvat ajalleen ilman muistutuksia , eikä lapset pääse
riitelemään rahankäytöstä keskenään.
He eivät myöskään tiedä, paljonko tililläni on rahaa, joten eivät lainaa pyydä kymppiä isompaa,
ja sitäkin vain hätätilanteessa ;)
eikä siellä iso summa olekaan,arkkurahaksi ja hautajaiskuluihin riittävät ;D
Elämiseen menee vähän kun en missään käy,ei ole telkkaria, en juo enkä polta.
Vaatetta on varmaan lopuiäksi....
"Pienet kulut, pieni eläke"

Sisältö jatkuu mainoksen alla