Kun läheinen kuolee, täytyy hoitaa hautajaiset, hautapaikka ja muistaa irtisanoa sähkösopimus. Mitä muita käytännön asioita täytyy muistaa?

1. Tätini oli perheetön ja asui yksin kissansa kanssa. Olemme sopineet omaisten kesken, että minä huolehdin hautajaisista ja ryhdyn pesänhoitajaksi. Mistä aloitan?

Lemmikeistä on huolehdittava heti, samoin kannattaa tyhjentää jääkaappi, viedä roskat ja ohjata tätisi posti tulemaan sinulle, koska olet pesänhoitaja. Hae myös tätisi tavarat sairaalasta. Katso, löytyisikö tätisi papereiden joukosta hautaussuunnitelma tai hautaustestamentti. Ota yhteyttä hautaustoimistoon.

2. Tätini halusi tuhkauksen ja hautapaikan kotikunnastaan. Hän erosi kirkosta joitakin vuosia sitten, mutta kertoi meille omaisille, että haluaa tulla siunatuksi. Onko se mahdollista?

On mahdollista, mutta ei varmaa. Myös kirkkoon kuulumaton voi saada kirkollisen siunauksen, mutta vain, jos pappi voi olla vakuuttunut siitä, että vainaja sitä todella toivoi. Keskustele asiasta papin kanssa. Kirkkoon kuulumattomalta peritään yleensä vuokraa kirkon tai siunauskappelin käytöstä.

3. Entä jos rahat eivät riitäkään hautajais­kuluihin?

Kerro hautaustoimistossa, paljonko hautajaisiin on käytettävissä rahaa, niin suunnitelmat tehdään sen mukaan. Monilla hautaustoimistoilla on nettisivut hintatietoineen. Kysy tätisi viimeiseltä työnantajalta mahdollisesta hautausavustuksesta.

Jos vainajan omat varat eivät riitä hautauskuluihin, voit hakea tätisi kotikunnan sosiaalitoimistosta maksusitoumusta, joka kattaa välttämättömät hautauskulut.

4. Haluaisin kutsua hautajaisiin tädin ystäviä, mutta en varmaankaan tunne heitä kaikkia.

Nimiä voi löytyä tätisi allakasta tai osoitekirjasta, ja ystävätkin saattavat tietää toisistaan. Naapureissakin voi olla tätisi ystäviä. Jos laitat kutsun kuolinilmoituksen yhteyteen, voit liittää siihen yhteystietosi ja pyytää ilmoittamaan osallistumisesta muistotilaisuuteen.

5. Minne kaikkialle minun pitää ilmoittaa tätini kuolemasta?

Pankille sinun on pesänhoitajana hyvä ilmoittaa kuolemasta pian epäselvyyksien välttämiseksi. Pankki, Kela, eläkelaitokset ja lukuisat muut tahot saavat kuolintiedot suoraan väestötietojärjestelmästä, mutta toisinaan viiveellä. Eläkelaitokseen voit ilmoittaa, jos haluat, ettei tilille ehdi tulla turhia eläkkeitä ja takaisinperimisiä.

Katkaise suoraveloitukset heti, ettei tililtä mene turhia kuluja. Varsinkin jos vainajan varat ovat vähäiset, maksetaan ensisijaisesti hautauskulut ja pesän selvityskulut. Niiden jälkeen tulevat muut kulut.

Älä kiirehdi pankkitilin sulkemisessa; tililtä voit hoitaa kuolinpesän kuluja ja sille voi vielä olla tulossa esimerkiksi veronpalautuksia. Irtisano pankin maksupalvelu vasta sen jälkeen, kun tiedät, ettei maksupalveluun liittyviä maksuja enää tule. Älä hävitä tätisi pankkikortteja, sillä ne on palautettava pankille tilejä lopetettaessa.

Ilmoita kuolemasta tätisi vakuutusyhtiöön. Mahdollisia korvauksia pitää hakea erikseen. Myös yhdistyksille, joihin tätisi kuului, kannattaa ilmoittaa kuolemasta jäsenmaksujen lopettamiseksi.

6. Mitä muuta pitää muistaa tehdä?

Irtisano vuokrasuhde ja tarpeen mukaan muitakin sopimuksia kuten puhelin, internet, tv-lupa, satelliitti- tai kaapeli-tv, lehtitilaukset ja ateriapalvelu.

Anna mahdollinen testamentti tiedoksi kaikille perillisille ja teetä perukirja kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta. Perukirja on tehtävä, vaikka vainajalta ei jäisi lainkaan omaisuutta. Muuten voit joutua pesänhoitajana vastuuseen tätisi veloista.
Pidä tallessa kuitit omista matka- ja muista kuluistasi pesän hoidossa.

7. Entä jos tekisin perukirjan itse? Monethan tekevät. Tädillähän oli vain jonkin verran säästöjä ja tavallisia kodin tavaroita, joten perukirja on varmaan helppo tehdä.

Mutta oliko hänellä velkoja? Jos oli, teetä perukirja ammattilaisella oman vastuusi minimoimiseksi. Jos velkoja ei ole, voit hyvin tehdä sen itse. Neuvoja saat mm. verotoimistosta.

8. Miten tarkkaan perukirja pitää tehdä ja onko siinä muoto­vaatimuksia?

Katso mallia asiakirjaoppaasta tai osta kirjakaupasta lomake perukirjan tekoa varten. Kun täytät lomakkeen huolellisesti, muotovaatimukset täyttyvät.

Perukirjaa varten tarvitaan kaksi uskottua miestä, jotka vakuuttavat, että kaikki ilmoittamasi omaisuus on merkitty perukirjaan. Uskotut miehet voivat olla ulkopuolisia tai kuolinpesän osakkaita.

9. Voinko minä tehdä perinnön­jaonkin?

Voit, mutta vain yhteistuumin muiden perillisten kanssa. Sopua kannattaa vaalia, sillä muuten on turvauduttava ulkopuoliseen pesänjakajaan. Yhteisymmärryksessä osakkaat voivat tehdä jaon miten haluavat ja säästää näin pesänjakajan palkkioissa.      

Asiantuntijoina mm. varatuomari Pirkko Kemppainen ja Hautaus­toimistojen liiton puheenjohtaja Kyllikki Forsius.

Tärkeät paperit

  • Kuolintodistus, johon sisältyy myös hautauslupa, lähtee sairaalasta tai hoitaneelta lääkäriltä väestö­rekisterin pitäjälle. Yksi kappale annetaan omaiselle.
  • Virkatodistus vainajan viimeisestä seurakunnasta tai väestörekisteristä riittää pankille, kun maksetaan vainajan tililtä kuolemaan liittyviä kuluja. Kuolintodistusta ei tässä tarvita, vaikka moni niin luulee.
  • Valtakirja kuolinpesän osakkailta tarvitaan pankkitilin käyttöön, jos on muita kuin kuolemaan liittyviä kuluja. Tällöin pankki vaatii myös perukirjan ja sukuselvityksen kuolleesta sekä virkatodistukset perillisistä ja testamentinsaajista. Muutkin viranomaiset saattavat tarvita yhtä täydellistä selvitystä vainajan oikeudenomistajista. Valtakirja tarvitaan myös kuolin­pesän omaisuuden myymiseen.
  • Perukirja on luettelo kuolinpesän varoista ja veloista. Se on tehtävä kolmen kuukauden sisällä kuolemasta ja toimitettava verotoimistoon kuukauden sisällä perunkirjoitustilaisuudesta. Perukirjaa varten on hankittavaaukoton sukuselvitys eli virkatodistukset kaikista seurakunnista, joihin vainaja on kuulunut 15 vuotta täytettyään. Niistä täytyy käydä ilmi vainajan perilliset. Lisäksi tarvitaan perillisten ja testamentinsaajien virkatodistukset, ns. elää-todistukset.
  • Perinnönjakokirjassa on oltava kaikkien perillisten hyväksyntä perinnönjaosta. Perinnönjakokirjaan tarvitaan kaksi ulkopuolista todistajaa. Varojen jakoa varten pankille on toimitettava perukirja, perinnön­jakokirja, vainajan sukuselvitys ja perillisten virka­todistukset (elää-todistukset).
  • Veroilmoitus kuolinvuodelta pitää tarkistaa.

Tiesitkö että...

  • Hautapaikan hinta on sama kirkkoon kuuluvilleja kuulumattomille.
  • Nainen voi olla arkunkantajana.
  • Vähävaraisen vainajan välttämättömiin hautaus­kuluihin – halvimpaan arkkuun, hautapaikkaan jakuljetuksiin – voi hakea toimeentulotukea tämän kotikunnalta. Tuki ei koske muistotilaisuutta eikä hautakiveä. Jos kuolinpesästä löytyy omaisuutta hautajais­kustannusten verran, tukea ei anneta.
  • Useimmilla hautaustoimistoilla on puhelinpäivystys ympäri vuorokauden.
  • Omat hautajaisensa voi suunnitella etukäteen.
  • Kaavakkeita saa hautaustoimistoista.
  • Hautaustestamentti sitoo omaisia, hautaussuunnitelma ei. Omaisten tulisi kyllä noudattaa myös hautaussuunnitelmaa, jos suinkin mahdollista.
  • Oikeusaputoimisto veloittaa perukirjan teosta paitsi kuolinpesän bruttovarallisuuden, myös asiakkaan eli pesän ilmoittajan tulojen ja varallisuuden perusteella.
  • Myös alaikäisestä vainajasta on toimitettava perukirja.
  • Joulukuusta 2011 lähtien vainajan koko sukuselvityksen saa kerralla yhtenä asiakirjana. Siihen asti on sukuselvitykset tilattava erikseen jokaisesta seurakunnasta.
  • Taloyhtiön suruliputus on yleensä maksullinen.

Muista myös

  • Mitätöidä vainajan passi, henkilökortti ja ajokortti leikkaamalla niistä kulma pois.
  • Kerätä muiden hallussa olevat avaimet.
  • Hyvä olisi poistaa Facebookin ja muiden internetsivustojen profiilit, sähköpostiosoitteet ja muut yhteystiedot. Ota yhteyttä näiden palveluiden ylläpitoon.

Testamentilla halutaan etenkin turvata puolison asuminen ja talous ja taata se, että omaisuus ei valu lasten puolisoille. Mutta mitä muuta viimeiset tahdot yleensä sisältävät?

Yhä useampi ja nuorempi laatii testamentin. Joensuulainen asianaja Harri Kontturi suositteleekin, että jokainen, jolta jää perittävää, tekisi sen. Testamentilla voi määrätä, kuka saa omaisuutta, ja sillä voi myös ehkäistä perillisten riitoja.

Asiakirjan sisältöön vaikuttaa, onko testamenttaaja avio- tai avosuhteessa vai yksineläjä ja onko hänellä lapsia. Parit tahtovat yleensä varmistaa, että jäljelle jäävän ei tarvitse surra, miten hänelle käy.

Vaikka välit perillisiin olisivat hyvät, tilanteet voivat muuttua. Lapset saattavat toimia itse tai puolisoidensa lietsomana arvaamattomasti ja esimerkiksi kävellä lesken yli.

Harri Kontturi suosittelee, että ainakin nämä asiat kannattaa ottaa huomioon tetatmentissa.

1. Antakaa lesken päättää asumisesta

Avioleskellä on lain mukaan oikeus jäädä asumaan parin yhteiseen kotiin ja pitää sen irtaimisto jakamattomana elinikänsä. Jos hän vaihtaa asuntoa, perilliset voivat vaatia perimäänsä puolikasta asunnon myyntihinnasta. Tällöin leski ei välttämättä pysty ostamaan haluamaansa asuntoa, sillä esimerkiksi hieman rapistunut omakotitalo voi olla suunnilleen keskustakaksion arvoinen.

Testamentissa voidaan sanktion uhalla määrätä, että perillisten on suhtauduttava lesken asunnonvaihtotoiveeseen myötämielisesti. Kontturin mukaan käyttökelpoiseksi on osoittautunut vastahankaisten perintöosan kutistaminen lakiosaan. Se on tavallisesti selvästi vähemmän kuin perillinen muuten saisi.

– Kun perijä ymmärtää, että perintö pienenee, yleensä suostumus tulee.

Järjestely siirtää perinnön saamista. Toisaalta, perintö suurenee, jos uuden asunnon arvo nousee.

2. Älkää myykö mökkiä

Kesämökistä voi tulla kiistakapula, jos lapset tarvitsevat rahaa vaikkapa perintöveroihin. Kun pari haluaa taata, että mökkiä ei myydä ja eloon jäänyt saa vastaisuudessakin olla siellä, leskelle määrätään usein hallintaoikeus.

– Mökki voi olla tärkeä puolisoille. Sen sijaan esimerkiksi metsien tai arvopapereiden myynti harvemmin haittaa leskeä, Kontturi vertaa.

Vaikka leski ei omistaisi koko mökkiä, hallintaoikeuden turvin hän saa hallita sitä ja voi kieltää sen myynnin. Lesken hallintaoikeus keventää myös perintöveroa.

3. Avopuoliso ei ole vieras

Avopuolisoille testamentti on hyvin tärkeä. Vaikka pari olisi asunut vuosikymmeniä yhdessä, sillä ei ole lain edessä edes aviopuolison vähimmäissuojaa. Kun avopuoliso kuolee, keskeistä on, kuka omistaa minkäkin omaisuuden. Puolisoilla voi olla lapsia edellisistä liitoistaan, eivätkä he aina piittaa avolesken tahdosta.

– Jos asunnon omistaja kuolee, lapset voivat olla häätämässä jäljelle jäänyttä ennen kuin hautajaisia on pidetty, Kontturi kertoo.

Jälkeen jäävälle tulisi hänestä turvata asumisoikeus ainakin joksikin aikaa sekä hallintaoikeus yhteiseen koti-irtaimistoon. Oikeuksia voidaan laajentaa koskemaan myös mökin, auton tai vaikkapa Lapin viikkolomaosakkeen käyttöä.

4. Leskelle jätetään käyttörahaa

Leski ei puolisonsa kuoltua saa käyttää tämän rahoja, vaikka aiemmin lehden tilaukset, ruokaostokset, kiinteistöverot ja vakuutukset olisivat menneet yhteisestä pussista. Jotta hän ei joutuisi liian tiukoille, hänelle voidaan testamentata rahavaroja.

– Rahojen osalta hallintaoikeus ei ole riittävä eikä järkevä, Kontturi sanoo.

5. Ja määrätään tukihenkilö

Lesken turva voidaan maksimoida määräämällä testamentissa toimeenpanija. Hän auttaa, jos joku lapsista rupeaa änkyräksi esimerkiksi asunnonvaihdon yhteydessä.

6. Omaisuus pidetään suvussa

Avioerojen yleistyttyä on alettu määrätä, että lasten puolisoilla ei ole avio-oikeutta perinnöksi jäävään omaisuuteen eikä sen tuottoon.

– Vanhemmat varmistavat, että jos lapset eroavat, perityt rahat eivät lähde edes osaksi maailmalle miniöiden tai vävyjen mukana.

7. Perinnöstä voi poimia osan

Yhä useammin perijälle annetaan oikeus valita, ottaako hän koko perinnön, osan siitä, käyttöoikeuden vai luopuuko hän perinnöstä kokonaan. Ilman erillistä määräystä perijä voi vain ottaa perinnön tai luopua sitä.

– Jos viisikymppinen isä ei tarvitse rahaa, mutta haluaa isänsä metsästysmajan ja avoveneen, testamentin ansiosta hän voi saada ne ja siirtää loput lapsilleen, Kontturi sanoo.

Tällainen on järeää verosuunnittelua. Perintöveron alaraja on 20 000 euroa ja vero on progressiivinen eli kasvaa perinnön suuretessa.

Veropotti pienenee selvästi, kun perintö jakautuu monelle. Jos nyt perineen lapset perivät aikanaan saman omaisuuden, hyppääminen sukupolven yli säästää yhdet verot.

8. Minkä maan lakia sovelletaan?

Testamentissa kannattaa mainita, minkä maan lakia perintöön sovelletaan.

– Jos eläkeläinen muuttaa Aurinkorannikolle ja vähintään puolen vuoden asumisen jälkeen kuolee aurinkotuoliinsa, perintöön sovelletaan Espanjan, ei Suomen lakia, vaikka hän olisi yhä Suomen kansalainen.

9. Rahakokoelma kummipojalle

Kuka tahansa voi antaa omaisuuttaan muillekin kuin rintaperillisille.

Lapseton yksin elävä testamenttaaja haluaa usein jakaa jäämistönsä toisin kuin se lain mukaan menisi. Hän voi jättää kirjastonsa siskonsa tyttärelle, joka on suomen kielen opettaja tai rahakokoelmansa numismaatiikasta innostuneelle kummipojalleen.

Kontturi muistuttaa, että isoista perinnöistä muut kuin verisukulaiset voivat joutua maksamaan jopa puolet veroa.

10. Meritaulun tarina mukaan

Yhä useammin testamentti on viimeinen puheenvuoro läheisille. Sen uusi piirre on lämpimät viestit. Eno voi osoittaa meriaiheisen taulun siskonsa pojalle, koska tämä rakastaa merta ja kävi hänen kanssaan kalassa. Tai täti saattaa jättää kansallispukunsa tanhuavalle veljentytölleen.

Kontturi pitää tunnearvoa tärkeänä ja rohkaisee tarinoiden kertomiseen.

– Kun testamenttia luetaan perukirjoituksessa, kyyneleet valuvat perillisten silmäkulmista, hän kertoo.

Ruotsissa eläkkeelle voi jäädä 61-vuotiaana, mutta Kreikassa ja Islannissa vasta kuusi vuotta myöhemmin. Eläkeikää nostetaan ympäri Eurooppaa, ja tavoitteena on jopa 72 vuoden alaikäraja. Yksi maa kulkee kuitenkin vastavirtaan.

Suomalaiset pääsevät vanhuuseläkkeelle nuorempina kuin keskimäärin muut eurooppalaiset eli 63-vuotiaina. Halutessaan he voivat kuitenkin jatkaa töissä 68-vuotiaaksi. Myös Ruotsissa ja Norjassa on aloitusikä joustaa. Ruotsissa se on 61–67 ja Norjassa 62–75 vuotta.

Ruotsissa alaikäraja on Euroopan alimpia. Ruotsalaisia aikaisemmin eläkkeelle pääsevät vain slovakialaiset, itävaltalaiset ja puolalaiset naiset. Heidän kotimaissaan on yhä käytössä erilliset eläkeiät naisille ja miehille.

Eläketurvakeskuksen erityisasiantuntijan Niko Väänäsen mukaan yleinen suuntaus on, että erottelusta luovutaan. Hänestä naisten alempi eläkeikä ei ole kovin järkevä, saati tasa-arvoinen.

– Naisten eläkkeet jäävät paljon matalimmiksi kuin miesten, hän huomauttaa.

Suomessa eläkkeeseen vaikuttaa eniten, kuinka paljon töitä on tehnyt ja palkkaa saanut. Vaikka järjestelmät vaihtelevat paljon eri maissa, työ on muuallakin pääsääntöinen vanhuuseläkkeen kertymisperuste.

Juuri eläkkeen suurentamiseksi moni ruotsalainenkin jatkaa töissä 61 vuotta täytettyään. Suomessa väkeä yritetään kannustaa pysymään töissä rahalla eli lykkäyskorotuksella. Jos eläkettä ei ota maksuun heti eläkeiän alarajalla, sitä korotetaan 0,4 prosenttia joka työkuukaudelta. Myös työnteko kerryttää lisää eläkettä.

Pääosa jatkaa töissä 65-vuotiaaksi

Maltalla alaikäraja on 62 vuotta. Slovakiassa myös miehet ja Unkarissa kaikki pääsevät niin ikään eläkkeelle alle 63-vuotiaina. Virossa, Tsekissä ja Liettuassa raja on hieman yli 63 vuotta.

Euroopan tavallisin eläkeikä on 65 vuotta. Sitä noudatetaan Belgiassa, Britanniassa, Bulgariassa, Itävallassa miehille, Kyproksella, Luxemburgissa, Romaniassa, Sloveniassa, Sveitsissä ja Tanskassa. Useissa maissa raja on muutaman kuukauden tuotakin korkeampi. Irlantilaiset pääsevät eläkkeelle 66-vuotiaina.

Osana talouskriisin ratkaisua Kreikan eläkeikä on nostettu 67 vuoteen. Yhtä korkea se on Islannissa. Väänäsen mukaan islantilaiset saattavat jatkaa työn tekoa tämän jälkeenkin.

– Islanti on hämmästyttävä maa, siellä tehdään maailman pisimpään töitä.

Tanska tähtää 72 vuoden alarajaan

Länsimaissa väki vanhenee ja elää yhä pidempään. Eläkeikiä halutaan nostaa, jotta nuorten maksutaakka ei paisuisi kestämättömäksi. Kansainväliset talousorganisaatiot ja Euroopan komissio ovat suositelleet korotuksia, mutta maat päättävät itse järjestelmistään ja ikärajoistaan.

Moni maa aikoo korottaa alaikärajan vähintään 65 vuoteen kymmenessä vuodessa. Yksi korottajista on Suomi, jossa alaikäraja nousee ensi vuodesta lähtien kolmella kuukaudella jokaista ikäluokkaa kohden. Myös yläikäraja nousee vastaavasti.

Vuonna 2030 eläkeikä sidotaan elinajan kehitykseen ja vahvistetaan jokaiselle ikäluokalle erikseen.

Moni maa nostaa eläkeikäänsä rivakammin kuin Suomi. Esimerkiksi Alankomaat ja Tanska aikoo ottaa 67 vuoden alarajan käyttöön viiden vuoden päästä. Espanja, Tanska, Saksa ja Ranska tavoittelevat samaa, mutta niiden tahti on edellisiä hitaampi.

Suomen alarajan on ennakoitu olevan 67 vuotta vuonna 2050. Tanska tähtää tätäkin korkeammalle, sen eläkeiän on arvioitu olevan tuolloin 72 vuotta.

Puola laski eläkeikäänsä

Muista poiketen Norja, Ruotsi ja Luxemburg eivät ole päättäneet korottaa eläkeikäänsä.

Puola puolestaan on täysi poikkeus: Se on juuri laskenut eläkeikäänsä. Väänäsen mukaan syynä oli vaalilupaus. Hallitukseen noussut puolue oli luvannut, että aiempi nosto perutaan ja alaikäraja palautetaan 65 vuoteen.

Väänäsen mielestä alhaisen eläkeiän maita ei juuri kannata kadehtia.

– Maat ovat erilaisia ja palkkojen ja eläkkeiden suuruus voi olla aivan toinen kuin Suomessa. Varhainen eläköityminen voi tarkoittaa erittäin pientä eläkettä.

jonku

Muualla voisit olla jo eläkkeellä – tämän ikäisenä eri maissa lopetetaan työt

Eriarvoisuus kukoistaa monissa asioissa, eläke iänkin suhteen. Jotku voittaa miljoonia lotoissa ja useilla on hyvän palkan virka voidakseen siirtyä sohvalle tai Portukaliin nuorena. Tavallisen työläisen vanhuus on jatkoa jo nuorena aloittamalleen raskaalle raatamiselle terveydensä kustannuksella. joten jokaisella on oma, henkilö kohtainen "mitta" eläkkeelle siirtymisen iän suhteen mutta sitä ei ilmeisesti verorahoja tarvitsevat voi tottaa huomioon kun heidänkin palkat on jonkun maksettava.
Lue kommentti