Suomessa on yhä enemmän kuolinpesiä, joissa perillisiä odottaa ylivoimainen roinanperkuu-urakka.
Suomalaisperheen kodissa on keskimäärin 10 000 tavaraa. Suuri osa niistä kerää pölyä, vie elintilaa ja häiritsee olemassaolollaan vielä seuraavaakin sukupolvea.
Omistamisen paino selviää viimeistään, kun kuolinpesää selvitellään.
Tunne solmii siteen
Tavaroista on vaikea luopua. Puhutaan omistusefektistä: kun esine koetaan omaksi, sen arvo omistajan silmissä kasvaa. Siksi asunnon hinnan asettaminen on vaikeaa. Ihminen ei myy asuntoaan vaan kotiaan ja lisää tämän tunteen hintaan.
Eikä ihminen luovu siitä, minkä ulkopuolinen arvioi muitta mutkitta turistikrääsäksi. Omistajalle se on aarre, jonka varsinaista, immateriaalista sisältöä toinen ei tajua. Esine kantaa kallista muistoa matkasta, auringonpaisteesta ja eletystä elämästä.
Näin tavara jatkaa vaellustaan asunnosta toiseen, vinttikomerosta kellariin ja lopuksi perityn ryönästön loppusijoituspaikkaan kesämökille.
Kaiken tämän tavaran joku onneton perii.
Kuolinpesien vaiettu salaisuus on, että moni perii vanhemmiltaan ja sukulaisiltaan lähes ylivoimaisen roinanperkuun. Tällaisissa kuolinpesissä ei riidellä perintökalleuksista vaan siitä, kuka pääsee kuin koira veräjästä perimättä ensimmäistäkään tavaraa.
Niin ihanan avaraa
70 prosenttia suomalaisista laihduttaa. Suuri osa aikoo myös vähentää tavaroidensa määrää. Kunnianhimoisimmat tarttuvat Dave Brunon dieettiin, jossa tavoite on omistaa sata tavaraa.
Sisustuslehdet näyttävät mallia. Ne esittelevät koteja, jossa yksittäiset tavarat erottuvat, sillä tavaraa on niin vähän. Lehdet eivät tosin kerro, miten useimmat juttukeikat etenevät.
Ensimmäiseksi kuvaaja avustajineen ajaa asukkaat tiehensä ja alkaa raivata asuntoa kuvauskuntoon. Kun 90 prosenttia tavarasta on saatu piiloon, kuvaaminen voi alkaa.
Tavaradieetti on vähintään yhtä vaikeaa kuin laihduttaminen. Tavarasta luopuminen on vasta lupaava alku. Hankkeen onnistumisen eli tavaramäärän pysyvän vähentymisen takaa se, että saa säädettyä aivonsa ja tunteensa tilaan, jossa uusi tavara ei vyöry ostoskasseissa kotiin.
Katkaise kierre nyt
Laihduttajan toiveet tuhoaa pieni napostelu, munkki murheeseen. Roinanperkaajan hyvät aikeet sotkee harmiton lohtushoppailu, mekko murheeseen.
Haluamme syödä ja ostaa itsemme onnellisemmiksi. Hetkittäin se voi jopa onnistua. Hyvä lounas tai lippu konserttiin voi pelastaa päivän.
Vaan pelastaako se ensi tiistaita? Elizabeth Dunn on keksinyt mainion metodin, jolla voi puntaroida tavaran tuomaa onnea. Tavara, joka tekee onnelliseksi, vaikuttaa ajankäyttöösi ja elämääsi vielä ensi viikon tiistaina.
Jos olet ostamassa jotain, jonka saatat unohtaa ensi tiistaihin mennessä, tee palvelus itsellesi ja lähimmäisillesi, jätä se hyllyyn.
