– Kunpa suomalaiset hankkisivat enemmän tietoa sijoittamisesta, Seppo Saario toivoo.
– Kunpa suomalaiset hankkisivat enemmän tietoa sijoittamisesta, Seppo Saario toivoo.

Seppo Saario, 77, aloitti sijoitamisen opiskeilijapoikana ostamalla yhden osakkeen. Nyt hän asuu sijoitustensa voitoilla hankkimassaan asunnossa.

"Vuonna 1958 ostin kesätienesteillä ensimmäisen osakkeeni. Se oli autonvalmistaja Fordin Helsingin pörssissä noteeratun tytäryhtiön osake ja maksoi nykyrahassa 200 euroa.

Siitä se alkoi. Aina, kun olen saanut palkan tai rahaa jostain muualta, olen pistänyt siitä heti vähän sivuun ja ostanut osakkeita.

Tyhjensin osakesalkkuni, kun tuli aika ostaa ensiasunto. Eivät ne sijoitusrahat riittäneet, vaan velkaakin piti ottaa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

60-luvulla opiskelin Yhdysvalloissa, ja siellä seurasin osakemarkkinoita kiinnostuneena.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sijoittaminen oli jo tuolloin yleistä aivan tavallisten amerikkalaisten keskuudessa. Ero Suomeen on edelleen aivan järkyttävä. Siellä supermarketin kassahenkilökin tietää sijoittamisesta enemmän kuin Suomessa moni akateemisen loppututkinnon suorittanut.

Varsinainen sijoittajaurani alkoi 70-luvulla ja siitä tuli ammattini niin, että melkein 30 vuoteen en ole käynyt leimaamassa kellokorttiani toisten palveluksessa.

Rahat nykyisen asuntomme ostoon 1990-luvulla sain myymällä erään suomalaisen mediayhtiön vuosikymmenien varrella hankkimiani osakkeita. Yritys maksoi pitkään kitsaasti osinkoja, mutta pidin sinnikkäästi omistukseni, joka jossain vaiheessa oli suurin sijoitukseni. Lopulta myin osakkeet hyvällä voitolla.

Minun osakesalkussani on yhteensä 30 suomalaisen, ruotsalaisen ja yhdysvaltalaisen yhtiön osakkeita. Kuulun muun muassa Googlen ja Facebookin omistajiin.

Mieluiten sijoitan pankki- ja rahoitusalalle ja teollisuuteen, jota tunnen työhistoriani vuoksi eli kulutustavarayhtiöihin. Parhaita sijoituksiani ovatkin olleet juuri kulutustavarayhtiöiden osakkeet.

Kaupan alan yhtiöitä ja metalliteollisuutta en oikein tunne.

Seuraan säännöllisesti noin 60 yritystä, mutta se ei tarkoita sitä, että tutkisin sijoituskohteita edes joka päivä.

Muusta ajastani suuren osan omistan suunnistukselle. Vuodesta 1954 olen osallistunut yli tuhanteen kansalliseen suunnistuskisaan.

Seurassani Liedon Parmassa meitä ikämiehiä on parikymmentä. Olemme suunnistaneet kimpassa 50 vuotta.

Osakesijoittajan pitää valita sijoitusstrategiansa, se tapa, jolla haluaa sijoittaa. Yrityksiä kannattaa opetella tuntemaan riittävästi, jotta voi havaita, vastaavatko ne omia vaatimuksia sijoitukselle.

80 prosentille sijoittajista riittäisi, jos he tekisivät edesmenneen opettajan ja historian tutkijan Eino Jutikkalan tavoin.

Jutikkala säästi aina osan palkasta. Säästöjään hän sijoitti säännöllisesti eri toimialoja edustaviin pörssiosakkeisiin, pääasiassa suomalaisiin yhtiöihin.

Yrityksistä hän valitsi suuret, voittoa tuottavat ja hyvät osingonmaksajat. Hän ei koskaan myynyt osakkeitaan, vaan antoi varojensa karttua näissä tuottavissa kohteissa.

Jutikkalan vuotuiset osinkotulot kohosivat lopulta miljoonaan euroon. Hänen kuoltuaan vuonna 2006 Suomalainen Tiedeakatemia sai testamenttilahjoituksena hänen 22 miljoonan euron omaisuutensa .

Yhtiökokouksiin kannattaa piensijoittajienkin osallistua ja aistia tunnelmaa. Saako johto haukut vai kehut? Lupaako toimitusjohtaja alkaneesta vuodesta yhtiölle parempaa vai huonompaa kuin päättynyt. Jos henki on huono, voi olla aika myydä osakkeet.

Seppo Saarion klassikkoteoksesta Näin sijoitan pörssiosakekisiin on juuri ilmestynyt 12. uusittu painos

Sisältö jatkuu mainoksen alla