Seija Lindroos, 72, muutti palvelutaloon, vaikkei vielä tarvitse apua asumiseen.

Muutin Saga Tammilinnan palvelutaloon vuosi sitten. Muutos ei tuntunut kovin suurelta, koska asuin aiemminkin kerrostalossa tässä lähellä Vantaalla. Uudessa kodissa on vain enemmän palveluita tarjolla.

Aloin harkita palvelutaloon muuttamista, kun selkäni oli kovin kipeä ja mietin, että saatan piankin tarvita arjessani apua. Palvelutalo tuntui siinä mielessä hyvältä vaihtoehdolta. Myös miesystäväni piti ideasta, ja hänkin muutti Tammilinnaan samoihin aikoihin.

Meillä on omat asunnot, mutta vietämme päivittäin aikaa yhdessä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Myös miesystäväni muutti samaan taloon.

Täällä asuessani olen onnistunut vähän pudottamaan painoa ja selkäkin voi paremmin – tunnin kävelylenkki onnistuu hyvin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jos jatkossa tulee vaivoja, täällä on turvallista ja voi saada apua. Kaikilla on turvaranneke sekä turvapuhelin, ja talossa on hoitaja paikalla ympäri vuorokauden.

Hoitaja on paikalla vuorokauden ympäri.

Viihtyisässä kaksiossani on koko asunnon mittainen parveke, jonne mahtuu ruoka- ja kahvipöytä. Kun lapseni tai ystävät tulevat kylään, voimme aterioida täällä tai palvelutalon ravintolassa. Maalla asuva poikani mahtuu pääkaupungissa asioidessaan yöpymäänkin tänne.

Palvelutalossa on niin paljon toimintaa, ettei millään ehdi kaikkeen mukaan. Olen osallistunut levyraatiin, muistijumppaan, konsertteihin, teatterikerhoon ja yhteislaulutapahtumiin.

– Tämä on nyt minulle se ihan oma koti, Seija Lindroos sanoo.
– Tämä on nyt minulle se ihan oma koti, Seija Lindroos sanoo.

Aktiviteeteissa ja yhdessä lounastaessa on helppo tutustua ihmisiin, ja olen saanut uusia ystäviä. Olen sosiaalinen ja nautin siitä, että täällä on aina seuraa tarjolla. Osa asukkaista on aika iäkkäitä, mutta on täällä meitä seitsemänkymppisiäkin.

Yksi talon hienouksista on hyvä ja monipuolinen ruoka. Päivän pääateria on lounas, ja sieltä voi ottaa mukaan keiton, jonka sitten lämmittää loppupäivästä. Aamiainenkin on kuulemma hyvä, mutta syön aamupalan yleensä omassa asunnossani, koska tykkään nukkua myöhään.

Olen sosiaalinen ja nautin seurasta.

Palvelupakettiin kuuluu siivous joka toinen viikko ja hoitajan tunti viikoittain. Jos terveysasiat eivät vie paljon aikaa, ulkoilemme tai juomme kahvit yhdessä.

Maksan asumisesta ja palvelupaketista reilut 2 000 euroa kuukaudessa, joten ihan halpaahan tämä ei ole. Joudun eläkkeen lisäksi käyttämään vähän asunnon myymisestä saamiani rahoja. Olen kyllä kuullut kalliimmistakin paikoista.

Ihan halpaahan tämä asuminen ei ole.

Muutto oli rankka. Tavaraa oli niin paljon, että myin niitä kirpputorilla vielä kuukausia myöhemmin. Nyt minulla on hyvä mieli siitä, etten ole jättänyt omaisuuttani muille setvittäväksi. En halua olla lapsilleni vaivaksi. Heillä onkin nyt varmasti huoleton olo, kun asiani ovat järjestyksessä.

Palvelutalossa asuminen ei juuri eroa aiemmasta elämästäni. Arki on eläväisempää, kun ohjattua ohjelmaa on niin paljon, tuskin sellaisen pariin tulisi muuten lähdettyä. Tämä tuntuu nyt ihan omalta kodista. Enää ei tarvitse muuttaa minnekään.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 8/2020.

 

Vierailija

Kyllä köyhälle taas keljuillaan raakasti. Vaikka jotkuhan tienaa hyvin nuorempana ja siihen jos vielä saa rikkaan äijän niin istuu pankin päällä tiukasti.

Talitintti kirjoitti:
Palvelutaloasuminen on vain niitä varten joilla on ollut myytävää omaisuutta.Eihän tavallisesta työstä saa eläkettä kuin murto-osan palveluasumisen kuluista.Turha on meikäläisen edes haaveilla luksuspalvelutalossa asumisesta.

Omaisuuttaan ei tarvitse myydä palvelutalon maksuihin. Kela maksaa puuttuvan osa. Jos myyt niin enää Kela ei maksa. Pakkomyyntiä ei ole olemassakaan.

On se tuolla alussa selitetty.  Kela maksaa vaikka sinulla ei ole latin latia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla