Uudet laskelmat antavat hurjan kuvan suomalaisesta rakentamisesta. Asunnon ostajan rahoista jopa 60 prosenttia menee muuhun kuin itse asuntoon.

Talouseliitin kokoontumispaikalla Porin Suomi-Areenalla kysyttiin tällä viikolla: Oma koti kullan kallis, miksi?

Rakennusteollisuus RT oli teettänyt keskustelun pohjaksi VTT:llä selvityksen, jonka mukaan leijonanosan rakennusbudjeteista nielevät erilaiset verot ja veroluonteiset maksut: työntekijöiden tuloverot, arvonlisävero, varainsiirtovero, pakolliset työeläke- ja tapaturmavakuutusmaksut sekä kaavoituskorvaus.

Selvityksen mukaan verojen ja veroluonteisten maksujen osuus kerrostaloasunnon ostajan maksamasta hinnasta on peräti 40–45 prosenttia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun tähän lisää vielä tontin hinnan, ollaan helposti 60 prosentissa hinnasta. Eli 5 000 euron neliöhinnasta jopa 3 000 katoaa valtion, kunnan ja tontinomistajan taskuihin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kalliilla saa halpaa

Mitä sitten saa rakentaja?

Selvityksen mukaan urakoitsijan kate on viitisen prosenttia.

Toisin sanoen talon varsinaiseen rakentamiseen – materiaaleihin ja nettopalkkoihin – on käytettävissä enää noin kolmannes siitä rahasta, jonka asukas on valmis maksamaan asunnostaan.

Jos siis ostaa uuden yksiön Helsingistä 150 000 eurolla, voi olla että yksiön työtunnit ja materiaalit ovat maksaneet nettona vain 50 000 euroa.

Rakennusteollisuuden teettämä selvitys on tarkoitushakuinen – selvähän se. Siinä voi olla kuitenkin totuuden siemen.

Aika moni kalliin asunnon ostaja ihmettelee, miksi kovalla neliöhinnalla saa halpoja materiaaleja, ronskia työn jälkeä ja pari muhivaa aikapommia talon rakenteisiin haudattuna.

Selitys on yksinkertainen. Urakoitsija repii voittonsa sieltä mistä voi. Lattiapäällysteistä ja vesieristyksistä on helpompi tinkiä kuin kunnallis- ja arvonlisäverosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla