Moni hakee vauhtia uudelle alalle yrittäjäkurssilta.
Moni hakee vauhtia uudelle alalle yrittäjäkurssilta.

Ikääntyvien yrittäjien määrä kasvaa. Yhä useampi uskaltaa ryhtyä yrittäjäksi vielä työuransa jälkeen.

Ikääntyvien yrittäjien määrä kasvaa. 55–74-vuotiaiden yrittäjien määrä nousi 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä 60 000:sta noin 100 000:een.

Ikääntyneiden yrittäjyys on myös monipuolistunut. Maatalousyrittäjiä joukosta on enää vajaa neljännes. Heidän rinnalleen ovat nousemassa asiantuntijayrittäjät. Myös rakennusalan yrittäjien osuus on ollut selvässä kasvussa.

Suurten ikäluokkien yrittäjien hyvä työkunto selittää ilmiön osittain. Monet jatkavat yrittämistä vielä eläkkeelläkin.

Hyvä ikä aloittaa

Vaikka viime ajat on puhuttu lähinnä nuorista start up -yrittäjistä, osaavat ne vanhemmatkin.

Aloittavien yrittäjien osuus ikääntyneistä yrittäjistä on noussut selvästi. Viitisentoista prosenttia ikääntyvistä yrittäjistä on nykyään vasta-alkajia.

Syyt yrittäjäksi ryhtymiseen ovat moninaiset: halu toteuttaa itseään, kyllästyminen aiempaan työhön, työmarkkinoilla koettu ikäsyrjintä ja muutokset, jotka ovat helpottaneet vanhuuseläkkeen ja yrittäjyyden yhdistämistä.

Yrittäjä voi jatkaa yritystoimintaansa vanhuuseläkkeellä ilman, että hänen tarvitsee maksaa yrittäjän eläkemaksua.

Ikääntyneen näkökulmasta sivutoiminen yrittäjyys avaa  hyvän tilaisuuden jatkaa työntekoa. Seniorina aloittavia yrittäjiä yhdistää se, että heille on kertynyt työn tai harrastusten kautta kokemusta ja osaamista, jonka päälle yritystoiminnan ja liikeidean voi rakentaa.

Sivutoimisten eläkeläisyrittäjien määrä onkin kaksinkertaistunut 2000-luvulla.

Yritysostolla alkuun

Seniorien yritteliäisyys näkee myös uusyrityskeskuksissa, jotka auttavat aloittelevia yrittäjiä alkuun.

Suomen Uusyrityskeskukset ry:n toimitusjohtaja Jari Jokilampi tuntee Hämeen tilanteen. Uusyrityskeskus Ensimetrin runsaasta 2000 asiakkaasta yli viisikymmentävuotiaita oli viime vuonna kolmisen sataa. Luku nousi toissa vuodesta.

Jokilammen mukaan yrittäjien ikääntyminen näkyy toisellakin tapaa. Yhä useampi uusi yrittäjä aloittaa ostamalla toimivan yrityksen.

– Yritystoiminnasta luopuvan yrittäjän liiketoiminnan jatkaminen on monelle hyvä väylä yrittäjäksi, Jokilampi sanoo.

Yksi tarina onnistumisesta: lue 56-vuotiaana kahvilayrittäjäksi ryhtyneen Hilkan tarina TÄSTÄ!

Yrittäjäksi aikovan muistilista

  1. Liikeidea. Kaiken takana on idea siitä, mitä myyn, miten myyn ja kenelle myyn. Liikeidean päälle voi rakentaa liiketoimintasuunnitelman.
  2. Kannattavuus. Liiketoimintasuunnitelma on yksityiskohtainen esitys siitä, miten liikeidea toteutuu käytännössä. Siinä arvioidaan rahamäärä, joka tarvitaan yritystoiminnan aloittamiseen (inevestointitarve), pidemmän ajanjakson rahoitus- ja kassavirtalaskelma sekä myynti- ja kannattavuuslaskelma. Liiketoimintasuunnitelma on ainut keino todistaa yrityksen elinkelpoisuus, kun tilinpäätöstiedot vielä puuttuvat. Mitä realistisempi suunnitelma on, sitä helpompi on siirtyä seuraaviin kohtiin.
  3. Rahoitus. Jouhevin tapa saada toiminta alkuun, on sijoittaa siihen omaa rahaa tai omaisuutta. Yleensä myös lainoittajat edellyttävät vähintään viidenneksen omarahoitusosuutta. Yritystukia myöntävät muun muassa Ely-keskukset ja Tekes. Mahdollinen starttiraha helpottaa yrittäjän toimeentuloa yritystoiminnan sisäänajovaiheessa.
  4. Yhtiömuodon valinta. Yrittäjäksi voi ryhtyä monella tavalla: perustamalla yrityksen, ostamalla toimivan yrityksen tai sen liiketoiminnan, menemällä osakkaaksi yhtiöön tai jäseneksi osuuskuntaan. Hyvät neuvot löytyvät esimerkiksi alkavan yrittäjän Perustamisoppaasta.
  5. Luvat, vakuutukset, verotus, rekisteröinti, kirjanpito… Yrittäjän ei tarvitse osata kaikkea itse, mutta kaikesta pitää ottaa selvää ja hankkia tarvittavat palvelut yrityksen ulkopuolelta. Esimerkiksi kirjanpito on väärä kohta säästää.
  6. Käsi sydämellä, haluanko tätä. Yrittäminen ei sovi kaikille. Hyvät unenlahjat ja epävarmuuden sietokyky ovat yrittäjän taipaleella tarpeen. Lisävarusteiksi sopivat muun muassa luovuus, ahkeruus, oma-aloitteisuus, kunnianhimo, voitontahto, myyntimiehen/-naisen lahjat ja päättäväisyys. Kannattaa myös kysyä etukäteen, miten perhe ja puoliso suhtautuvat yritystaipaleen riskeihin ja uhrauksiin.

Testamentilla halutaan etenkin turvata puolison asuminen ja talous ja taata se, että omaisuus ei valu lasten puolisoille. Mutta mitä muuta viimeiset tahdot yleensä sisältävät?

Yhä useampi ja nuorempi laatii testamentin. Joensuulainen asianaja Harri Kontturi suositteleekin, että jokainen, jolta jää perittävää, tekisi sen. Testamentilla voi määrätä, kuka saa omaisuutta, ja sillä voi myös ehkäistä perillisten riitoja.

Asiakirjan sisältöön vaikuttaa, onko testamenttaaja avio- tai avosuhteessa vai yksineläjä ja onko hänellä lapsia. Parit tahtovat yleensä varmistaa, että jäljelle jäävän ei tarvitse surra, miten hänelle käy.

Vaikka välit perillisiin olisivat hyvät, tilanteet voivat muuttua. Lapset saattavat toimia itse tai puolisoidensa lietsomana arvaamattomasti ja esimerkiksi kävellä lesken yli.

Harri Kontturi suosittelee, että ainakin nämä asiat kannattaa ottaa huomioon tetatmentissa.

1. Antakaa lesken päättää asumisesta

Avioleskellä on lain mukaan oikeus jäädä asumaan parin yhteiseen kotiin ja pitää sen irtaimisto jakamattomana elinikänsä. Jos hän vaihtaa asuntoa, perilliset voivat vaatia perimäänsä puolikasta asunnon myyntihinnasta. Tällöin leski ei välttämättä pysty ostamaan haluamaansa asuntoa, sillä esimerkiksi hieman rapistunut omakotitalo voi olla suunnilleen keskustakaksion arvoinen.

Testamentissa voidaan sanktion uhalla määrätä, että perillisten on suhtauduttava lesken asunnonvaihtotoiveeseen myötämielisesti. Kontturin mukaan käyttökelpoiseksi on osoittautunut vastahankaisten perintöosan kutistaminen lakiosaan. Se on tavallisesti selvästi vähemmän kuin perillinen muuten saisi.

– Kun perijä ymmärtää, että perintö pienenee, yleensä suostumus tulee.

Järjestely siirtää perinnön saamista. Toisaalta, perintö suurenee, jos uuden asunnon arvo nousee.

2. Älkää myykö mökkiä

Kesämökistä voi tulla kiistakapula, jos lapset tarvitsevat rahaa vaikkapa perintöveroihin. Kun pari haluaa taata, että mökkiä ei myydä ja eloon jäänyt saa vastaisuudessakin olla siellä, leskelle määrätään usein hallintaoikeus.

– Mökki voi olla tärkeä puolisoille. Sen sijaan esimerkiksi metsien tai arvopapereiden myynti harvemmin haittaa leskeä, Kontturi vertaa.

Vaikka leski ei omistaisi koko mökkiä, hallintaoikeuden turvin hän saa hallita sitä ja voi kieltää sen myynnin. Lesken hallintaoikeus keventää myös perintöveroa.

3. Avopuoliso ei ole vieras

Avopuolisoille testamentti on hyvin tärkeä. Vaikka pari olisi asunut vuosikymmeniä yhdessä, sillä ei ole lain edessä edes aviopuolison vähimmäissuojaa. Kun avopuoliso kuolee, keskeistä on, kuka omistaa minkäkin omaisuuden. Puolisoilla voi olla lapsia edellisistä liitoistaan, eivätkä he aina piittaa avolesken tahdosta.

– Jos asunnon omistaja kuolee, lapset voivat olla häätämässä jäljelle jäänyttä ennen kuin hautajaisia on pidetty, Kontturi kertoo.

Jälkeen jäävälle tulisi hänestä turvata asumisoikeus ainakin joksikin aikaa sekä hallintaoikeus yhteiseen koti-irtaimistoon. Oikeuksia voidaan laajentaa koskemaan myös mökin, auton tai vaikkapa Lapin viikkolomaosakkeen käyttöä.

4. Leskelle jätetään käyttörahaa

Leski ei puolisonsa kuoltua saa käyttää tämän rahoja, vaikka aiemmin lehden tilaukset, ruokaostokset, kiinteistöverot ja vakuutukset olisivat menneet yhteisestä pussista. Jotta hän ei joutuisi liian tiukoille, hänelle voidaan testamentata rahavaroja.

– Rahojen osalta hallintaoikeus ei ole riittävä eikä järkevä, Kontturi sanoo.

5. Ja määrätään tukihenkilö

Lesken turva voidaan maksimoida määräämällä testamentissa toimeenpanija. Hän auttaa, jos joku lapsista rupeaa änkyräksi esimerkiksi asunnonvaihdon yhteydessä.

6. Omaisuus pidetään suvussa

Avioerojen yleistyttyä on alettu määrätä, että lasten puolisoilla ei ole avio-oikeutta perinnöksi jäävään omaisuuteen eikä sen tuottoon.

– Vanhemmat varmistavat, että jos lapset eroavat, perityt rahat eivät lähde edes osaksi maailmalle miniöiden tai vävyjen mukana.

7. Perinnöstä voi poimia osan

Yhä useammin perijälle annetaan oikeus valita, ottaako hän koko perinnön, osan siitä, käyttöoikeuden vai luopuuko hän perinnöstä kokonaan. Ilman erillistä määräystä perijä voi vain ottaa perinnön tai luopua sitä.

– Jos viisikymppinen isä ei tarvitse rahaa, mutta haluaa isänsä metsästysmajan ja avoveneen, testamentin ansiosta hän voi saada ne ja siirtää loput lapsilleen, Kontturi sanoo.

Tällainen on järeää verosuunnittelua. Perintöveron alaraja on 20 000 euroa ja vero on progressiivinen eli kasvaa perinnön suuretessa.

Veropotti pienenee selvästi, kun perintö jakautuu monelle. Jos nyt perineen lapset perivät aikanaan saman omaisuuden, hyppääminen sukupolven yli säästää yhdet verot.

8. Minkä maan lakia sovelletaan?

Testamentissa kannattaa mainita, minkä maan lakia perintöön sovelletaan.

– Jos eläkeläinen muuttaa Aurinkorannikolle ja vähintään puolen vuoden asumisen jälkeen kuolee aurinkotuoliinsa, perintöön sovelletaan Espanjan, ei Suomen lakia, vaikka hän olisi yhä Suomen kansalainen.

9. Rahakokoelma kummipojalle

Kuka tahansa voi antaa omaisuuttaan muillekin kuin rintaperillisille.

Lapseton yksin elävä testamenttaaja haluaa usein jakaa jäämistönsä toisin kuin se lain mukaan menisi. Hän voi jättää kirjastonsa siskonsa tyttärelle, joka on suomen kielen opettaja tai rahakokoelmansa numismaatiikasta innostuneelle kummipojalleen.

Kontturi muistuttaa, että isoista perinnöistä muut kuin verisukulaiset voivat joutua maksamaan jopa puolet veroa.

10. Meritaulun tarina mukaan

Yhä useammin testamentti on viimeinen puheenvuoro läheisille. Sen uusi piirre on lämpimät viestit. Eno voi osoittaa meriaiheisen taulun siskonsa pojalle, koska tämä rakastaa merta ja kävi hänen kanssaan kalassa. Tai täti saattaa jättää kansallispukunsa tanhuavalle veljentytölleen.

Kontturi pitää tunnearvoa tärkeänä ja rohkaisee tarinoiden kertomiseen.

– Kun testamenttia luetaan perukirjoituksessa, kyyneleet valuvat perillisten silmäkulmista, hän kertoo.

Ruotsissa eläkkeelle voi jäädä 61-vuotiaana, mutta Kreikassa ja Islannissa vasta kuusi vuotta myöhemmin. Eläkeikää nostetaan ympäri Eurooppaa, ja tavoitteena on jopa 72 vuoden alaikäraja. Yksi maa kulkee kuitenkin vastavirtaan.

Suomalaiset pääsevät vanhuuseläkkeelle nuorempina kuin keskimäärin muut eurooppalaiset eli 63-vuotiaina. Halutessaan he voivat kuitenkin jatkaa töissä 68-vuotiaaksi. Myös Ruotsissa ja Norjassa on aloitusikä joustaa. Ruotsissa se on 61–67 ja Norjassa 62–75 vuotta.

Ruotsissa alaikäraja on Euroopan alimpia. Ruotsalaisia aikaisemmin eläkkeelle pääsevät vain slovakialaiset, itävaltalaiset ja puolalaiset naiset. Heidän kotimaissaan on yhä käytössä erilliset eläkeiät naisille ja miehille.

Eläketurvakeskuksen erityisasiantuntijan Niko Väänäsen mukaan yleinen suuntaus on, että erottelusta luovutaan. Hänestä naisten alempi eläkeikä ei ole kovin järkevä, saati tasa-arvoinen.

– Naisten eläkkeet jäävät paljon matalimmiksi kuin miesten, hän huomauttaa.

Suomessa eläkkeeseen vaikuttaa eniten, kuinka paljon töitä on tehnyt ja palkkaa saanut. Vaikka järjestelmät vaihtelevat paljon eri maissa, työ on muuallakin pääsääntöinen vanhuuseläkkeen kertymisperuste.

Juuri eläkkeen suurentamiseksi moni ruotsalainenkin jatkaa töissä 61 vuotta täytettyään. Suomessa väkeä yritetään kannustaa pysymään töissä rahalla eli lykkäyskorotuksella. Jos eläkettä ei ota maksuun heti eläkeiän alarajalla, sitä korotetaan 0,4 prosenttia joka työkuukaudelta. Myös työnteko kerryttää lisää eläkettä.

Pääosa jatkaa töissä 65-vuotiaaksi

Maltalla alaikäraja on 62 vuotta. Slovakiassa myös miehet ja Unkarissa kaikki pääsevät niin ikään eläkkeelle alle 63-vuotiaina. Virossa, Tsekissä ja Liettuassa raja on hieman yli 63 vuotta.

Euroopan tavallisin eläkeikä on 65 vuotta. Sitä noudatetaan Belgiassa, Britanniassa, Bulgariassa, Itävallassa miehille, Kyproksella, Luxemburgissa, Romaniassa, Sloveniassa, Sveitsissä ja Tanskassa. Useissa maissa raja on muutaman kuukauden tuotakin korkeampi. Irlantilaiset pääsevät eläkkeelle 66-vuotiaina.

Osana talouskriisin ratkaisua Kreikan eläkeikä on nostettu 67 vuoteen. Yhtä korkea se on Islannissa. Väänäsen mukaan islantilaiset saattavat jatkaa työn tekoa tämän jälkeenkin.

– Islanti on hämmästyttävä maa, siellä tehdään maailman pisimpään töitä.

Tanska tähtää 72 vuoden alarajaan

Länsimaissa väki vanhenee ja elää yhä pidempään. Eläkeikiä halutaan nostaa, jotta nuorten maksutaakka ei paisuisi kestämättömäksi. Kansainväliset talousorganisaatiot ja Euroopan komissio ovat suositelleet korotuksia, mutta maat päättävät itse järjestelmistään ja ikärajoistaan.

Moni maa aikoo korottaa alaikärajan vähintään 65 vuoteen kymmenessä vuodessa. Yksi korottajista on Suomi, jossa alaikäraja nousee ensi vuodesta lähtien kolmella kuukaudella jokaista ikäluokkaa kohden. Myös yläikäraja nousee vastaavasti.

Vuonna 2030 eläkeikä sidotaan elinajan kehitykseen ja vahvistetaan jokaiselle ikäluokalle erikseen.

Moni maa nostaa eläkeikäänsä rivakammin kuin Suomi. Esimerkiksi Alankomaat ja Tanska aikoo ottaa 67 vuoden alarajan käyttöön viiden vuoden päästä. Espanja, Tanska, Saksa ja Ranska tavoittelevat samaa, mutta niiden tahti on edellisiä hitaampi.

Suomen alarajan on ennakoitu olevan 67 vuotta vuonna 2050. Tanska tähtää tätäkin korkeammalle, sen eläkeiän on arvioitu olevan tuolloin 72 vuotta.

Puola laski eläkeikäänsä

Muista poiketen Norja, Ruotsi ja Luxemburg eivät ole päättäneet korottaa eläkeikäänsä.

Puola puolestaan on täysi poikkeus: Se on juuri laskenut eläkeikäänsä. Väänäsen mukaan syynä oli vaalilupaus. Hallitukseen noussut puolue oli luvannut, että aiempi nosto perutaan ja alaikäraja palautetaan 65 vuoteen.

Väänäsen mielestä alhaisen eläkeiän maita ei juuri kannata kadehtia.

– Maat ovat erilaisia ja palkkojen ja eläkkeiden suuruus voi olla aivan toinen kuin Suomessa. Varhainen eläköityminen voi tarkoittaa erittäin pientä eläkettä.

jonku

Muualla voisit olla jo eläkkeellä – tämän ikäisenä eri maissa lopetetaan työt

Eriarvoisuus kukoistaa monissa asioissa, eläke iänkin suhteen. Jotku voittaa miljoonia lotoissa ja useilla on hyvän palkan virka voidakseen siirtyä sohvalle tai Portukaliin nuorena. Tavallisen työläisen vanhuus on jatkoa jo nuorena aloittamalleen raskaalle raatamiselle terveydensä kustannuksella. joten jokaisella on oma, henkilö kohtainen "mitta" eläkkeelle siirtymisen iän suhteen mutta sitä ei ilmeisesti verorahoja tarvitsevat voi tottaa huomioon kun heidänkin palkat on jonkun maksettava.
Lue kommentti