Finladia-voittajan kirja keikkuu yhä kärkisijoilla, kun tarkastelussa on Suomen valtakunnallinen kirjamyynti. Mutta mitä on tapahtunut Mielensäpahoittajalle?

Kotimaisen kaunokirjallisuuden myydyimpien listan huipulla ei ole kuukaudessa tapahtunut suuria muutoksia.

Jussi Valtosen Finlandia-voittaja He eivät tiedä mitä tekevät pitää tiukasti ykkössijaansa. Juha Vuorisen ja Pertti Jarlan väliin on kuitenkin maaliskuussa kivunnut Hannu Väisäsen uusi kokoelmateos, Piisamiturkki ja muita kertomuksia.

Kotimaisten kärkikymmeniköstä on pudonnut nyt pitkään listalla keikkunut Tuomas Kyrön Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja sekä Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia.

Suomalaisten Kepler-kuume näkyy myös listalla. Uusin Vainooja-kirja dominoi heti ilmestyessään käännöskirjallisuuden listaa.

Innostava tieto: Lukeminen lievittää stressiä ja auttaa ihmissuhteissa

Oletko sinä lukenut jonkun kirjan alla olevasta listasta? Mitä mieltä olit siitä? Kerro lukukokemuksestasi ja keskustele aiheesta alla olevassa kommentointikentässä.

Kotimaiset

  1. Valtonen Jussi: He eivät tiedä mitä tekevät, Tammi
  2. Vuorinen Juha: Dokumentti - Juoppohullun päiväkirja, osa 5, Diktaattori
  3. Väisänen Hannu: Piisamiturkki ja muita kertomuksia, Otava
  4. Jarla Pertti: Fingerpori 8, Arktinen Banaani
  5. Nuotio Eppu: Mutta minä rakastan sinua, Otava
  6. Lundberg Ulla-Lena: Leo, Gummeus
  7. Härkönen Anna-Leena: Ihana nähä!, Otava
  8. Kinnunen Tommi: Neljäntienristeys, WSOY
  9. Rissanen Pirjo: Terveisiä Armille, Gummerus
  10. Skiftesvik Joni: Valkoinen Toyota vei vaimoni, WSOY  

Katso myös: Suomi lukee, mutta yhä vähemmän

Käännetyt   

  1. Kepler Lars: Vainooja, Tammi
  2. Leon Donna: Kultamuna, Otava
  3. Moyes Jojo, Kerro minulle jotain hyvää, Gummerus
  4. Vallgren Carl-Johan: Varjopoika, Otava
  5. Williams John: Stoner, Bazar
  6. Olsson Linda: Kun mustarastas laulaa, Gummerus
  7. Jones Sadie: Ehkä rakkaus oli totta, Otava
  8. Jungstedt Mari: Viimeinen näytös, Otava
  9. Sund Erik Axl: Lasiruumiit, Otava
  10. Dashner James: Maze Runner, Basam Books

Lähde: Suomen kirjakauppaliitto

Vierailija

Näitä kirjoja Suomi nyt lukee – entä sinä?

Tuossa oli Maaliskuun tilastot ja Lehtolaiselta ja Hirvisaarelta ei ole ihan viimeaikoina tullut uusia kirjoja, jotka olisivat olleet juuri nyt ajankohtaisia. Itsellä kotimaisista luettuna Valtonen, Fingerpori ja Nuotio, sekä juuri eilen pääsin aloittamaan Kinnusen Neljäntienristeystä. Tykkäsin Valtosen Finlandia-voittajasta todella paljon. Nuotion "Mutta minä rakastan sinua" ei ole ehkä ihan minulle sopivinta tyylilajia, mutta oli varsin mukava hyvänmielen kirja, jota uskallan kyllä suositella...
Lue kommentti
Mökin muori
Seuraa 
Liittynyt8.5.2014

Näitä kirjoja Suomi nyt lukee – entä sinä?

Minä pidän näistä saaristolaisromaaneista eikä Lundbergin Leo tee poikkeusta. Turhan vähän on romaaneja kirjoitettu tästä aihepiiristä. Härkösen Ihana nähä oli myös ihanaa luettavaa. Osa kolumneista oli jo ennestään tuttuja Anna lehdestä. Hyvällä huumorilla kirjoitetut tarinat olivat nasevaa luettavaa, minä tykkäsin. Eppu Nuotio on pakko lukea.
Lue kommentti

Sujauta joulukortit kätevään korttitaskuun, jossa voit myös säilöä korttiaarteet ensi vuoteen. Tämä ohje ei vaadi ompelukonetta! 

Tarvitset

  • paksua askarteluhuopaa 42 x 42 cm
  • punaista virkkaus- tai helmilankaa
  • parsinneulan
  • 120 cm punaista nauhaa
  • sakset

Koristetikkaus ja pohjasauma ommellaan käsin napinläpipistoin. Yhdestä huopaneliöstä saa kaksi korttitaskua.

Tee näin

  1. Leikkaa 42 x 42 cm:n neliö kahdeksi kolmioksi. Jaa pitkä sivu kolmeen yhtä pitkään osaan, laita merkit. Taita tasku merkkien mukaan. Päällekkäin menevän osan pituus on tässä 13 cm.

  2. Ompele napinläpipistoja kuvan mukaisesti kolmion päälle taittuvan osan reunaan 13 cm:n matkalta. Taita tasku valmiiksi. Kiinnitä päälliosa parilla pistolla alle taittuvaan osaan ja päätä lanka nurjalle. 

  3. Neulaa pohja nuppineuloilla yhteen. Ompele pohjasauma napinläpipistoin kaikkien kerrosten läpi. Leikkaa yläkolmioon aukko ripustusnauhalle. Pujota nauhaa aukosta ja solmi tai ripusta korttitasku paikoilleen. 

Valmista!

Eläkeläisillä on monia pieniä iloja, joista he työelämässä ollessa vain unelmoivat. Voi valvoa myöhään, käydä päivällä elokuvissa tai pitää yöpaitapäivän, jolloin ei edes poistu kotoa. 

Ne pienimmät ilot ovat usein suurimmat.

Kysyimme eläkeläisiltä, mikä heidän elämässään on nyt parasta. Mikä näistä ilahduttaa tai ilahduttaisi sinua eniten?

  1. Saan nukkua niin myöhään kuin huvittaa ja lukea aamulla lehteä vaikka puoleenpäivään.
  2. Voin katsella yömyöhään Netflixistä elokuvia, jos siltä tuntuu. Aamulla ei tarvitse olla pirteänä työvalmiudessa! 
  3. Liikunnalle on enemmän aikaa kuin työelämässä. Päivällä on jumpissa ja uimahallissa väljää ja mukavaa.
  4. Voin nauttia kulttuuriannoksen jo päivällä. Monissa teattereissa ja elokuvateattereissa on päivänäytöksissä eläkeläishintoja.
  5. Kokeilen uusia lounaspaikkoja. Monista ravintoloista saa päivällä eläkeläisalennuksia.
  6. Elän ex tempore -elämää. Päätän vasta aamulla, mitä teen. Ostan vaikka halvan bussilipun lähikaupunkiin ja käyn siellä retkellä.
  7. Tunnen itseni tärkeäksi. Voin hoitaa sairastunutta lastenlasta tai vaikka naapurin lasta. Auttaminen tuo hyvää mieltä kaikille.

Plussaelämää lastenlasten kanssa

Helsinkiläinen Aira Väisänen, 66, kertoo alkukriisin jälkeen nauttineensa eläkkeelläolosta.

– Olen uutisnälkäinen, uppoudun aamuisin Helsingin Sanomiin ja seuraan monia nettisivuja. Käyn pari kertaa viikossa liikunnassa, saman verran muissa ryhmäharrastuksissa. Yllättäen olen muuttumassa kulttuurimummoksi, koska saan liput elokuviin ja teattereihin päivä- tai eläkeläishinnoin. Tuntuu ylelliseltä istua elokuvissa kello 12. Opiskeluaikaisen ystävättären kanssa kokeilemme kerran kuussa uutta ruokapaikkaa. Lounasaikaan monissa ravintoloissa saa eläkeläisalennuksen. 

Aira toteaa myös olevansa onnekas, kun voi ja saa olla mukana 7- ja 4-vuotiaiden tyttärenpoikien arjessa. Hän oli itse aikoinaan kahden tytön kiireinen yksinhuoltaja, ja muistaa, että säätämistä riitti.

– Tunnen, että minua tarvitaan. Voin olla pojille yhtenä lisävoimavarana toisten isovanhempien lisäksi. Pääsen taas leikkimään piilosta ja tutustumaan poikaenergiaan!

Vuorotyötä tekevien vanhempien päivät vaihtelevat ja venyvät. Airalle napsahtaa yleensä pari iltapäivää viikossa, joskus lauantai tai sunnuntai tai muutama sairaspäivä.

– Nämä eivät rasita minua yhtään. Läheisyys tuo iloa puolin ja toisin.

Aira on huomannut, että eläkkeelläkin pitää olla sovittuja aikatauluja, tapaamisia ja tapahtumia. Muuten viikoista tulee pelkkää löysää puuroa. Elämänlaatu on paljolti oman uteliaisuuden ja aktiivisuuden varassa.

– Varsinkin yksinasuvan on opeteltava sitkeästi itsensä johtajaksi, koska työpaikan pomo tai kukaan muukaan ei enää kerro, mitä tänään tai huomenna pitäisi tehdä. Ja silti parasta on arjen väljyys, mahdollisuus tarttua yllätyksiin, katsella rauhassa pihlajassa herkuttelevia tilhiä tai lukea kirjaa vielä silloinkin, kun työikäiset menevät nukkumaan.

Kuntoilua ja kirjoittamista

Järvenpääläinen Raili Ojala-Signell, 67, löysi kuntoilun vasta eläkkeellä, vaikka pyöräily ja kävely ovat aina olleet osa arkea.

– Menin kolmen kuukauden ohjattuun ryhmään, jossa opetettiin kädestä pitäen eri liikuntavaihtoehtoja. Liikkumisesta tuli osa arkeani. Nykyisin käyn ainakin kolmesti viikossa jumpissa tai kuntosalilla. Senioreiden ohjattu kuntosalitreeni on tuonut elämääni uusia ystäviä. Myös talviuinti on tärkeää. Loka-huhtikuussa käyn jumpan jälkeen avannossa, Raili kertoo.

Kirjoittajaryhmät ovat täynnä eläkeläisiä, joilla vihdoin on aikaa tutkia muistiinpanoja ja vanhoja valokuvia. Raili kirjoitti omakustanteena elämänkertansa vuonna 2014 ja ystävänsä Aunen elämänkerran vuonna 2016. Raili on kuurojen vanhempien kuuleva lapsi, ja työtäkin hän teki kuulovammaisten parissa.

– Olen skannannut sukulaisten ja tuttavien valokuva-albumeita lapsuuteni ja nuoruuteni Säynätsalon kuurojen yhteisöstä, retkistä, juhlista sekä vierailuista. Kuvia on noin 1500, ja aion tehdä niistä Ifolorin ohjelmalla valokuvakirjan. 

Raililla on etäavomies. Molemmat elävät omissa kodeissaan 40 kilometrin päässä toisistaan.

– Se on meille paras ratkaisu. Arkipäivät rauhoitamme omille jutuillemme. Viikonloput ovat yhteistä aikaa, jolloin harrastamme kulttuuria, ystävien tapaamista, mökkeilyä ja puutarhanhoitoa.

Uusi, hyvä elämänvaihe

Mikkeliläinen Heikki Kupiainen, 63, on ollut osatyökyvyttömyyseläkkeellä elokuusta 2015  lähtien.

– Sain osa-aikaeläkepäätöksen 60-vuotiaana. Se ei tullut yhtään liian aikaisin, Heikki toteaa, ja kertoo kokemusten kahdesta kevennetystä työvuodesta olleen pelkästään myönteisiä.

Työ, lepo ja palautuminen olivat oikeassa suhteessa. Työ ei vienyt kaikkea energiaa ja toimintatarmoa.

Heikki Kupiainen.
Heikki Kupiainen.

– Työskentelen lukion historian ja yhteiskunnallisten aineiden lehtorina ja jaksan nyt nauttia aiempaa paremmin työstäni. Työntekoon on palannut iloisuus, rentous ja letkeys - jopa tilannekomiikkakin saattaa toimia.

Ja mikä parasta: vapaa-ajalla Heikki jaksaa puuhastella ja harrastaa. Puuhaa riittää kotitarpeiksi omakotitalossa ja loma-asunnolla. 

– Kuntoilu raikkaassa ulkoilmassa on hyvä vastakohta siisteille sisätöille. Virtaa liikenee niin vanhoille kuin uusillekin harrastuksille. Päivänokoset ovat uusi ylellisyys – samoin kiireettömät aamut. Tästä mieluisasta elämänvaiheesta on hyvä siirtyä aikanaan täyseläkeläiseksi melko hyväkuntoisena, vireänä ja tyytyväisenä.