Hänen kätensä lepäävät,
helmassa esiliinan valkoisen.
Paljon työtä tehneet,
karheat voimakkaat väsyneet.

Ikänsä raatanut nainen,
orpotyttönä armoilla maailmaan,
huutolaisena nurkissa sukulaisten,
syödessään armopalaa vieraan.

Ei hän olla saanut lapsi,
vaan työtä,
armotonta työtä,
sai joka armopalastaan tehdä.

Viisi lasta sai,
kaksi kuolema vei,
miehenkin rinnalta otti,
mutta ilonsa hän säilytti.