Kun mietin elämääni, ja sitä mitä olen saanut aikaan.
Huomaan kuinka aina päädyn samaan, ankeaan ja kolkkoon
lähtöruutuun.
Ja aina kun mielessäni löydänkin asian mihin tähdätä,
huomaan sen tukehtuvan päässäni ja katoavan kuin tuhka tuuleen.

Haluaisin aloittaa kaiken alusta, haluaisin syntyä uudestaan ja elää elämäni paremmin,
tehdä paremmin valinnat.

Haluaisin huutaa ja itkeä taivaalle pahan olon pois, ja odottaa seuraavaan aamuun,toivoen auringon sulattavan jään,
tuovan lämmön takaisin sisälleni.
Se lämpö ei ole koskaan ollut minussa pitkään.

Vaikka toinen rakastaa toista, ei hänen tulisi pakottaa toista rakastamaan itseään.
Rakkauden pitää tulla yllättäen ja siten että se on kuin vahinko.
Ja sen tunnistaa vasta sitten kun toinen onkin mennyt pois.