Haatajaiset

Iännettömät multiin panijaiset piin,
monneenetkohan lie?
Huarmaalle ja pimmeelle
hukaattujen huaveitten
haataasmaalle.
Kuljeskelin taus,
sylissä vainaja huave,
puukirstussa pikkusessa.

Paljo o kumpuja
risteineen siel,
kaik tuhoontuneita
toiveetani ja huaveetani.
Muassa kylymässä haata,
pien montu kui huava.
Sinne huaveeni lasken,
jäisellä mullalla peettelen.

Seisokelen kummun iäressä,
hyväästit viimoset jätän.
Sydämeeni murheen piilotan,
poskillain jäityneet
jääpi kyynelleet.
Kummulta pois kuleksin,
veräjän veän perässäin kiin
ka sieläpä nyt mauta saat,
huaveeni omast lapsest.