Talvella olisin vaik lumiukko joka pois häviää,
keväällä tuoksuva ensiesikko kun luonto herää!
Voi kun olisin, mutta en,
oon vain ukko tarpeineni elämältä hukassa.

Ryven väliin kuraojan pohjalla
kun tuo viinapirun himo on lujassa.

Ihmiset mua ihmekummana pitää,
kun mussa vielä henki itää vaikka
viinaa kittaan lisää ja lisää,
kaikki se mun rahat vie, ei kasvata tiliä!

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kun ihmisten ilmoille kauppakeskukseen meen
ne mut kai jo tuntee, mutt pelkää ne mua,
se mua surettaa, kun mä vaan ihmistä ja rakkautta perään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mulla ontto olo yksin on ja liassa yltä päältä herään,
se mun osani on ja viluttaa.
Joka säällä mä pulloja kerään.
Ei oo mulla kunnon kotia,
vaan yhteissali jossa voin joskus nukkua.

Isää en muista, Äiti kuoli vasta, heitti henkensä, vanha muori,
en mä sen kanssa juttuun tullu,
aina se mua varotti, viina viä sun elämäs
varo poikani tuota pirua.

Miten voin mitään, kun mulla ei mitään oo?
ei rakkautta ei itsetuntoa ei ryhtiä, tyhjä oon
kuka mua tällästä rakastaa voi tai antaa ees säälistä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla