Kaipaan vanhoja aikoja
kun vaivun muistoihin,
suljen korvani maailmalta
elän kauniit asiat muistoissani.

Monet käyät usein hautuumaalla
muistelemassa rakkaitaan.
Minäkin muistan ihmisiä,vaikken
usein käy haudoilla,minulle
ihmisten muistot ovat sydämessä.

En unohda kuolleita ihmisiä.
Minun tyylini on vaan toisenlainen.
Moni ihminen itkee asioita ilman
kyyneleitä sydämessään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Käyn kyllä hautuumaalla kävelemässä,
oravia syöttämässä.
Muistan kun isäni haudattiin.
Orava nousi arkun päälle,kuin jotakin
kertoakseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Se orava oli varmaan jokin merkki siitä
että isäni oli päässyt rauhaan.
Arkulle oli myöhemmin ilmestynyt yksi ruusu
en tiedä kuka sen oli sinne tuonut.

Niin vähäiseksi oli isälläkin ystävät
kadonneet,kun hänellä rupesi huonosti
menemään.
Haudalla ei ollut kuin minä,poikani ja pappi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla