Lumitähtien pumpulilunta
pihapuiden oksille sataa.
Talviaurinko hetken kulki
niin nopeaa, lyhyttä rataa.

Pian jälkeen helmikuun illan
yön pehmeä pimeys peittää.
Kuun luodessa hopeasillan
puut pitkiä varjoja heittää.

Taas suutelee metsän rintaa
tuo tuulonen jäätävähuuli.
Sen syvälle kinoksen alle
kukat uinuvat kuiskaavan kuuli.

"Varvut marjojen, yrtit kesän,
on aikaa hetkinen vielä
teidän uinua talven alla
maaemon sylissä siellä.

Tulee aika herätä kesään
lepopaikoista kaikista noista,
tien vieristä, mättäistä metsän,
pellon okien onkaloista.

Lumipilvien takana tuolla
ahjo auringon alati palaa.
Kevättuulien tuhannet palkeet
kohta lämpöä maahan valaa."

Tunteen kukkaset hennot, herkät
myös versovat ihmisten rintaan.
Vesihelmet vain hetkeksi jäävät
jääkukista ruutujen pintaan.