Vain päivä kerrallaan, elämää elää saa.
Vain muistot muistuttaa, elämää vanhaa.
Vain odottaa, voi tulevaa.
Vain toivoa kantaa, voi läpi öiden ja päivien.

Kun päivät kuluu ja vuodet vierii,muistoihin kerää, kaikki ne kauneimmat, kaikki ne kipeimmät ja kaikki ne onnellisimmat hetket, joita on saanut ja joutunut kokemaan.
Jokainen valitsee itse, mitkä niistä muistetaan, mitä vaalitaan ja mitkä unohdetaan.
Jokainen valitsee miten muistonsa tahtoo elämässään kantaa.

Annan silti ystävän neuvon:
Elämä on:
Liian lyhyt vihaamaan,
Liian lyhyt kantamaan kaunaa,
Liian lyhyt jäämään paikoilleen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Anna toivon elää,
anna sydemmesi ja elämäsi jatkaa eteenpäin.
Haaveile,unelmoi.
Naura paljon ja iloitse siitä mitä sinulla on.
Puske eteenpäin,vaikka läpi betonin,ylitä ne korkeimmatkin esteet, äläkä luovuta. Sinusta on siihen.
Ole vahva, ansaitset sen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ps. Joskus elämä ottaa, joskus se antaa.
Jokainen kokemus rikastuttaa, kun kaiken ottaa vastaan, sinusta tulee miljonääri.

Kiitos molemmista kommenteista, kritiikkisi todella suorasanaista.. arvostan sitä. Valitettavasti en vain runoudesta puhuttaessa voi olla kanssasi samaa mieltä. Jokainen lukija päättäköön itse mikä on runoutta ja mikä jotain muuta. Kenenkään ei ole pakko lukea kirjoituksiani olkoon se jokaisen oma valinta. Olen kirjoittaja, joka kirjoittaa vain silloin kun siihen on tarvetta, en ole väkisin vääntäjä, ja ehkäpä kirjoitukseni ovatkin enenmmän ajatuksiani kuin runoelmia.. Mutta sehän ei ole kenenkään muun asia kuin minun omani, kiitos kuitenkin suorasukaisuudestasi.

Hiljaiselle kuiskaajalle, lakkaa saarnaamasta, jos olisi edes taidokkaita nämä teelmät, jaksaisi lukea. Mene saarnaamaan nuoremmille, he voivat ottaa niistä opikseen. Näiden sivustojen lukijat ovat vanhempaa polvea ja kasvaneet kipuineen ja iloineen. Emme tarvitse opetuksiasi! Runoudesta ei tietoakaan, näissä rimpsuissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla