Lokit ne konsertin järjestää,
kesäiltana iloisesti.
On altot ja sopraanot kunnossa
ja tenoritkin on mukana –
kaikki laulavat taitavasti.
Ne pitkin päivää harjoittelee,
että jokainen osansa hallitsee.
Sitten illalla yhteen ne kokoontuu,
on kaikilla suurellansa suu –
kaikki laulavat sydämestänsä.
Siinä kuorossa kaikki on tosissaan,
on kaanonia ja duettoja.
Joku soololaulunkin esittää,
vaikka on ihan pyörällä pää –
se on konsertti suurenmoinen.
On kuorossa ääni niin mahtavaa,
ei tarvita kovaäänisiä.
Ei mikrofoneja kalliita,
eikä äänentoistolaitteita –
silti kuuluu se kaikkialle.
Ne kesäiltana konsertoi,
niin myöhään illalla laulu soi.
Sitten vasta kun yö hämärtyy,
niin lokkien laulu vaimentuu.
Mutta kun koittaa aamunkoi,
taas rannalla lokkien laulu soi –
ja se kuuluu kaikkialle.
