Tuuli ravistelee puista lehtiään.
Mikä vuodenaika on, kysyn?
Katsot ulos. "Nyt on kevät."
Monenessako kerroksessa olemme?
Katsot suoraan pihalle. "Toisessa."
Olemme keväässä
ja pihamaa on niin kaukana,
- ollaan toisessa kerroksessa.

Iltapäivällä haluat lähteä kotiin.
Pakata tavarat ja lähteä...
Lapset kotona odottaa,
pitäisi laittaa niille ruokaa.
Tuossa tuokiossa olet itse lapsi
ja etsit äitiä.
Äiti jo varmasti odottaa...
Onko ovet varmasti lukossa?

Töihin pitää lähteä...
olenko jo myöhässä?
Lehmät ovat ilman ruokaa
ja ne on lypsettävä.
Missä minun autoni on?
Minulla on sininen Ford.
Olen töissä kaupassa,
opettajana, maanviljelijänä...

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Katson käsiäsi.
Suoniset ja ryppyiset...
mutta toisaalta niin pehmeät.
Miten paljon niillä onkaan tehty työtä?
Hoidettu lapsia, lypsetty lehmiä,
korjattu autoa, hakattu halkoja,
kudottu sukkaa, leivottu leipää...
Toista ihmistä hellästi koskettaneet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Katson silmiäsi.
Ne jo ryppyjen ympäröimät...
mutta toisaalta niin kirkkaat.
Miten paljon ne ovatkaan nähneet?
Äidin, isän, lapset,
maailman muutoksen, ilon ja surun,
antamisen ja saamisen.
Toista ihmistä hellästi katsoneet.

Itsekkin hoitajana olen hyvin läheltä muistisairaitten elämää seuraillut ja asiaa monesti ajatellut. Nyt iäkkään äitinikin muisti paljon heikentynyt. Käykää katsomassa omaisianne ja vanhenpianne, vaikka eivät kauaa muistakkaan. On silti tärkeää henkisesti heille ja itsellenne sittenkuin aika heidät jättää. Tulee kaipuu ja monesti myös todetaan liian myöhään, että olisi pitänyt kuitenkin nähdä useimmin

Sisältö jatkuu mainoksen alla