Mun mieleni ikävässä soutaa
kosken mustia aaltoja aukoa taitaa.
Nyt aika jokin kuin ois ohi,
ajateltu, luettu, tehty loppuun.
Mun mieleni kuin suossa tarpois,
askeleissa raskaissa ajatus kiertää.
Suovesi saappaissani hölskyttää
noinko jalkineet vettyä taitaa
Liian aikaisinko noihin astuin
kantapäät verellä kivuissa,
kotiin tulosta jo haaveilen,
vaik matkaa vielä on edessäpäin
Jalkakylvyksi nuo aallot ajatusten
mietteet tummat valoksi vaihdan.
Kylpysuolan vesivatiini ripotan
siin onnen ja autuuden kohtaan
Kun tuohon tuoksuvaan veteen
jalkani lasken, voih autuutta voih!
Kumpa tään kanssas jakaa saisin,
nauttia yhdessä aalloista ajatusten