Oi - jos voisin lentää pois kera syksyn lehtien!
Kuolla kera murheen ois' paras varmaan - uskon sen.
Kadottua huolten vaan nousta eloon uudestaan.
Kuni pieni silmu vain uuden voiman saaden ain'
pitkän talven jälkehen. Oi - jos voisi tehdä sen!

Oi - jos voisi vaikka vain hetkiseksi käydä pois.
Kera sadepisarain multaan mennä hyvä ois',
kera kaipauksen sen, sydämensä poltteisen.
Nousta sieltä uudestaan lailla kukan pienen vaan.
Oi - jos voisin jälkehen joka murheen tehdä sen!

Oi - jos voisin perhosen lailla hetkeks' liitää pois!
Kupusessa kukkasen ihanaa kai olla ois',
kuulla metsän huminaa, antaa tuulen tuudittaa
teriötä kukkasen kehtonani laulellen.
Oi - jos perho olisin, tuskin tuskaa tuntisin.

Tai - jos voinkin yllättäin kestää kaiken pystypäin.
Murheita en välttää vois', miksi tahtoisin ne pois?
Oisko pursi satamaan rakennettu seisomaan?
Lailla laivan tahtoisin kestää myrskyn - mainingin,
kasvaa kera huolien, löytää voima ihmisen.