Istun kivellä hiljaa,
katson - tuuli tuudittaa viljaa,
verkkaan taivaalla pilvet soutaa.
Aamuinen usva jo haihtuu,
kun aamu päiväksi vaihtuu
ja aurinko punoo lankoja kultaisia.

Istun kivellä hiljaa,
katson - jo tyyni on järven pinta.
Veteen osuu auringon kultainen säde kuin silta
se veteen piirtyy
ja pilvet taivaan hiljaa pois jo siirtyy.

Istun kivella hiljaa,
katson - lämmin on auringon kilo
ja syömessäin on ilo
lämmöstä tästä kivellä rannan,
olen hiljaa niin ja ajatusten verkkaan kulke annan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Istun kivellä hiljaa,
katson järvelle ja nautin hiljaisuudesta tästä,
lämmöstä elämässä.
On kuin lataisi aurinkokennon
kivellä alla sudenkorennon lennon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla