On ilta ajatus vielä vuosikymmenien taakse heräjää,
haikeutta tuntien muistan nuoruutta ja vanhaa veräjää.
Pohjoisen tyttö olin lähdössä luotasi hyljättynä pois,
veräjän suljin miettien, miksi ei kaikki toisin olla vois.

Ero riipaisi syvältä silloin nuorena herkkää sydäntäin,
ensirakkauden huuma, ihanuus, pettymys ja nyt näin.
Yhden yhteisen kesän ilot ja surut kaksin jakaa saimme,
elon onnea, pysyvyytä, jostakin etsien suuntaa haimme.

Junamatkalla taakse jäi pohjoinen, ei istunut vierellä hän,
yksin sydän palasina, itkin, kaipasin häntä yhä enemmän,
Silloin suruissani, hyljättynä, tuskaisena elämään tartuin,
aika paransi eron haavat, etsien, empien, oikeaa vartuin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Surua ei voi pyyhkiä mielestä oli ollut kaikki pettävää,
tulit uniini luokseni, heräsin; en sua enää koskaan nää.
Vuosien jälkeen sain oikean rakkaan, vielä sinua muistin,
nuoruus on takana, nyt menneet ajat pois mielestä puistin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ihmisten erotetessa tunnen surua, jotain kummaa ikävää,
monesti toinen voimattomana vajoaa, niin yksin silloin jää,
jostakin kuoren alta löysin lukijoille näin haikeaa tuomista,
eron ja tuskan kokeneille toivon aina parempaa huomista.

Risto Salmi

Sisältö jatkuu mainoksen alla