Katson ikkunasta ulos,
voin nähdä askeleesi,kun kävelet pois.

Menet kauemmas ja kauemmas.. Koska käännyt katsomaan taaksesi.
Koska huomaat, kuinka ikävöin sinua jo.

Miksi et ymmärrä, sitä rakkauden määrää,
joka sydämmestäni tulvii ja muun hukuttaa alleen.
Miksi et ymmärrä kuinka suuri on ikäväni,
se kasvaa joka ainoa päivä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Viimein vain kyynel sen kertoo,
mitä osannut en silloin sanoa,
kun luonani sä vielä olit.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Miksi koskaat et pysähtynyt paikoillesi,
hetken minua kuunnellut,
kertoa olisin vain tohtonut,
kuinka tärkeä olet minulle.

Nyt myöhäistä se jo on.
On moni katu väliimme saapunut,
liian monta askelta, olet luotani ottanut.
Nähdä sua enään en voi, ikkunasta kotini.
Kaivata sinua enää en osaa,kyynel hukutti ikäväni.

Toivoa vain voin, hyvää elämää tulevaa,
sinulle,sinne kauas, mihin sitten lähditkään kulkemaan.
Katujen valot, valaiskoon nyt tietäsi, pitkällä matkallasi onnen maahan.
Olkoon tähdet, karttanasi ja tuuli kompassisi, jotta paikkasi löydät.

Jokaiselle, tuolla jossain,
on oma rakas.
Voi matka olla pitkä ja kivinen, mutta
tulee vielä, se pysäkki,joka matkan päättää.
Silloin olet onnesi ansainnut ja etsintä vihdoin loppunut.

Kaunis kiitos runostasi oli ihnaa luettavaa. Taas osasit niin osuvasti kirjoittaa asioissta, jotka meille muillekkin tärkeitä ja koettuja Me suomalaiset jurrikat ollan uein niin arkoja puhumaan tunteistamme ja toiveistamme kuin myös kaipauksestamme nämä runot on yksi varsin hyvä konsti jakaa omastaan muillekkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla