Ilmavaksi vatkattu vispipuuro, villitsee nyt nuoria ruuanlaittajia. Tuunaus sopii tälle herkulle.

Vispi- eli lappapuuron herkullinen salaisuus on kuohkeassa rakenteessa, ja makua  voi tuunata monin tavoin marjoja ja viljaa vaihtelemalla.

ET:n ruokatoimittaja ja Nelosen Soppa365 -ohjelmasta tuttu Christina Aaltio tunnustaa, että vispipuuro oli hänen ehdoton lapsuuden herkkunsa.

– Äiti teki sitä säännöllisesti ja siihen ei koskaan kyllästynyt. Ehkä juuri vispipuuro on opettanut minut puolukan ja muiden happamien marjojen ystäväksi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ilmavuutta puuroon saa varmimmiin, kun se on jäähtynyt riittävästi. Kiireinen kokki nopeuttaa jäähdytystä laittamalla puurokattilan tiskialtaaseen, jossa on kylmää vettä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Lämpimänäkin vatkauksen voi toki tehdä, mutta silloin puuronrakenne on ehkä hieman juoksevampi, Chrisse sanoo.

Sähkövatkain on vispipuuron tekijän paras apuri, mutta kyllä puuron saa  onnistumaan vaikka sähköttömällä mökillä, kunhan keittiöön saadaan riuskakätinen vatkaaja. Puolukkapuuroa vatkataan niin kauan, että väri muuttuu vaaleanpunaiseksi ja rakenne kuohkeaksi.

Chrisse poimi Soppa365-sivustolta kolme kielen vievää reseptiä.

Vatkattu puolukkapuuro on Chrissen mielestä parhaimmillaan, kun siihen on jätetty marjat joukkoon, eikä niitä ole siivilöity pois.

– Marjoista irtoaa puuroon rutkasti lisää makua ja samalla saa kuitua. Perusohjetta voi tuunata myös vaihtamalla tavalliset mannasuurimot täysjyvä-, kaura- tai spelttisuurimoihin.

Omenaisessa vaniljavispipuurossa manna on korvattu karkeilla riisijauhoilla, jolloin herkku on gluteenitonta.

Puolukoiden tilalla voi käyttää herukoita, karviaisia, raparperia tai vaikka pihlajanmarjoilla kuten Vivi Ann Sjögrenin ohjeessa on tehty.

Chrissekin vaihtelee vispipuuronsa marjoja

– Keväällä raparperi on mainio vispipuuroaines. Keitän napakan mehun ja lisään siihen mannasuurimot.

Tuhti ja ruokaisa vispipuuro on mainio välipala. Jälkiruokana se käy parhaiten kevyen keittolounaan päätteeksi.

Jos puuroa jää pikkuisen, siitä saa vielä jälkiruuan kahdelle pappilan hätävaran tyyliin kerrostelemalla lasiin vispipuuroa, puolukoita ja vaniljavaahtoa. Nam!

 

 

 

 

puolukka

Hieno homma, että vispipuurosta on tulossa trendi-ruoka.  Omatekemä sellainen on terveellistä ja suussa sulavaa. Olen syönyt sitä yli 60 vuotta. Puolukat ovat itsepoimittuja ja säilötty puolukoiden omaan nesteeseen murskattuina joten säilyvät hyvin aina seuraavaan syksyyn.

Mikään ei voita oman äidin tekemää vispipuuroa. Muistan kun 50- ja 60-luvuilla me lapset kilpailimme siitä kuka saa viedä kuuman puuron omakotitalon rappusille (kylmää betonia) ja vispata puuron siellä kylmäksi. Vispaaja sai palkkioksi kaapia kattilasta vispipuuron jämät. Voi että mitä herkkua! Oli olevinaan parempaa kuin se lautaselle laitettu vispipuuro vaikka hyvää sekin oli.

Vierailija

Retroruokaa tarjolla, ainakin otsikko on retroinen.

Tutustuisin mielelläni retroruokiin tai olkoot vaikka perinteisiä ruokia. Lapsuudessa oli ihania äidin tekemiä kyljyksiä sunnuntaisin, mitä lisukkeita siinä oli, en muista. Ruoka oli monipuolista. Omasta puutarhasta ja itse säilöttyjä. Tuskin ostimme valmiina purkkiruokaa, pakastinta ei ollut silloin.

Meillä oli mehuja monista marjoista ja itse kerättyjä metsistä.

Miten teillä. Nuoret ei ymmärrä säilönnästä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla