Moni yli 70-vuotias potee kadonnutta ajotaitoaan tai suoranaista ajamisen pelkoa. Ajo-opettaja Harry Mäenpää varoittaa tärkeästä seikasta, joka unohtuu välillä kokeneiltakin kuskeilta.

– Liikenne on tänä päivänä ihan eri luokkaa kuin vuosikymmeniä sitten, autokouluopettaja Harry Mäenpää sanoo tiukasti.

Ruuhkista, peltivaurioista ja muista kommelluksista selviydytään yleensä vankkumattomalla kokemuksella, mutta jos ajokertoja on harvoin tai edellisestä kerrasta vuosikymmeniä - on taitojen päivittäminen paikallaan. 

Yli 70-vuotiaita kuskeja tai kuskiksi tahtovia tulee säännöllisesti autokoululle juttusille, Mäenpää tietää.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Yleensä juttelemaan tulevat yli 70-vuotiaat naiset. Mikäli aviomies on hoitanut ajamisen perheessä, tulee kortille tarvetta, jos miehen kunto yllättäen huononee. Kortti on monilla naisilla yleensä ajettu, mutta itse ajaminen on sitten matkan varrella jäänyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Toinen ryhmä ovat korttinsa uusivat yli 70-vuotiaat ja iäkkäät kuskit, jotka poliisi on esimerkiksi kolarin seurauksena lähettänyt  ajokokeeseen tai lääkäri terveysperustein esittänyt ajokokeen suorittamista. Karvaimpia ovat Mäenpään mukaan ne hetket, kun on sanottava koko ikänsä ajaneelle isännälle, ettei autoilu enää näytä luonnistuvan. Se on kova paikka monelle miehelle, vaikka jotkut osaavat suhtautua menetykseenkin huumorilla.

– Eräs herra totesi laittavansa autonsa lihoiksi ja siirtyvänsä polttamaan sikaria taksin takapenkille! Sekin on ihan hyvä vaihtoehto.

"Eräs herra totesi laittavansa autonsa lihoiksi ja siirtyvänsä polttamaan sikaria taksin takapenkille!"

Uskalla mokata!

Mäenpää ajaa aina aluksi oppilaansa tyhjälle kentälle. Tyhjällä aukealla ajotaidot ja autojen uudet ominaisuudet käyvät selviksi, turvallisessa ympäristössä.

– Ketään en laita suoraan liikenteen sekaan varsinkaan, jos ajamisesta on pitkä aika. Vaikka kaikki menisi hyvin, on kokemus silti niin stressaava, että oppilas ilmestyisi seuraavalla kerralla tunnille pelokkaana ja tutisevana, Mäenpää toteaa.

– Ajaminen on ennen kaikkea oppimisprosessi, Mäenpää opastaa. Kentällä tehdään niin paljon virheitä kuin suinkin ehditään, sillä virheiden kautta auton käyttö ja toiminta iskostuu selkärankaan. Auton sammuttamista ei siis kannata etukäteen pelätä tai anteeksi pyydellä.

– Hyvä opettaja on rauhallinen opettaja. Toiston kautta auto ja sen logiikka käyvät tutuiksi, oppimisprosessia ei voi nopeuttaa, vaikka kuinka nolottaisi, Mäenpää sanoo.

Onko kehosi vielä ajokunnossa?

– Liikenne muuttuu, autot muuttuvat ja ennen kaikkea ihminen muuttuu kehon vanhetessa, Mäenpää muistuttaa.

Yli 70-vuotiaille suositellaan ajokortin uusimisen yhteydessä laajennettua lääkärintarkastusta. Tarkastuksessa kartoitetaan tärkeimmät ajamiseen vaikuttavat tekijät: näkö, reagointinopeus, kuulo ja muisti. Kuskin aivokoppa on paitsi lääkärin, myös ajo-opettajan tarkassa syynissä. Korttia ei luonnollisesti tipu jos vaikuttaa siltä, että ajaja kärsii muistihäiriöistä tai vaikkapa ajoittaisesta poissaolevuudesta, vaikka kuski pääasiallisesti olisikin skarppi.

– Nämä ovat vaikeita asioita, jotka saattavat lääkärin sijaan jäädä tutkinnon vastaanottajan tai mahdollisesti liikenneopettajan päätettäviksi. Minun moraalini sanoo, ettei tunteja saati korttia voi antaa, jos on merkkejä esimerkiksi etenevästä muistisairaudesta. Kysymys on kuitenkin ennen kaikkea liikenneturvallisuudesta, Mäenpää toteaa.

Testaa tästä - saisitko vielä ajokortin!

Vierailija

Kirjottajat taitavat olla pääosin miehiä, jotka ovat yleensä aina masentavasti kaikkea väheksyvää.  Totta kouluruoka ei ollut tämän päivän mukaista, se oli sen ajan ruokaa, jota kaikki muutkin söivät.  Puhdasta suomalaista ruokaa.   Etelä-Suomen kouluissa oli terveydenhoitoa ja ainakin siellä oppikoulussa, jos sitten kansalaiskoulussa ei niin ollutkaan.

Kaihista, se on korjattavissa, moni näkee ilman laseja vaikka mitä  sen leikkauksen jälkeen. Ja jos yhtään pitää itsestään huolta, käy myös joka vuosi silmälääkärissä, jottei moinen haitta pääse yllättämään.  Mutta eihän miehet niin tee!  Naiset paremmin huolehtivat näistä asioista, siksi heitä onkin vielä autonratissakin , vaikka ikää olisi yli 80 vuotta. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Edellä kirjoittava taitaa elää jossakin , missä ei näy ihmisiä.  Suuret ikäluokat, joihin 70 vuotias kuuluu saivat koulutuksen, kouluterveydenhoidon ja kouluruokaa, joka  oli paremmin kuin ihmisillä , jotka syntyivät  edeltävinä vuosikymmeninä.  Nykyään eläkeläisinä nämä 70 vuotiaat kuntoilevat monin eri tavoin, syövät terveelllisesti , matkustelevat ja käyvät teattereissa ym.  Hoitavat siis itseään, jollloin ei tarvita botoksia tsm, eikä vaatteet tee terveeksi.  Ajavat myös niitä autoja menestyksellä edelleen.

Olen nippa nappa 70-vuotias, käynyt kansakoulua 50- ja  60-luvuilla.  En ole samaa mieltä edellä kirjoittaneen kanssa. Kouluruoka ei ollut mitenkään terveellistä siihen aikaan, puuroa, velliä, kastiketta ja perunoita . Toki sillä sai vatsansa täyteen. Kouluterveydenhoito? En muista sellaista olleen muutoin kuin, että annettiin lain säätämät rokotukset. Hammashoitoa oli ja se oli sellaista, että kiviporalla porattiin ilman puudutusta ja amalgaani paikka lätkäistiin hampaaseen. Hammashoidon aiheuttamia vaurioita olen joutunut korjauttamaan vuosikymmeniä yksityisellä puolella. 

Koulutus, matkustelu ja mm teattereissa käynti ei mitenkään vaikuta siihen  miten ihmisen fysiikka rappeutuu vanhetessa. Enintään edellä mainituilla on positiivista vaikutusta psyykeen. 

Vaikka kuinka hoitaa itseään niin  esim näkökyky heikkenee.  Yli 65-vuotiaista jo 30 % :lla on näkökykyä haittaavaa harmaakaihi ja yli 85-vuotiaista 70 %:lla, 70-vuotiaat sijoittuvat välimaastoon.  Myös kuuloaisti heikkenee ilman että monikaan 70-vuotias lotkauttaa sille korvaansa.

Autolla ajaessa nopea reagointikyky on kaiken aa ja oo.  Vanhetessa se heikkenee. Kun tähän lisää alentuneen näkökyvyn ja kuulon, niin iäkäs henkilö on tikittävä pommi ajaessaan autoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla