Moni yli 70-vuotias potee kadonnutta ajotaitoaan tai suoranaista ajamisen pelkoa. Ajo-opettaja Harry Mäenpää varoittaa tärkeästä seikasta, joka unohtuu välillä kokeneiltakin kuskeilta.

– Liikenne on tänä päivänä ihan eri luokkaa kuin vuosikymmeniä sitten, autokouluopettaja Harry Mäenpää sanoo tiukasti.

Ruuhkista, peltivaurioista ja muista kommelluksista selviydytään yleensä vankkumattomalla kokemuksella, mutta jos ajokertoja on harvoin tai edellisestä kerrasta vuosikymmeniä - on taitojen päivittäminen paikallaan. 

Yli 70-vuotiaita kuskeja tai kuskiksi tahtovia tulee säännöllisesti autokoululle juttusille, Mäenpää tietää.

– Yleensä juttelemaan tulevat yli 70-vuotiaat naiset. Mikäli aviomies on hoitanut ajamisen perheessä, tulee kortille tarvetta, jos miehen kunto yllättäen huononee. Kortti on monilla naisilla yleensä ajettu, mutta itse ajaminen on sitten matkan varrella jäänyt.

Toinen ryhmä ovat korttinsa uusivat yli 70-vuotiaat ja iäkkäät kuskit, jotka poliisi on esimerkiksi kolarin seurauksena lähettänyt  ajokokeeseen tai lääkäri terveysperustein esittänyt ajokokeen suorittamista. Karvaimpia ovat Mäenpään mukaan ne hetket, kun on sanottava koko ikänsä ajaneelle isännälle, ettei autoilu enää näytä luonnistuvan. Se on kova paikka monelle miehelle, vaikka jotkut osaavat suhtautua menetykseenkin huumorilla.

– Eräs herra totesi laittavansa autonsa lihoiksi ja siirtyvänsä polttamaan sikaria taksin takapenkille! Sekin on ihan hyvä vaihtoehto.

"Eräs herra totesi laittavansa autonsa lihoiksi ja siirtyvänsä polttamaan sikaria taksin takapenkille!"

Uskalla mokata!

Mäenpää ajaa aina aluksi oppilaansa tyhjälle kentälle. Tyhjällä aukealla ajotaidot ja autojen uudet ominaisuudet käyvät selviksi, turvallisessa ympäristössä.

– Ketään en laita suoraan liikenteen sekaan varsinkaan, jos ajamisesta on pitkä aika. Vaikka kaikki menisi hyvin, on kokemus silti niin stressaava, että oppilas ilmestyisi seuraavalla kerralla tunnille pelokkaana ja tutisevana, Mäenpää toteaa.

– Ajaminen on ennen kaikkea oppimisprosessi, Mäenpää opastaa. Kentällä tehdään niin paljon virheitä kuin suinkin ehditään, sillä virheiden kautta auton käyttö ja toiminta iskostuu selkärankaan. Auton sammuttamista ei siis kannata etukäteen pelätä tai anteeksi pyydellä.

– Hyvä opettaja on rauhallinen opettaja. Toiston kautta auto ja sen logiikka käyvät tutuiksi, oppimisprosessia ei voi nopeuttaa, vaikka kuinka nolottaisi, Mäenpää sanoo.

Onko kehosi vielä ajokunnossa?

– Liikenne muuttuu, autot muuttuvat ja ennen kaikkea ihminen muuttuu kehon vanhetessa, Mäenpää muistuttaa.

Yli 70-vuotiaille suositellaan ajokortin uusimisen yhteydessä laajennettua lääkärintarkastusta. Tarkastuksessa kartoitetaan tärkeimmät ajamiseen vaikuttavat tekijät: näkö, reagointinopeus, kuulo ja muisti. Kuskin aivokoppa on paitsi lääkärin, myös ajo-opettajan tarkassa syynissä. Korttia ei luonnollisesti tipu jos vaikuttaa siltä, että ajaja kärsii muistihäiriöistä tai vaikkapa ajoittaisesta poissaolevuudesta, vaikka kuski pääasiallisesti olisikin skarppi.

– Nämä ovat vaikeita asioita, jotka saattavat lääkärin sijaan jäädä tutkinnon vastaanottajan tai mahdollisesti liikenneopettajan päätettäviksi. Minun moraalini sanoo, ettei tunteja saati korttia voi antaa, jos on merkkejä esimerkiksi etenevästä muistisairaudesta. Kysymys on kuitenkin ennen kaikkea liikenneturvallisuudesta, Mäenpää toteaa.

Testaa tästä - saisitko vielä ajokortin!

Vierailija

Ajo-opettaja kysyy: Onko 70-vuotias vielä ajokunnossa?

Kirjottajat taitavat olla pääosin miehiä, jotka ovat yleensä aina masentavasti kaikkea väheksyvää. Totta kouluruoka ei ollut tämän päivän mukaista, se oli sen ajan ruokaa, jota kaikki muutkin söivät. Puhdasta suomalaista ruokaa. Etelä-Suomen kouluissa oli terveydenhoitoa ja ainakin siellä oppikoulussa, jos sitten kansalaiskoulussa ei niin ollutkaan. Kaihista, se on korjattavissa, moni näkee ilman laseja vaikka mitä sen leikkauksen jälkeen. Ja jos yhtään pitää itsestään huolta, käy myös joka...
Lue kommentti
Vierailija

Ajo-opettaja kysyy: Onko 70-vuotias vielä ajokunnossa?

Vierailija kirjoitti: Edellä kirjoittava taitaa elää jossakin , missä ei näy ihmisiä. Suuret ikäluokat, joihin 70 vuotias kuuluu saivat koulutuksen, kouluterveydenhoidon ja kouluruokaa, joka oli paremmin kuin ihmisillä , jotka syntyivät edeltävinä vuosikymmeninä. Nykyään eläkeläisinä nämä 70 vuotiaat kuntoilevat monin eri tavoin, syövät terveelllisesti , matkustelevat ja käyvät teattereissa ym. Hoitavat siis itseään, jollloin ei tarvita botoksia tsm, eikä vaatteet tee terveeksi. Ajavat myös...
Lue kommentti

Kesän pikku haaverit hoituvat lääkekaapin avulla, mutta tositilanteessa kännykkä auttaa vaikka elvyttämään.

1. Mitkä ovat yleisimmät ensiapua vaativat tilanteet kesämökeillä?

Tavanomaiset lomailijan vammat syntyvät kesäpuuhissa: auringonpaisteessa oleskellessa ja ulkosalla touhutessa sekä luonnossa liikkuessa. Seurauksena on auringonpistoja, palovammoja, hyönteisten pistoja, haavoja ja nyrjähdyksiä.

2. Paljain jaloin kävely on kesän nautintoja. Entä jos astun lasinsiruun tai naulaan?

Puhdista haava heti vedellä. Jos vesihuuhtelu ei putsaa haavaa kunnolla tai siihen jää esimerkiksi lasia, on käytävä lääkärissä.

Jos kyseessä on viiltohaava, laita sen reunat yhteen haavansulkijateipillä tai laastarilla. Tyrehdytä verenvuoto ja peitä haava sidetaitoksella. Tarkista, onko haavan saaneen jäykkäkouristusrokotus voimassa.

Tulehtunut haava punoittaa ja kuumottaa. Sitä voi myös särkeä. Jos oireet eivät helpota, vaikka haavaa puhdistaa lisää, on mentävä lääkäriin.

Runsaasti vuotavaa haavaa pitää painaa sormin tai kämmenellä ja peittää se sitten painesiteellä.

3. Mistä tunnistaa auringonpistoksen?

Oireita ovat päänsärky, pahoinvointi, huimaus ja heikotuksen tunne. Auringosta on syytä siirtyä pois ja vilvoitella itseään viileällä vedellä tai kylmillä kääreillä pään ja kaulan alueella. Vettä pitää juoda, vaikka ei janottaisikaan.

4. Minkä kokoisen palovamman voi hoitaa omatoimisesti ja miten se tapahtuu?

Palovammasta kärsivän omaa kämmentä pienempää vammaa voi hoitaa itse, ellei se ala tulehtua eikä siinä ole rakkuloita. Palanut iho punoittaa, turpoaa ja on kivulias. Syvemmässä palovammassa ihoon nousee myös rakkuloita.

Viilennä vammautunutta ihoa kymmenisen minuuttia vedellä. Varo jäädyttämästä ihoa.

Rakkulainen iho pitää suojata suojasiteellä. Älä riko rakkuloita.

5. Millaisia ensiaputarvikkeita mökille pitää varata?

SPR suosittelee seuraavia: ensiapuside, haavanpuhdistuslaput, haavateippi ja laastarit, kertakäyttökäsineet, kylmäpakkaus, pikasiteet, pinsetit tai punkkipihdit, sakset, sidetaitokset, suojapeite ja tukiside.

Lisäksi kannattaa varata mukaan kuumemittari, aurinkovoidetta ja hyttyskarkotetta.

6. Entä lääkevarasto?

Mökin lääkekaapista pitäisi löytyä ainakin antihistamiinivalmiste, kortisonivoide, kyypakkaus, lääkehiiltä, maitohappobakteereita ja matkapahoinvointi-, ripuli- ja ummetus- sekä tulehduskipulääke. Lisäksi jokaisen mökkeilijän on varmistettava henkilökohtaisten lääkkeidensä riittävyys. Älä käytä vanhentuneita tai talven yli väärin säilytettyjä lääkkeitä.

7. Riittävätkö aikuiselle käärmeenpureman hoidoksi kyypakkauksen pillerit?

Eivät riitä, kaikenikäisten on käytävä lääkärissä. Kyypakkauksen kaksi kortisonipilleriä ovat ensiapu. Ne voivat hillitä mahdollisia allergisia reaktioita. Jos purema on jalassa, se kannattaa lastoittaa. Pureman saanut kannetaan paikalta. Pureman saanutta raajaa ei nimittäin pitäisi liikutella. Raajan pitäminen koholla on suositeltavaa.

Lue myös: Kevään ensiapuopas puremiin, pistoksiin ja vammoihin

8. Miten lastoittamisesta selviää, jos ei ole sitä koskaan tehnyt?

Avaa SPR:n nettisivut punainenristi.fi ja klikkaa otsikko "Opi ensiapua". Sieltä löydät 1-2 minuutin mittaisia videoita, jotka opastavat toimintaan eri tilanteissa. Videoiden avulla voi harjoitella rauhassa kotona.

SPR järjestää jatkuvasti ensiapukursseja eri puolilla maata. Peruskurssi kestää 16 tuntia ja sen hinta on paikkakunnasta riippuen 92-107 euroa.

9. Mökillä ei aina ole tietokonetta. Voiko ensiapuohjeita ladata kännykkään?

Kyllä. SPR:n ilmaisessa mobiilisovelluksessa on ohjeet 24 erilaisen onnettomuus- ja tapaturmatilanteen tai sairauskohtauksen varalta ja samat opastusvideot kuin nettisivuilla.

Sovelluksesta voi myös soittaa suoraan 112-hätänumeroon niin, että hätäkeskus näkee soittajan sijainnin karttakoordinaatteina. Sovelluksen löytää sovelluskaupoista hakusanoilla Punainen Risti. Ensiapuohjeita voi seurata kännykästä, vaikka verkkoyhteyttä ei olisi.

Katso opetusvideo: Näin lataat kännykkääsi ensiapusovelluksen

10. Miten toimin, jos joku menee tajuttomaksi?

Ensimmäiseksi yrität herättää hänet puhuttelemalla tai ravistelemalla. Jos hän ei herää, soita heti hätänumeroon 112 ja pane puhelimen kaiutin päälle. Kerro, mitä on tapahtunut ja missä osoitteessa olet. Sen jälkeen odota ohjeita sulkematta puhelinta. Noudata hätäkeskuksen antamia neuvoja. Lopeta puhelu vasta, kun saat luvan.

11. Millaista ensiapua tajuttomalle henkilölle annetaan?

Tärkeintä on turvata hänen hengityksensä, joten tarkista ensin, hengittääkö hän. Aseta hänet selälleen ja kohota hänen leukaansa. Kokeile poskellasi, tunnetko ilmavirran hänen suustaan.

Jos tajuton hengittää normaalisti, käännä hänet kylkiasentoon hengityksen turvaamiseksi. Seuraa hänen tilaansa, kunnes ensihoitaja tai lääkäri on paikalla ja voi ottaa hänestä vastuun.

Jos autettava ei hengitä normaalisti, aloita painelu-puhalluselvytys. Paina keskeltä rintalastaa 30 kertaa ja puhalla sitten 2 kertaa ilmaa tajuttoman keuhkoihin niin että rintakehä nousee. Jatka samalla 30:2-rytmillä tauotta, kunnes ammattihenkilö on ehtinyt paikalle.

Punaisen Ristin sivuilla ja mobiilipalvelussa on opastusvideot myös elvytyksestä.

12. Onko muita numeroita kuin 112, jotka pitää laittaa näkyville?

Ainakin Myrkytystietokeskus 09471 977 ja meripelastus 0294 1000. Kirjaa myös oma numerosi, mökin tarkka osoite, reittiohje ja karttakoordinaatit. SPR:n sivuilta voit tulostaa tätä varten kätevän turvataulun.

Asiantuntijana Punaisen Ristin terveyden ja ensiavun asiantuntija Kristiina Myllyrinne.

Varmista apu perille

Lataa 112-sovellus

112 Suomi -kännykkä-sovellus nopeuttaa avun saantia hätätilanteessa. Kun soitat 112-hätänumeroon sovelluksen kautta, hätäkeskus saa automaattisesti tiedon tarkasta sijainnistasi, vaikka et itse sitä tietäisi.

Saat Ilmaiseksi

Maksuton sovellus toimii kaikissa älypuhelimissa, joiden sovelluskaupasta se löytyy. Lisää tietoa ja sovelluksen asennusohjeet saat Hätäkeskuslaitoksen verkkosivuilta www.112.fi

Jo 40 000 x apua

Digian ja Hätäkeskuslaitoksen kehittämän sovelluksen avulla on soitettu jo 40 000 hätäpuhelua.

Vinkit antoi Hätäkeskuslaitoksen hätäkeskuspalvelujen johtaja Marko Nieminen.

Aurinkovoide suojaa, mutta vain jos sitä levittää reilulla kädellä. Vain harva käyttää voidetta riittävästi.

1. Heijastaa ja imee säteet

Aurinkovoiteissa käytetään fysikaalista tai kemiallista suojaa tai molempia. Fysikaalinen suoja heijastaa UV-säteilyä pois iholta, kemiallinen imee säteet itseensä.

Voiteet auttavat ehkäisemään ihon palamista ja aurinkokeratoosia, josta voi kehittyä okasolusyöpä. Suojavoiteiden käytön on osoitettu vähentävän myös melanoomaa.

2. Suojakertoimet liioittelevat

Suojakerroin määrittää, kuinka hyvin voide suojaa auringon UVB-säteiltä ja kauanko auringossa voi oleilla palamatta. Esimerkiksi suojakerroin 15 tarkoittaa, että auringossa voi olla palamatta 15 kertaa pidempään kuin ilman suojaa. Moni levittää voidetta kuitenkin vain murto-osan siitä määrästä, jolla suojakerroin on laskettu, eikä lisää voidetta iholle tarpeeksi usein.

3. Kerroin vähintään 30

Suojakertoimen on hyvä olla vähintään 30 vartalolle ja 50 kasvoille. Tarkista purkin kyljestä, että voide suojaa sekä UVA- että UVB- säteilyltä.

4. Pihistelemättä paras

Riittävä määrä voidetta vartalon iholle on oman kourallisen verran ja kasvoille teelusikallinen, mielellään puoli tuntia ennen ulos menoa. 

5. Älä tuudittaudu

Mikään voide ei suojaa täydellisesti UV-säteiltä. Eliniän aikana karttuva aurinkoaltistus lisää ihosyöpien riskiä. Auringossa kannattaa siis oleilla maltillisesti, eikä paahtaa itseään ylenpalttisesti aurinkovoiteen turvin. Muista, että aurinkoisesta säästä voi nauttia myös varjossa.

Asiantuntijana syöpätautien erikoislääkäri Meri-Sisko Vuoristo.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 7/2017.