Kilpirauhasarvot muuttuvat iän myötä, mutta pienet muutokset eivät aina vaadi lääkitystä. Liian innokas lääkitseminen voi johtaa jopa sydänongelmiin.

Viime aikoina on väsyttänyt, ja vatsakin vaikuttaa laiskemmalta. Usein turvottaa. Tuttava sai samanlaisten oireiden jälkeen diagnoosin kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Olisikohan syytä lähteä lääkäriin ja verikokeisiin?

– Monet kilpirauhassairauksien oireet ovat hyvin yleisiä. Ne saattavat liittyä myös ikään, ja ikä ylipäänsä muuttaa kilpirauhasen toimintaa, sanoo sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri Päivi Hämäläinen Tampereen yliopistollisesta keskussairaalasta.

Rauhanenkin laiskistuu

Hämäläinen työskentelee muun muassa kilpirauhassairauksista kärsivien potilaiden kanssa. Hän kertoo, että yleensä kilpirauhanen laiskistuu 60 ikävuoden jälkeen, mikä saattaa johtaa siihen, että kilpirauhashormoni TSH:n taso veressä nousee.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Se ei silti välttämättä kerro varsinaisesta kilpirauhasen toimintahäiriöstä, joka vaatisi lääkehoitoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kokeiluna aloitettu hoito vaatii hyvää seurantaa.

– Monet laboratoriot käyttävät jo eri viitearvoja yli 65-vuotiaiden verikokeita analysoidessaan.

Jos kilpirauhasarvot muuttuvat iän myötä luonnostaan ja epämääräiset oireet voidaan osittain panna iän piikkiin, onko riski, että iäkkäiden potilaiden kilpirauhassairaudet jäisivät huomaamatta?

– Ei. Kyllä kilpirauhasarvojen poikkeuksellinen nousu tai lasku aina näkyy verikokeissa, Päivi Hämäläinen sanoo.

– Toki voi käydä esimerkiksi niin, että jos vajaa- tai liikatoiminta on vasta alkamassa, eivät arvot välttämättä vielä poikkea viitearvoista ja tilanne muuttuu seurannassa.

Jos oireet vaivaavat eikä muuta syytä niille löydy, verikokeet voi uusia muutaman kuukauden kuluttua.

Lääkehoito lisääntynyt

Kilpirauhasen sairaudet ovat olleet viime vuosina paljon pinnalla, ja myös niihin määrättyjen lääkkeiden määrä on lisääntynyt. Kasvu johtuu ainakin osittain siitä, että lääkehoito aloitetaan ikään kuin kokeiluna.

– Vaikka kilpirauhasarvot olisivat viitearvojen sisäpuolella, on saatettu kokeilla, auttavatko lääkkeet oireisiin, Hämäläinen sanoo.

Kokeiluluontoisen hoidon eduista ei ole tutkimusnäyttöä. Esimerkiksi parin vuoden takainen amerikkalaistutkimus totesi, että jos yli 65-vuotiaan potilaan kilpirauhashormonit ovat viitearvojen sisällä, ei lääkehoidosta ole merkittävää etua verrattuna lumehoitoon.

Lääkehoidosta ei välttämättä ole hyötyä.

– Tällaisen hoidon jatko täytyykin aina katsoa hyvin potilaskohtaisesti. Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa pitää olla varovainen varsinkin iäkkäiden potilaiden kanssa, koska lääkitys voi johtaa jopa sydänongelmiin, Hämäläinen selittää.

– Jos vajaatoimintaa lääkitään liian innokkaasti, se voi aktivoida kilpirauhasta liikaa, mikä altistaa rytmihäiriöille ja sydänongelmille.

Toisaalta kilpirauhasen liikatoiminnan tehokas lääkitseminen on tärkeää, varsinkin jos potilaalla on ennestään sydänongelmia. Liikatoiminta pahentaa niitä.

Hormonit tasapainossa

Kilpirauhanen sijaitsee kaulassa, ja sen tehtävä on säädellä elimistön aineenvaihduntaa ja useita muita elintoimintoja.

Kilpirauhasen toimintaa puolestaan säätelee aivolisäke, herneen kokoinen rauhanen pään sisällä. Se erittää TSH-nimistä hormonia, joka aktivoi kilpirauhasta.

Kun kilpirauhanen toimii normaalisti, TSH-hormonin tasot veressä pysyvät tietyllä tasolla.

Jos kilpirauhanen kuitenkin laiskistuu, aivolisäke ryhtyy tuottamaan TSH:ta verenkiertoon normaalia pontevammin. Tilanne voi olla väliaikainen, mutta jos hormonitasot ovat pitkään koholla, se saattaa tarkoittaa kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Kilpirauhasen toimintaa säätelee herneen kokoinen rauhanen.

Sen oireita ovat muun muassa painonnousu, väsymys, vatsan turvotus ja ummetus.

Toisinaan kilpirauhanen taas toimii liiankin aktiivisesti, ja aivolisäke puolestaan hillitsee omaa TSH-hormonin tuotantoaan. Silloin puhutaan kilpirauhasen liikatoiminnasta.

Liikatoiminta oireilee usein sydämentykytyksinä, tärinänä tai yleisenä ylikierroksilla käymisen tunteena. Myös liikatoiminta voi oireilla väsymyksenä. Hiustenlähtökin voi olla kilpirauhasen häiriön merkki.

Verikokeen kautta

Kilpirauhasen vajaa- ja liikatoiminta todetaan aina verikokeiden avulla.

– Pelkkien oireiden perusteella diagnoosia ei tehdä koskaan, Päivi Hämäläinen sanoo.

Molempiin sairauksiin löytyy oma lääkehoitonsa. Vajaatoimintaa hoidetaan levotyroksiinin avulla, liikatoimintaa taas yleisimmin karbomatsoli-nimisellä lääkkeellä.

Lääkityksen tehoa seurataan verikokeiden avulla.

– Joskus oikean lääkeannoksen löytäminen voi viedä aikaa, mutta yleensä sopiva hoito löytyy muutamassa kuukaudessa.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 14/2020.

3 x muista lääkityksessä

  1. Kilpirauhasen vajaatoimintaa hoidetaan levotyroksiinilla. Vaihdevuosien estrogeenikorvaushoidon aikaan tarvitaan yleensä isompaa annosta.
  2. Esimerkiksi närästyslääkkeet ja epilepsian hoitoon käytettävät lääkkeet voivat vaikuttaa annostukseen.
  3. Ota vitamiinit ja hivenaineet eri aikaan lääkityksen kanssa. Rauta, kalsium ja magnesium heikentävät lääkkeen imeytymistä.
Vierailija

Jutun aiheena voisi olla myös kauanko oikean lääkityksen löytymiseen oikein menikään ja minkälaisten polkujen kautta. Ja ekstra lisänä prosentuaalinen osuus kaikista kilpirauhaslääkityksellä olevista.

Toinen puoli

Juurikin näin. Olisi suotavaa, että artikkeli valottaisi muitakin näkökulmia kuin yhden ainoan lääkärin. Kokonaisuuden tiedostaminen on aitoa journalismia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla