Raili Kuusela (s. 1947)
Raili Kuusela (s. 1947)

Sumuisten vuosien jälkeen rovaniemeläisen Raili Kuuselan, 68, elämässä on nyt iloa. Kilpirauhasen rajut vaihtelut ovat viimein aisoissa. Miten se saatiin aikaan?

"Ensimmäisenä tulivat kurkkukivut. Paine kurkussani säteili korviin ja leukapieliin, ja suuni oli jatkuvasti täynnä sylkeä.

Kun en kurkultani kyennyt enää nukkumaan, lähdin lääkäriin. Tämä totesi, että minulla on lievä struuma, suurentunut kilpirauhanen. Ei sille siinä vaihessa mitään tehty, vaikka struumaan voi liittyä joko kilpirauhasen vajaa- tai liikatoiminta. Jatkoin siis elämääni entiseen malliin, väsyneenä, levottomana ja kipeän oloisena.

Poltin silloin reippaasti tupakkaa ja päätin, että koska en pääse paheestani eroon, ei minua ja savukkeita erota toisistaan kuin kuolema. Olin väärässä. Muistan päivämääränkin, johon kessutteluni loppui: Oli joulukuun 2. päivä vuonna 2000. Sinä päivänä sain sydäninfarktin.

Sairastuminen oli minulle valtaisa shokki. Pelotti. Miten tästä voi päästä eteenpäin? Mielessä risteili monia asioita. Kuolenko minä, ja jos en, niin joudunko pois töistä? Entä millä sitten itseni elätän?

"Olin äärettömän väsynyt: saatoin nukahtaa istualleni keskellä päivää."

Kun sydänoperaatio meni hyvin, kuvittelin, että kyllä tästäkin toivutaan, ja kohta olen kunnossa. Havahduin huonoon oloon

Itkeskelin usein, ja kiloja kertyi aina vain lisää. Olin äärettömän väsynyt: saatoin nukahtaa istualleni keskellä päivää. Autoilu alkoi olla vaarallista, kun en tahtonut pysyä ratissa hereillä.

Uupumuksestani huolimatta nukuin öisin huonosti. Muistini pätki, ääneni madaltui ja puhuessani aloin sönköttää, kun en tavoittanut sanoja. Eristäydyin ja tunsin epäonnistuneeni ihmisenä.

Ymmärsin toki, että olin masentunut. Keskussairaalan sydänkontrolleissa yritinkin useaan otteeseen kertoa lääkäreille olostani. Viimein kohdalleni osui eräs naislääkäri, joka kuunteli tarinaani tarkkaan ja kysyi sitten, onko minulta otettu kilpirauhasarvot. Minä sanoin siihen, että ei aavistustakaan.

Lue myös: Kilpirauhasen sairauksista kärsivät vaaraksi liikenteessä

Kun verikokeiden tulokset tulivat, aivolisäkkeen hormoni tyreotropiini eli TSH, oli minulla päälle 13. Lukema kasvaa kilpirauhasen vajaatoiminnassa, ja terveen ihmisen arvo sijoittuisi 0,5 ja 3,6 välille.

Kilpirauhasen vajaatoimintadiagnoosin sain vuonna 2001 syksyllä. Infarktin jälkeen yksi uusi krooninen sairaus ei paljon hetkauttanut meikäläistä.

Lisääntyipähän lääkepakki yhdellä lääkkeellä. Ja kun kysyin lääkäriltä, mikä sairaus se semmoinen kilpirauhasen vajaatoiminta on, lääkäri kommentoi, että ”rouva hyvä, se on helppo ja halpa tauti hoitaa”.

Elämän syrjästä kiinni

Siinä sumussa ja kaiken uupumuksen keskellä aloin napsia kilpirauhashormonia, tyroksiinia. Lääkeannokseni seikkaili pienemmästä aloitusannoksesta isompiin määriin, kunnes annokseksi vakiintui yksi iso tabletti eli 0,1 milligrammaa päivässä.

Kukaan terveydenhuollossa tai apteekissa ei kertonut, että tyroksiini pitää ottaa ennen muita lääkkeitä tyhjään vatsaan 10–15 minuuttia ennen aamupalaa, vaan napsin kaikki lääkkeeni samaan syssyyn ruuan kera.

Vointini alkoi hiljalleen kohentua. Tunsin saavani elämän syrjästä kiinni ja hetken aikaa olin toiveikas. Sitten sydänoireeni alkoivat uudestaan. Sydän hakkasi ja nitrosuihketta kului. Uudet kilpparikokeet näyttivät selvää kilpirauhasen liikatoimintaa, sillä TSH oli painunut 0,03:n tuntumaan.

Tyroksiiniannokseni oli toisin sanoen liian suuri, ja siksi sydämenikin oireili. Laboratoriotulokset tulkinnut lääkäri oli sen sijaan sitä mieltä, että ei TSH:lla ole yleisvoinnin kanssa mitään tekemistä. Tyroksiiniannostani ei muutettu.

Kierrokset kohosivat ja puhetta tuli

Kului kokonaista seitsemän vuotta, ja kaikki nuo vuodet elin sydän rinnassa takoen, keho ylikierroksilla käyden ja kilpirauhanen liikatoiminnasta riutuen.

Olin lähtenyt mukaan Kilpirauhasliiton toimintaan, mutta en ottanut kuuleviin korviini edes liiton hallituksen kollegojani, jotka sanoivat, että Raili, olisitkohan sinä liikatoimintainen.

Kierrosten kohoaminen näkyi käytöksessäni. Paukauttelin asioita liian ketterästi ja puhuin herkästi toisten päälle. Toisaalta vetäydyin ja pelkäsin. Polttava kipu sydämessä jatkui.

Vasta viisi vuotta sitten tyroksiiniannostani vähennettiin – Kilpirauhasliiton lääkärin ehdotuksesta. Nykyisin syön tyroksiinia 75 mikrogrammaa ja aamuisin aina tyhjään vatsaan.

Sydänoireeni loppuivat, nitropurkkia en enää tarvinnut. Oli upeaa huomata, että uskallan liikkua, hengästyä ja rasittaa itseäni. Uskaltauduin luottamaan siihen, että jospa tämän sairauden kanssa oppiikin pärjäämään!

Tyroksiinilääkitys seuraa minua lopun ikääni, oikea annos lääkettä pitää kehoni ja mieleni kuosissa. Kun hormonitasapaino on kohdallaan, jaksan huolehtia itsestäni.

Olen valmistunut Kilpirauhasliiton kokemuskouluttajaksi, ja luennoin sairaudestani myös julkisesti. Tästä taudista liikkuu niin paljon väärää tietoa jopa terveyden ammattilaisten keskuudessa, että siitä on edelleen syytä pitää melua. Nautin, kun huomaan, että joku pääsee esimerkkini avulla tästä taudista jyvälle.

Parhaimman kiitoksen olen saanut eräästä lappilaisesta hoitolaitoksesta. Siellä eräs työntekijä sanoi minulle, että Lapin Kansassa julkaistu haastatteluni tyroksiinin oikeasta ottotavasta muutti heidän lääkekäytäntöjään.

Lähipiirin tuki on tärkeintä

En varmaan osaisi arvostaa hyviä hetkiä ja nykyistä, tervettä oloani, jos ei aina välillä ilmaantuisi niitä huonompiakin hetkiä. Välillä tuppaan masentumaan, onneksi kuitenkin vain lyhyeksi aikaa kerrallaan. Edelleenkin nukun vaihtelevasti: joskus vetelen sikeitä kuin tyytyväinen possu, ja joskus en tahdo nukahtaa ollenkaan.

Tärkeintä on perheeni tuki, ystävät ja läheiset sekä rakkaat harrastukseni. Talvella hiihdän ja teen lumitöitä, kesällä pyöräilen, marjastan, sienestän, vaellan ja lenkkeilen. Teen käsitöitä, luen ja töllötän televisiota. Pohjoisen nopeasti kukkivassa kesässä pihatyöt ovat ­terapiaa.

Olen viimein sinut sairauteni kanssa. Tasapainoilua se on kysynyt, ja sen hakemisesta syntyi aikoinaan synnyinseutuni murteella tekemäni runo Vajjaisen oirheita:

”Kyllä sie akka raiska tästä tokenet,/ kohta hymmyillä raitilla rohkenet,/ eshiin entisen ämmin kaivalet ja / keshään tanssaten kirmailet.”
Sairauden aallonpohjasta voi nousta takaisin pintaan ja elämänilon voi löytää uudestaan.” 

 

Artikkeli on julkaistu alunperin ET Terveys -lehdessä 2/2014.

 

Monioireinen vajaatoiminta x 9

  1. Vajaatoiminnasta puhutaan, kun kaulalla sijaitseva kilpirauhanen ei pysty tuottamaan normaalia määrää kilpirauhashormonia, tyroksiinia.
  2. Noin 4 prosenttia väestöstä potee vajaatoimintaa. Se on naisilla neljä kertaa yleisempi kuin miehillä.
  3. Yleisin vajaatoiminnan syy on ­kilpirauhasen autoimmuunitulehdus.Elimistö muodostaa vasta-aineita ­kilpirauhasen rakenteita kohtaan. ­Sitä, miksi näin käy, ei täysin tiedetä.
  4. Vajaatoiminta todetaan verikokeilla. Herkin on TSH-hormonitutkimus. TSH-arvo nousee vajaatoiminnassa. Samanaikaisesti veren tyroksiini­hormonin (T4V) pitoisuus usein alenee.
  5. Kilpirauhashormonin puute ­hidastaa aineenvaihduntaa, ja siitä johtuvat moninaiset oireet, kuten yliväsymys, palelu, yllättävä painonnousu, ummetus, sydämen sykkeen hidastuminen, hiustenlähtö ja ihon kuivuminen. Silmät, ­kasvot ja sääret voivat olla turvoksissa. Oireet alkavat hitaasti ja pahenevat hiljalleen.
  6. Vaikeaa vajaatoimintaa voivat ­seurata masennus ja muistihäiriöt.
  7. Ainoa tehoava hoito on tyroksiini-hormoni­korvaushoito. Tyroksiinia otetaan tabletteina aamuisin tyhjään vatsaan, ja ennen aamiaista lääkkeen annetaan imeytyä noin 15 minuuttia.
  8. Tyroksiinihoito on yleensä elin­ikäistä. Lääkehoito poistaa vajaa­toiminnan oireet muutamassa viikossa ja potilaan elämänlaatu kohenee.
  9. Tyroksiiniannoksen tehoa pitää ­seurata laboratoriokokein noin ­puolen vuoden tai vuoden välein, ­jos tuntemukset ovat hyvät.

Mitä huonompi kunto, sen pienemmällä liikunnalla on terveyttä edistävä vaikutus. Askelmittari voi motivoida lisäämään askelia.

1. Mitä hyötyä säännöllisestä kävelystä on?

Kävely lisää energiankulutusta ja siten ehkäisee painonnousua. Se ehkäisee myös sydänsairauksia, kohonnutta verenpainetta, kakkostyypin diabetesta ja masennusta.

2. Onko pienestä lenkistä mitään hyötyä?

Mitä huonompi kunto, sen vähäisemmällä liikunnalla on vaikutusta. Kävelyä pitäisi harrastaa vähintään kymmenen minuuttia kerrallaan ja useana päivänä viikossa, jotta se kohottaisi kuntoa. Viikossa pitäisi kertyä yhteensä joko tunti ja vartti hengästyttävää kävelyä tai 2,5 tuntia reipasta kävelyä.

Askelmittari saattaa motivoida liikkumaan. Terveyden kannalta riittävä määrä on 10 000 askelta päivässä. Se tulee hieman yli tunnin reippaasta kävelystä. Mittari kannattaa sijoittaa lantiolle, jossa se mittaa askeleet tarkimmin.

3. Miten kävelemällä voi kohottaa kuntoa?

Jotta saisi terveysvaikutuksia, kävelyn täytyy olla säännöllistä. Kunto kohoaa liikunnalla, jossa hieman hengästyy ja tulee hiki. Mitä huonompi pohjakunto, sitä nopeammin tulokset näkyvät.

4. Minkälainen on hyvä kävelytossu?

Niin kävely- kuin juoksulenkkarit sopivat kävelyyn, jos ne tuntuvat hyviltä omissa jaloissa.

Ota uudet kengät käyttöön vähitellen. Aloita lyhyistä lenkeistä ja lisää matkaa. Jos alkaa tulla hiertymiä, teippaa ne etukäteen.

5. Miten vaivaisenluista kärsivä voi helpottaa kävelyä?

Kannattaa hankkia vaivaisenluusuoja ja varpaiden erottaja. Jalkahoitajalla voi teettää varpaanväli-ortoosin, joka korjaa virheasentoa. Kengän pitää olla joustava ja pehmeä. Valikoi kävelylle lähtiessäsi kengistäsi sellaiset, joissa kipua tuntuu vähiten. Kävele joustavalla pinnalla, pururadalla tai metsäpolulla.

6. Mitä hyötyä on metsässä kävelemisestä?

Jo päivittäinen 10-20 minuutin metsäkävely alentaa verenpainetta. Pehmeä alusta ei kuormita jalkoja ja poluilla kulkeminen kehittää tasapainoa. Asfaltilla kävely kuormittaa erityisesti säären etuosaa.

7. Kannattaako kävelytehoa lisätä sauvoilla tai punnuksilla?

Kävely ja sauvakävely ovat liikuntalajeina suunnilleen yhtä tehokkaita, mutta sauvakävelyssä lihakset saavat enemmän rasitusta ja ylävartalo vahvistuu. Sauvat auttavat myös tasapaino-ongelmista kärsiviä. Lisäpaino lisää energiankulutusta kävellessä, mutta nilkkapainoista voi olla haittaa, sillä ne rasittavat jalkoja. Lisäpainon on parempi olla lähellä vartaloa, esimerkiksi repussa.

8. Kumpi on tehokkaampaa, kävely vai juoksu?

Juoksu kuluttaa enemmän energiaa, mutta se voi aiheuttaa rasitusvammoja. Jos pystyy kävelemään vauhdikkaasti, voi myös kokeilla juoksua. Pyöräily kuluttaa saman verran energiaa kuin kävely. Oman energiankulutuksen eri liikuntamuodoilla voi laskea sivulla www.kilokari.net.

Asiantuntijana liikuntasuunnittelija Katriina Ojala UKK-instituutista.

Jyväskyläläinen Upe Nykänen kävelee, koska siten ehtii tarkkailla paitsi ympäristöä myös omia ajatuksiaan. Hänen haaveenaan on kävellä Suomi päästä päähän.

Kävely on Upe Nykäselle löytöretkeilyä, joka kohdistuu ulkopuolisen maailman lisäksi hänen sisimpäänsä. Upe hidastelee, pysähtyy välillä aistimaan ympäristöä ja pohdiskelemaan elämää. Joka askeleella voi päättää, mihin suuntaan kulkee.

– Kävelyn rytmi rauhoittaa mieltä painavat asiat ja antaa tilaa uusille ajatuksille.

Upelle kävely on luonnollisin tapa liikkua.

– Hahmotan uudessakin paikassa etäisyydet parhaiten jalkaisin. Pyöräillessä moni kiinnostava asia jää huomaamatta, pyörä kulkee liian nopeasti.

Taideteosten jäljillä

Upe Nykänen on luvannut näyttää meille mieluisimpia kävelyreittejään Jyväskylän keskustan tuntumassa. Aloitamme Lutakosta Schaumanin vanhasta tehdasmiljööstä. Läheisessä puistossa kokeilemme astelua joustavalla asfaltilla, joka tuntuu jaloissa tavallista asfalttia mukavammalta.

Lutakonpuistossa ovat Marja Kolun lasimosaiikkiteokset Rastatukkainen soffa ja Aatamin puraisu. Istahdamme hetkeksi soffalle katsomaan järvelle. Upe kertoo, että Jyväsjärven ympäri kulkee hieno rantareitti.

– Lempisiltani on kevyelle liikenteelle tarkoitettu Ylistön silta. Sen kummallakin puolella nousevat yliopiston kampuksen rakennukset. Sillalta näkee Kimmo Schroderuksen metallisen Hyöky-veistoksen. Ilta-auringossa siitä tulee kullanvärinen.

Marja Kolun lasimosaiikkiteokset tuovat väriä harmaan päivän kävelyretkeen.
Marja Kolun lasimosaiikkiteokset tuovat väriä harmaan päivän kävelyretkeen.

Jatkamme Älylään, jossa on upea huvila-alue puistoineen. Huviloiden ikkunoiden puitteissa, kuisteissa ja parvekkeissa näkyy kauniita jugend-vaikutteita.

Seminaarinmäelle perustettiin aikoinaan Suomen ensimmäinen opettajaseminaari. Alvar Aalto -museo ja Keski-Suomen museo ovat vierekkäin.

Upe osoittaa taideteoksen Hyppy, joka on huomaamattomassa paikassa sillan alla.

– Tämä on hauskaa katutaidetta, huumoria ja matalan profiilin kulttuuria. Jos tämän ohi menisi pyörällä, sitä ei ehtisi huomata.

Jatkamme jalankulkutunnelista ylämäkeen Seminaarinkadulle, jossa Upe osoittaa sähkökaappiin maalattua Päivi Hintsasen Punainen-teosta. Se kuuluu Jyväskylän Energian projektiin, jonka myötä moni Jyväskylän sähkökaappi sai uuden ilmeen.

– Kotiseutuun kannattaa tutustua kävellen. Kiinnostavia kohteita voi löytyä ihan läheltä.

– Suosikkini on graffititaiteilija, jonka signeeraus on SBF. Hän maalaa sympaattisia eläinhahmoja, joille olen antanut lempinimen Äkäiset jyrsijät. Niitä on maalattu ympäri Jyväskylää.

Suuntaamme lopuksi keskustaan. Kävelykadulla kumarrumme kurkistamaan Sokoksen edessä roskapöntön alle. Siellä lymyää Jussi Heikkilän pieni lintuveistos Silmällä pidettävä.

– Hellyttävä veistos näyttää, ettei taideteoksen tarvitse olla suuri ollakseen kiinnostava.

Karhu rymisteli näköpiiriin

Upe kävelee mieluiten yksin, sillä kaverin kanssa ympäristön huomioiminen jää vähemmälle.

Upe ei suorita kävelyä, vaikka tykkääkin oppia uutta. Luontoretkillä hän voi opetella tuntemaan yhden linnun. Kaupunkiretken saldoa, vaikkapa taidetta, hän tutkii myöhemmin netistä.

– Kävely on opettanut minulle kärsivällisyyttä. Olen valmis tekemään asioita pitkään ja hitaasti.

Upe asuu kahden kilometrin päässä keskustasta, joten hyötyliikuntaa tulee paljon. Asiointireissulla saa raitista ilmaa, ja Upe lähtee liikkeelle, satoi tai paistoi.

– Ihaninta minusta on kävellä kotoa Jyväskylän keskustaan pienen pitkospuupätkän kautta – se on lyhyt tuokio, mutta ilahduttaa minua joka kerta. Se vie luontoon, vaikka on alle kahden kilometrin päässä kaupungin keskustasta.

Pidemmät 3–4 tunnin lenkit Upe säästää viikonloppuun. Joskus hän ottaa auton alleen ja ajaa kauemmas lupaavan reitin alkuun.

– Katson esimerkiksi Keski-Suomen ympäristökeskuksen nettisivuilta kohteita, joihin olisi kiva lähteä. Turussa ja Imatralla on paljon hyviä kävelyreittejä. Joskus seuraan valmiiksi merkittyjä polkuja, mutta usein annan myös sattuman tai havainnon ohjata kulkuani. Yövyn mielelläni Metsähallituksen laavuilla, sillä en pidä teltan kantamisesta.

Ruunaankoskilla Lieksassa kävellessään Upe kohtasi karhun.

– Kuulin ryskettä ja luulin ensin, että kosken suunnasta rymistelee iso koira, mutta se olikin karhu! Meillä oli etäisyyttä muutama kymmenen metriä ja tarkkailin, mihin kontio oli matkalla. Olin tyytyväinen, kun en alkanut panikoida. Karhu ei edes huomannut minua ja jatkoi vain matkaansa metsään.

Kevät etenee kävelyvauhtia

Upe saapui vastikään kävelymatkalta Englannista. Englannissa kävely on arvostettu harrastus, ja siellä on erityisiä kävelyklubejakin, joihin kuuluvat käyvät yhteisillä retkillä. Kävelykierroksen jälkeen on tapana käydä pubissa syömässä.

– Kävelin viime vuonna huhtikuusta kesäkuuhun ihanaa South West Coast Pathin reittiä pitkin Englannissa. Se oli paras mahdollinen loma, koska sain olla koko ajan ulkona. Kävelyreiteillä oli paljon viihtyisiä taukopaikkoja, joissa voi nauttia kannullisen teetä ja voileivän.

"Haaveenani on kävellä Suomi päästä päähän."

Upe on lukenut paljon englantilaista kävelykirjallisuutta.

– Sieltä löytyy huikeita tarinoita. Esimerkiksi Graham Hoyland kertoo kirjassaan Walking Through Spring siitä, kun hän käveli etelästä Dorsetista Skotlannin rajalle samaan tahtiin kevään kanssa, kävelyvauhtia. Kevät etenee siis noin 3,1 mailin tuntivauhtia, Upe nauraa.

Pisin Upen kävelemä päivämatka Englannissa viime vuonna oli 28 kilometriä. Päivässä kävellyn reitin maksimipituus riippuu korkeuseroista.

– Suomessa kävelen enintään 20–30 kilometrin päivälenkkejä. Kävelyvauhtini lenkillä on 5–6 kilometriä tunnissa, rinkka selässä hitaammin.

Upella on kaksi kävelyunelmaa.

– Haluaisin kävellä Suomen päästä päähän. Ulkomailla haaveeni on 429 kilometrin pituinen Pennine Way Britanniassa.

Upe bloggaa!

Upe Nykänen on kirjoittanut kahdeksan vuoden ajan kävelyaiheista blogia. Blogin pitäminen alkoi luontevasti, sillä Upe paitsi kävelee myös kirjoittaa ja valokuvaa mielellään.

Jalkaisin-blogi tuli hiljattain toiselle sijalle Nordic Outdoor Blogger 2017 -äänestyksessä.

Upen suosikkipaikkakunnat kävelyyn

  1. Jyväskylän Jyväsjärven ympäri kulkevan 12 kilometrin rantaraitin voi kävellä, pyöräillä tai juosta. Järven yli kulkee kaksi kävelysiltaa, joiden avulla reittiä voi lyhentää.
  2. Imatralla on kivoja kaupunkireittejä.
  3. Pohjois-Karjalasta löytyy hienoja vaellusreittejä, esimerkiksi Herajärven kierros Kolilla ja Susitaival-reitti Ilomantsin ja Lieksan välillä.

Hyviä vinkkejä saa kuntien nettisivuilta sekä retkipaikka.fi- ja luontoon.fi-sivustoilta.

Näistä en luovu

  1. Hyvät kengät reitin ja kelin mukaan. Uudet kengät täytyy ajaa sisään ennen vaelluksia. Vaelluksilla kannattaa levittää vaseliinia jalkoihin ja pukea sukat päälle.
  2. Merinovillaiset alusasut. Tekniset alusvaatteet eivät kauan pysy hyväntuoksuisina. Merinovilla ei kerää hajuja ja raikastuu tuulettamalla.
  3. Kartta. Minulla on puhelimessani retkipaikka-sovellus, mutta tykkään paperikartasta. Siitä näkee kerralla laajan alueen. Sen avulla hoksaa poiketa vaikka muinaishaudalle, joka ei näkyisi pienessä puhelimen näytössä.
  4. Vedenpitävä ja hengittävä asu. Se tekee olosta miellyttävän säällä kuin säällä.

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 4/2017.