Hevonen vanhainkodin virkistyspäivässä. Hevonen kuntouttamassa liikuntakyvytöntä tai masentunutta. Hummat hoitavat ihmisiä, mutta mihin se perustuu? Entä miten hevonen kohdataan?

Oli aika, jolloin hevosen pärähdys oli Ulla Linjama-Lehtisen mielestä pelottavaa. Hän oli masentunut ja kaipasi elämäänsä uudenlaisia virikkeitä. Hän päätti ryhtyä ratsastamaan vaikka se pelotti. Nyt, parikymmentä vuotta myöhemmin Ulla, sosiaalialan ammattilainen, tekee töitä hevosten kanssa.

– Hevoset ovat opettaneet minulle kärsivällisyyttä, läsnäoloa ja toisten kuuntelua.

Vauhti hidastuu

Koska oma masennus vei Ullan aikoinaan hevosten pariin, hän haluaa nykyään auttaa muita mielenterveyskuntoutujia. Hän perusti kymmenen vuotta sitten Pollesta potkua ry:n, joka järjestää Uudellamaalla sosiaalipedagogista toimintaa hevosten kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Olen koulutukseltani sosiaalityöntekijä ja teen tätä hevoshommaa sosiaalipedagogisten silmälasien takaa. Opettelemme täällä asiakkaiden kanssa hevosten avulla luottamusta, vastuuta, vuorovaikutusta ja omien rajojen vetämistä. Niissä kaikissa hevonen on aivan loistava kumppani, Ulla Linjama-Lehtinen kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pollesta potkua -yhdistyksen asiakaskunta on värikästä. Osa on masentuneita, osa etsii oivallusta johonkin elämänmuutokseen tai vain muuten vain kokee tarvetta eläinten kanssa puuhasteluun.

– Aloitamme aina ihan perusasioista, siitä miten kohdataan eläin. Hevonen on herkkä aistimaan erilaisia tunteita, eikä yleensä siedä hätiköintiä tai epäjohdonmukaisuutta. Yleensä haastavinta onkin saada ihmiset pysähtymään ja syventymään itseen. Siihen hevoset ja luonto on hyvä apu. Me kun emme voi hidastaa luonnon rytmiä, vaan meidän on sopeuduttava siihen.

Ohjat omiin käsiin

Hevosia käytetään apuna myös fysioterapiassa. Kajaanilainen fysioterapeutti Sanna Mattila-Rautiainen on työskennellyt ratsastusterapeuttina yli 20 vuotta. Hän on uransa aikana nähnyt konkreettisesti, kuinka hevonen kuntouttaa. Matilaisen mielestä avainasemassa on liike. Ratsastusterapiassa ratsastaja ei pyri millään tavoin vaikuttamaan hevosen etenemiseen, vaan ottaa vastaan hevosesta välittyvät liikkeet.

– Hevonen tuottaa minuutissa noin 100 liikeimpulssia, jotka ovat hyvin samantyyppisiä kuin ihmisen kävelyssä.

Mattila-Rautiaisen mukaan ratsastusterapia on lempeää mutta tehokasta. Parhaimmillaan se opettaa ihmisen vaikka uudelleen kävelemään.

Ulla Linjama-Lehtinen näkee työssään vähän samanlaisia saavutuksia. Tosin fyysisten ponnistusten sijaan henkisiä.

– Hevosten kanssa toimiminen on aika vapauttavaa. Ne vaativat toimintaa ja hyväksyvät ihmisen sellaisena kuin hän on. Parhaimmillaan tämän kautta voi saada oman elämän taas omiin käsiinsä ja oppii luottamaan siihen, että omat jalat kantavat.

Lue lisää Ulla Linjama-Lehtisestä uudesta ET-lehdestä 17/2017. Digilehteen pääset tutustumaan täällä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla