Moni tulee raveihin katsomaan hevosia pelkästä ilosta.
Moni tulee raveihin katsomaan hevosia pelkästä ilosta.
Brita Flander on tuttu näky talleilla.
Brita Flander on tuttu näky talleilla.
Hevoset jäähdytetään ja pestään huolella Vermossa.
Hevoset jäähdytetään ja pestään huolella Vermossa.
Jos hevonen tulee maaliin korvat pystyssä, sillä on voimat tallella.
Jos hevonen tulee maaliin korvat pystyssä, sillä on voimat tallella.
Jenni Lehtisen tytär Emmi Nurmi¬laukas on tottunut kotitallin hevosiin.  Vermossa kisannut Lyric Broline on yksi niistä.
Jenni Lehtisen tytär Emmi Nurmi¬laukas on tottunut kotitallin hevosiin.  Vermossa kisannut Lyric Broline on yksi niistä.

Ravikokemus yllättää: se on muutakin kuin vedonlyöntilaskelmia. Ravit on työtä, huoltoa ja hevosrakkautta. Ja melko juhlavaa, ainakin jos yrittäjä Brita Flanderilta kysytään. Katso kuvat Vermon kiihkeistä tunnelmista.

Nyt silmät kiinni ja pohtimaan. Mitä ihan ensimmäisenä tulee mieleesi sanaparista suomalaiset ravit? Tuulipukuja, olutta, vedonlyöntikoneiden raksutusta?

Niinpä, eikä ainakaan lasillinen kuohuviiniä. Sellainen on kuitenkin edessäni, kun Vermossa on ravit käynnistymässä.

– Nyt pitää olla jotain juhlavaa, sillä tänään juhlistetaan hienoja hevosia ja kasvattajia, Brita Flander sanoo ja kilauttaa lasia.

Kuohuviinin kirpakoihin poreisiin sekoittuu niin makkaraperunoiden kuin viereisen tallivarikon aromeja.

Ei oikeastaan hassumpi yhdistelmä glamouria ja maanläheisyyttä. Sitä samaa löytyy Britasta. Nainen kun pitää miehensä kanssa hevostilaa ja ohjastaa. Tosin raviradan ulkopuolella hän on kansainvälisestikin tunnustettu muotoilija.

Brita myöntää auliisti vastustavansa turhia stereotypioita, ainakaan niille ei pidä antaa liiaksi valtaa.

– Mutta yhtä vanhojen konkarien neuvoa kannattaa kuitenkin noudattaa. Ensikertalaista ei kannata koskaan tuoda iltaraveihin. Siellä hämärän keskellä yleensä kiikaroivat ravureita vain ne vihkiytyneimmät harrastajat, jotka erottavat hevoset jo korvien asennosta. Siinä ei ehkä ravien hohto heti kirkastu.

Pölyn keskeltä voittajaksi

Ravihohtoa suorastaan väreilee ilmassa Derby-suurtapahtumassa Vermossa. Sen kymmenennessä lähdössä starttaavat tämän hetken nelivuotiaiden lämminveristen huiput. Brita Flanderin ja hänen miehensä, ravivalmentaja Erik Skutnabbin kärköläläisen kotitallin hevosia ei ole tänään mukana kisaamassa. Britalla on siis aikaa esitellä ravikulttuuria.

Tosin tyylikkäässä housupuvussaan Brita näyttää enemmän maailmaa kiertäneeltä lasitaiteilijalta kuin rapaiselta ravinaiselta.

– Osaan minä sellainenkin olla. Viimeksi aamulla miehen kanssa käytiin kotona ajamassa kierrokset.

Monet ravielämän huippuhetkensä Brita on tosiaan nähnyt pölyn ja ravan läpi. Niin kuin ensimmäisen voittonsa. Se tapahtui Ranskassa, jossa Brita ja Erik pitivät ennen ravitallia.

– Jo lähtö oli yhtä hässäkkää, minua muksittiin aika pahasti. Rata oli hurjasti pölisevä nurmirata, jossa sai olla tarkkana. Vauhti oli kuitenkin kova ja vieressä ajoi vielä bussi, jonka ikkunoissa koululaiset hurrasivat meille kilpailijoille, Brita muistelee.

Hän oli rymistellyt maaliin sen verran vauhdikkaasti, että kovasuinen hevonen oli tehnyt vielä ennen pysähtymistä ylimääräisen kunniakierroksen. Vasta sen jälkeen Britalle selvisi, että hän oli voittanut.

– Olin yltä päältä pölyn peitossa, kun minut marssitettiin tuomariston eteen. Onnittelujen sijaan sain ripityksen. Pidättekö te meitä pilkkananne, tuomarit tivasivat. Olin ymmälläni, kunnes selvisi, että jostain tomun alta pilkottivat ruskeat kenkäni. Niiden olisi pitänyt olla mustat.

Maaliin korvat pystyssä

Pöytään kajahtaa kuulutus. Ensimmäiseen lähtöön on enää hetki aikaa.

– Tämä on se vaihe, jossa yleensä alan jännittää, jos olen ohjastamassa, Brita toteaa, kun lähtöauto paimentaa radalla hevosten edessä.

"Tuota kutsutaan kuolemanpaikaksi, Brita selostaa, kun johtavan hevosen rinnalle alkaa rynniä toinen."

Peräjoukko jylisee taaempana niin, ettei hevosista tunnu erottuvan kuin erillisiä jalkoja.

Mitä ohjastaja voi tuollaisessa mylläkässä oikein tehdä, muuta kuin yrittää kaasuttaa ja pysyä kyydissä?

– Pitää yrittää löytää mahdollisimman hyvä ajolinja ja tuntea hevosen kyvyt niin hyvin kuin mahdollista. Juuri se, että ratkaisut tehdään jahkailematta, tekee tästä niin hauskaa. Pitää elää hetkessä, Brita toteaa.

Rinnalle ravannut ohittaa johtohevosen helpon näköisesti ja ravaa voittajana maaliin. Britan mielestä voittajahevoselle jäi vielä voimiakin, mikä on hyvä juttu.

– Jos hevonen tulee maaliin korvat pystyssä, sillä on voimat tallella eikä se hapota. Maitohapot iskevät hevosen lihaksiin samalla tavalla kuin ihmisen, ja ne tuntuvat kipuna, jonka hevonen muistaa pitkään.

Varikon kasvatti

Ensimmäisen lähdön hevoset ovat kaartaneet näyttävästi jäähdytellen takaisin varikkoalueelle, ja seuraamme perässä.

Brita vietti nuoruuttaan samanlaisella varikolla. Oikeastaan hän lähes muutti 15-vuotiaana Käpylän raviradalle. Sitä ennen hän oli tosin jo saanut omankin hevosen, jonka hänen isänsä oli ostanut armeijan poistohuutokaupasta edullisesti.

– Se oli oikea kelmi. Siksi sovimme todella hyvin yhteen. Minäkin olin sellainen poispilattu iltatähti.

Käpylän raviradalla Britasta kasvoi Ravi-Rella, jollaisiksi kutsuttiin ravureihin hurahtaneita koulutyttöjä.

– Raviradan reunalta aukeni kokonaan uusi maailma. Vaihdoin jopa iltalukioon, jotta sain hoitaa päivät hevosia viereisellä tallilla.

Samoja ravityttöjä vilisee yhä Vermon varikolla. He valjastavat, pesevät, harjaavat ja loimittavat. Kylmäävät jalkoja tai hierovat niihin linimenttiä.

– Tämä on hyvin perusteellista hommaa. Itse asiassa kilpahevosia hoidetaan usein paremmin kuin monien lapsia. Ja huoltojen väleissä tarjoillaan vielä kellontarkasti à la carte -kattauksia, Brita puuskahtaa.

Miehien täyttämät radat

Brita on tehnyt paljon yhteistyötä ravinaisten kanssa. Monia naisia on yrittäjinä ja hevosomistajina, vaikka miehet istuvat yhä ohjastajan paikalla suurimmat kisat – paria poikkeusta lukuun ottamatta. Syytä tähän ei Britakaan osaa selittää. Usein tyttöjen innostus hiipuu, kun elämään tulee muuta.

Niin kävi Britallekin.

– Jätin ylioppilaskirjoitusten jälkeen hevoset 20 vuodeksi. Lähdin opiskelemaan lasimuotoilijaksi, perustin perheen ja tein uraa. Hevoset eivät mahtuneet siihen pakettiin.

Keski-iässä elämä teki uudenlaisen kiepin takaisin nuoruuden radoille, kun silloin yksinhuoltajana elellyt Brita tapasi Ranskassa näyttelynsä avajaisissa Erik Skutnabbin. Saman miehen, jonka talleilla hän oli pyörinyt jo nuorena tyttönä Käpylässä. Se oli pian menoa, ja niin Brita muutti kolmen lapsensa kanssa Erikin luo Ranskaan. Vähän ajan päästä heille syntyi yhteinen tytär Tamara.

– Jo toisen polven poispilattu iltatähti siis kierroksessa, Brita hymähtää.

Nyt 16-vuotiaalla Tamaralla on ponikisojen lisäksi jo muutama lämminveristen ravilähtö takana, joten Skutnabbien perheessä uhmataan lajin miehistä ylivaltaa vastaan.

Hullumiehen matkassa

Seuraavan lähdön jälkeen kierrämme kaarteesta kohti pääkatsomoa. Ihmisiä on alkanut kertyä yhä lähemmäs rataa. Pian on edessä Derbyn päälähtö, jossa jaetaan päivän suurin voittosaalis.

Brita tunnustaa, ettei hän itse oikein osaa pelata: ei ole tullut tavaksi, sillä aika raveissa kuluu tuttuja tavaten tai omaan kisaan keskittyen.

Takanamme seisoo kolme miestä tiiraillen lähtöluetteloa sen verran tarkkaavaisen oloisina, että he ovat selvästi tulleet pelaamaan. On pakko tarkastaa asia.

– Me Markun kanssa ollaan ravimiehiä, mutta pakotettiin tämä Reima mukaan, kun koukkasimme tänne Tallinnan-lautalta, Seppo Saarinen kertoo.

Miehet ovat tulleet jännittämään erityisesti suomenhevoslähdössä kisaavaa Hullumiestä, joka on heidän kotikuntansa Huittisten hevosia.

Reima yrittää näyttää innostuneelta, mutta myöntää, ettei  ole tähän mennessä päässyt lajin lumosta lainkaan jyvälle. Lähtölistaakin on vaikea ymmärtää. Silti hän uskoo, että raveissa käyvät kaverit osaavat neuvoa hänelle oikeat rivit seuraaviin lähtöihin – jos vähän Tallinnaan kuluneita rahoja saataisiin takaisin.

– No, ei mekään nyt hurjilla panoksilla pelata. Harvoin 50 euroakaan laitetaan, Markku toteaa, muttei suostu kertomaan, kuinka vahvalla euromäärällä hän tänään uskoo kotikuntansa ravuriin.

Uhkapeliä ja tuloksia

Suomenhevoslähtöä jo kuulutellaan, ja ihmiset jonottavat vedonlyöntipisteisiin. Yhdellä jonottajalla on päällään Köppinen-paita. Menneen kesän ravikuningas Köppinen juoksee Hullumiehen kanssa samassa lähdössä, mutta Huittisen miehet ovat varmoja, että mestarin kunto ei ole enää kuohkeimmillaan.
Miten varma raveissa voi sitten olla kenenkään voitosta?

Miehet kertovat lukevansa kotiläksynä tulosluetteloita ja kaikkea mahdollista raveihin ja ravihevosiin liittyvää.

Britan mielestä loppujen lopuksi kyse on niin monesta tekijästä, että veikkaaminen on aina aika vaikeaa. Raveissa edes hevosen lämmittelystä tai esittelystä ei paljon voi päätellä, sillä selvästi ontuvatkin yksilöt tarkkaileva eläinlääkäri poistaa kisasta.

– Tai no, yksi nyrkkisääntö tulee mieleen. Jos hevonen paskantaa esittelyn ja lämmittelyn välissä, se on hermostunut. Muuta en oikeastaan osaa sanoa, Brita tuumii.

Pääkatsomoon ei erotu, onko Hullumiehen maha löysällä ennen starttia. Luultavasti ei, sen verran vauhdikkaasti ori ravaa voittoon.

Pitkän matkan ravit

Vielä on pari starttia edessä ennen päälähtöä. Monet ohjastajat tekevät pitkää päivää ja kaartavat aina uudella hevosella radalle. Brita erottaa tottuneesti eri ohjastajat haalarien väreistä. On isää ja poikaa, nuorta ja konkaria. Hiljalleen silmä alkaa erottaa ajotavoissakin pieniä eroja.

– Tuo Leivon Timo on tänä syksynä herätellyt keskustelua, että ohjastajilta pitäisi ottaa piiskat pois, Brita sanoo ja myöntää arvostavansa kokeneen ohjastajan hevosmiestaitoja.

Nuorempana Brita oli satavarma, että ravihevoset juoksivat usein niin kovaa rangaistuksen pelossa. Enää hän ei siihen usko. Hevosta ei voi hänestä pakottaa, sen hän on kokenut itsekin. Sillä tavoin ei menesty.

– Jokainen hevonen on oma persoonansa, ja juuri se hevosissa on niin ihastuttavaa. On mahtavaa oppia tuntemaan eläimen tavat ja löytää siihen omanlainen yhteys. Usein saatan puhella hevosille, kun käyn syöttämässä niitä. Annan ajatusten liikkua ja puhun niille ihan omiani. Kyllä ne kuulevat, Brita hymyilee.

Hän kaivaa matkapuhelimensa taskustaan ja näyttää aamulla otettua kuvaa. Siinä eläkeläisravuri No Niin No popsii nurmea sumun keskellä kuin jokin satuolento.

– Tuo se on kohta kuullut asiani tarkemmin kuin melkein kukaan.
Loppujen lopuksi aktiivinen kisa-aika on aina vain lyhyt jana hevosen ja ihmisen yhteisessä matkassa.

– Siksi me juhlistamme täällä tänään suomalaisten kasvattajien tuloksia. Se on paljon pidempi matka kuin nuo raviradan kierrokset.
 

Vermon Derby

  • Suuri Suomalainen Derby on 4-vuotiaiden lämminveristen suurkilpailu.
  • Suurkisa järjestetään Vermon raviradalla syksyisin.
  • Derbyt aloitettiin vuonna 1970 Käpylän raviradalla, ja silloin kisan voitti Brita Flanderin nykyinen aviomies Erik Skutnabb hevosella Casa.
  • Tänä vuonna 100 000 euron palkinnon voitti Timo Korvenoja ja Jonesy.

Brita Flander

  • Syntynyt Vaasassa 1957. Asuu Kärkölässä.
  • Ammatiltaan muotoilija ja raviohjastaja.
  • Mies Erik Skutnabb, neljä lasta, neljä lastenlasta.