Ilta-Sanomien entinen päätoimittaja Tapio Sadeoja, 65: ”Stressaava työ oli viedä terveyden”

Viikko käynnistyy kolumneilla 

Kirjoitan säännöllisen epäsäännöllisesti kolumneja. Se on henkisesti hyvinkin tärkeää: kolumnointi pitää minut kiinni ajassa ja pakottaa seuraamaan maailmanmenoa journalistin hiukan kriittisellä silmällä.

Olen huomannut, että eläkeläisen aivoille on tarjottava jatkuvasti jotakin pureskeltavaa.

Eläkeläisen aivoille on tarjottava jatkuvasti jotakin pureskeltavaa.

Kolumnien kirjoittaminen on pirullisen vaikeaa, etenkin jos haluaa niiden olevan tiukasti ajassa ja tarjoavan tuoreita näkökulmia. Onnistuminen on vastaavasti tavattoman palkitsevaa.

En tosin ole kirjoittanut yhtään kolumnia, jossa en olisi huomannut jotakin viilattavaa sen julkaisemisen jälkeen.

Haluan herättää kolumneillani keskustelua. Vastakkainasettelua en tarkoituksella lietso. Someaikana siltä on kuitenkin vaikea välttyä.

Aina uutisten äärellä 

Kun olin lapsi, kotiimme tuli viisi päivälehteä, ja iltapäivällä haettiin vielä Ilta-Sanomat. Luin lehdet yleensä kannesta kanteen, tai ainakin melkein.

Journalistina median seuraaminen jatkui: se oli minulle työtä, mutta samalla myös tapa rentoutua.

Rentoudun yhä käymällä heti aamusta läpi viisi suomalaista ja kolme ulkomaista uutismediaa. Kotimaisista selaan Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat sekä Iltalehden, Hufvudstadsbladetin ja Kauppalehden. Ehkä tuttu rutiini antaa jonkinlaista turvallisuuden tunnetta.

Digitaalista mediaa seuraan aamusta iltaan. Kännykkää tuleekin räplättyä aivan liikaa.

Saatoin aiemmin perustella, että se on osa työtäni. Nyt minun on myönnettävä, että siitä on tullut riippuvuus, josta on päästävä eroon.

Kännykkää tulee räplättyä aivan liikaa.

Kännykällä roikkuminen vie aikaa asioilta, joita pitäisi ja haluaisi tehdä, esimerkiksi lukemiselta. Lisäksi se on näinä maailman aikoina omiaan aiheuttamaan stressiä, vaikka juuri sitä pitäisi vähentää.

Kirjat rauhoittavat

Yksi vuosikymmeniä säilyneistä tavoistani on kävelyretki Akateemiseen kirjakauppaan.

Töissä ollessani haahuilin usein Akateemisessa, kun tarvitsin omaa rauhaa tai halusin päästä hetkeksi eroon stressistä. Siellä mieli rauhoittui ja verenpaine laski.

Kierrän edelleen Akateemisessa useamman kerran viikossa. Selailen kirjoja ja lehtiä, ja lähes aina jotakin myös tarttuu mukaan. Tapa on tullut vuosien varrella kalliiksi ja aiheuttanut myös käytännön ongelmia: olemme hukkua kirjoihin.

Luen kirjat mieluiten painettuna.Yhtään äänikirjaa en ole kuunnellut, ja voi olla, etten koskaan kuuntelekaan.

Kirjaan pitää keskittyä ja sen äärelle pysähtyä. Tämä ei muun puuhailun lomassa onnistu. Näitä tilanteita varten ovat podcastit.

Stressi on helpottanut 

Työskennellessäni toimittajana, esimiehenä ja lehden johdossa stressi oli todella intensiivistä. Osa siitä oli väistämätöntä, osa turhaa.

Joistakin asioista olisi pitänyt osata luopua ja joitakin tehtäviä delegoida muille. Minun olisi pitänyt osata vetää rajat ja sanoa useammin ei.

Stressaava työ johti epäsäännölliseen elämään. Nukuin hyvin lyhyitä yöunia ja söin miten sattui. Tenniksen pelaamisenkin annoin jäädä töiden jalkoihin.

Minun olisi pitänyt osata sanoa ei.

Paino nousi, ja parikymmentä vuotta sitten minulla todettiin sepelvaltimotauti. Jouduin suureen ohitusleikkaukseen, jonka jälkeen minun on pitänyt elää sairauden kanssa. Olen kuitenkin selvinnyt aika vähällä.

Nyt kuntoni on parempi kuin työuran loppuaikoina. Paino on pudonnut 25 kiloa huippuvuosista, ja sairaudet ovat hallinnassa.

Kiitos tästä kuuluu kohentuneille elämäntavoille: syön, nukun ja liikun säännöllisesti.

Nukun tavallisesti seitsemän tuntia, mikä riittää minulle hyvin. Työvuosina yöunet jäivät yleensä 4–6 tuntiin.

Nyt syön, nukun ja liikun säännöllisesti.

Punaisen lihan syömisen olen jättänyt käytännöllisesti katsoen kokonaan: ruokavaliossani painottuvat kala, kana ja kasvikset. Pyrin pudottamaan painoa vielä kymmenen kiloa, sitten riittää.

Huolehtiminen taitaa kuulua ihmisluonteeseen. Vaikka kaikki on hyvin, kannan huolta läheisistä, omasta terveydestä ja tekemättömistä asioista. Olisi itse asiassa epäilyttävää, jos mikään ei huolestuttaisi!

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 15/2023. Tilaajana voit lukea sen täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.