Taitoluistelun ammattilainen Anuliisa Uotila, 72, saa nivelrikkoon apua avannosta

Maanantai: voimistelulla aamu käyntiin 

Asumme mieheni kanssa suurimman osan vuodesta Ranskassa. Etelä-Ranskan kuiva ja pölisevä maa, jylhät vuoret ja meri ovat sielunmaisemani. En silti halua jättää kokonaan Suomea, sillä kaikki kolme lastamme asuvat täällä.

"Jumppa virkistää kehon ja mielen."

Aloitan aamuni tutulla rutiinilla. Syön aina samanlaisen aamiaisen: maitokahvia, laimennettua tuoremehua, luonnonjogurttia ja kaura-pähkinämysliä. Rakastan kauraa kaikissa muodoissaan. Kaurapuuroa syön varsinkin kesällä, kun on tuoreita marjoja.

Aamiaisen jälkeen räväytän joogamaton lattialle ja laitan musan soimaan. Teen mieluiten perinteisiä voimisteluliikkeitä, mutta joskus myös joogaliikkeitä videon avulla. Jumppa virkistää kehon ja mielen, ja tunnen oloni voimaantuneeksi. Aurinkokin paistaa tänään.

Tiistai: avannosta apua nivelrikkoon 

Oman taitoluistelu-urani jälkeen toimin valmentajana sekä selostajana ja asiantuntijana televisiossa lähes 40 vuotta. Rankka urheilu jätti jälkensä. Olen nivelrikkoinen ihminen ja selkäni kipuilee silloin tällöin. Olen tottunut siihen, ja tiedän, että liikunta auttaa. Nyt selkä tuntuu jäykältä ja vaatii hitaampaa tahtia, joten teen aamujumpan tosi rauhallisesti. Sen jälkeen otan kylmän suihkun. Sekin auttaa selkäkipuun ja niveliin.

"Avantoon meneminen on valtava rohkeusriitti."

Samasta syystä olen hullaantunut avantouintiin. Lääkäriystäväni on innokas avantouimari ja suositteli lajia minullekin. Aikaisemmin inhosin kylmää ja palelin aina jäähalleissa, enkä olisi voinut kuvitella uivani jäisessä vedessä.

Avantoon meneminen on valtava rohkeusriitti. Taivaalta tulee räntää ja kylmä vesi tuntuu kauhealta, mutta astun silti veteen. Avannosta noustua jälkitila on kuin hartaus. Keho palautuu shokista, hyvänolontunne leviää joka paikkaan ja ryhtikin paranee. Ihminen on kyllä ihmeellinen kokonaisuus.

"Huollan kehoani terapia-altaan poreissa."

Illansuussa lähden hakemaan lapsenlapseni uimahyppyharjoituksista ja päätän hyödyntää reissun. Uin Mäkelänrinteen uimahallissa nautinnolla ja huollan kehoani terapia-altaan poreissa.

Keskiviikko: iloa isovanhemmuudesta

Aloitin aikanaan luistelun isäni jäädyttämällä takapihajäällä Maunulassa. Kaikki taloyhtiön lapset viettivät jäällä talvi-iltansa. Myös joukkuevoimistelusta tuli minulle tärkeä laji, jossa viihdyin aikuisikään saakka.

Olen edelleen kiinnostunut taitoluistelun valmennuksesta ja haluan osallistua vapaaehtoistoimintaan, jolla tuetaan lasten ja nuorten urheilua. On tärkeää, että jokainen lapsi voisi päästä urheiluharrastuksen pariin. Lasten ja nuorten hyvinvointi takaa valoisan tulevaisuuden myös meille ikääntyville.

"Yksi seitsemästä lapsenlapsestani kilpailee muodostelmaluistelussa."

Aiemmin olin mukana eri urheiluorganisaatioissa, mutta nykyään osallistun muilla tavoin. Otan yhä mielelläni kantaa urheiluasioihin, leivon myyjäisiin ja myyn lippuja tukitapahtumiin. Yksi seitsemästä lapsenlapsestani kilpailee muodostelmaluistelussa, ja kaikki harrastavat aktiivisesti jotain urheilua.

Isovanhemmuus on ehdottomasti kivoin osa elämääni. Odotan innolla lasten tapaamisia ja seuraan heidän touhujaan ja urheiluharrastuksiaan.

"Tunteellisena ihmisenä kannan helposti liikaa huolta."

Olen positiivinen tyyppi ja nautin elämästä, mutta tunteellisena ihmisenä kannan helposti liikaa huolta asioista. Suuret huolenaiheet, ilmasto, sodat ja inflaatio, ovat koko ajan esillä yhtenä sykerönä. Jostain täytyisi saada toivonpilkahdusta ja voimaa toimia paremman tulevaisuuden hyväksi. Huoli ei koskaan saisi olla suurempi kuin ratkaisun mahdollisuus.

Liika huolehtiminen voi käydä raskaaksi ja masentaa. Äitini uupui elämänsä lopulla depressioon. Siksi pidän varani, että en vajoaisi niin syvälle, etten selviä enää ylös. Itku ja liikuttuminen sinänsä ovat hyvästä. Ne ovat elämän virtaa kehossa ja merkki siitä, että tunteet eivät ole tukossa.

Torstai: tennistä ystävien kanssa 

Pelaan aamutennistä Talissa. Odotan torstaiaamuja aina innokkaana, sillä saan paljon energiaa ja iloa valmennusryhmästä. Olen pelannut samassa naisporukassa jo pitkälti toistakymmentä vuotta. Olemme tehneet yhdessä reissujakin, ja heidän kanssaan on aina ihania, haastavia ja rikkaita keskusteluja.

Aviomieheni on paras kaverini, mutta ystävät ovat aina olleet minulle valtavan tärkeitä. Cannesissa meillä on ystäväporukka, jonka kanssa pelaamme golfia pari kertaa viikossa.

"Illalla puhun vielä pitkän puhelun hyvän ystäväni kanssa."

Tässä iässä jokainen päivä on tärkeä. Osa ystävistä on sairastunut ja heitä on saateltu pois tästä elämästä. Olen kiitollinen, että olen voimissani, pystyn matkustamaan ja olemaan sosiaalinen. Vanhempani korostivat kiitollisuuden arvoa. Heille elämä aukeni 50-luvulla sodan jälkeen, ja he osasivat siksi arvostaa kaikkea.

Illalla puhun vielä pitkän puhelun hyvän ystäväni kanssa. Paransimme maailmaa ja tunsimme ystävyyttä.

Jokainen ihminen tarvitsee luotettavan ystävän, jolle voi antautua puhumaan omia asioitaan luottamuksella.

Perjantai: kotona on ihanaa! 

Olen innokas sisustaja ja rakastan värejä, kauniita asetelmia ja rauhallista tunnelmaa. Olen hygge-ihminen. On ihanaa, kun saa käpertyä lämpöiseen vilttiin, nautiskella tuoretta pullaa ja sytyttää kynttilän. 

"Tykkään elää elävässä ja muuttuvassa ympäristössä."

Mieheni sanoo, että kotona on liikaa ”dingeldangeleita”. Kannan mukanani vanhoja tavaroita todella kaukaa, ja kaikilla niillä on joku tarina. Rakastan vanhoja purkkeja ja purnukoita, vanhaa pyykkilautaa, miehen äidin pientä, vanhaa helmitaulua, ja isäni kirjoituskonetta 50-luvulta. Eniten nautin, kun löydän kauneutta luonnosta. Risut, kävyt ja kivet ovat ihania, niissä on harmoniaa.

Tykkään elää elävässä ja muuttuvassa ympäristössä, joten olen hieman arvaamaton sisustaja. Mieheni saattaa vitsailla, että ”voiko istua, vieläkö tässä on tuoli”. Se on kyllä voinut vaihtaa paikkaa yllättäen!

Lauantai: voimaa tanssitaiteesta

Teen ison kattilallisen lohisoppaa, ja yksi lapsistani tulee perheineen lounaalle. Iltapäivällä menemme kummitytön lapsen synttäreille. Siellä on tupa täynnä sukulaisia, jutustelua, hyvää mieltä ja hulinaa. Perhe on paras.

"Tanssi on voimaannuttava taidemuoto."

Illalla menen tyttäreni kanssa Tanssin taloon katsomaan huikeaa tanssiesitystä. Tiivistunnelmainen kulttuurielämys on mahtava. Tanssi on voimaannuttava taidemuoto, jossa katsoja voi kokea näkemänsä kehollisena. Tapaan esityksessä myös vanhoja ystäviäni ja nautin kovasti illasta.

Loppuillaksi ajan vielä mieheni seuraksi, joka on lupautunut vahtimaan lapsenlapsia.

Sunnuntai: joka päivälle jotain mukavaa 

Kutsumme kaikki lapset perheineen lounaalle. Meillä on kolme lasta ja yhteensä seitsemän lastenlasta. 

Tarvitsen jokaiselle päivälle jotain hauskaa, jonka takia on kiva nousta aamulla. Se voi olla leffa, pyöräilyretki tai joku kiva käsityö. En kuitenkaan halua suunnitella kalenteria kovin pitkälle. Jos minulla on liput johonkin tapahtumaan viiden viikon päähän, varmasti unohdan ne.

"Toivon, että kun vanhenen, saisin säilyttää ihmissuhteet."

Toivon, että kun vanhenen, saisin säilyttää ihmissuhteet ja sosiaalisen verkon. Muuta en toivo, kuin että saisin oikein vanhanakin keskustella järjellisesti ihmisten kanssa, vaikka en pääsisi enää liikkeelle.

Koko jutun voit lukea ET-lehdestä 1/2023. Tilaajana pääset lukemaan sen myös täältä. Jos et vielä ole ET-lehden tilaaja, tutustu digilehdet.fi-palveluun.