Ellottavaa, kuvottavaa, mutta niin terveellistä! Pyysimme lukijoitamme kertomaan kokemuksiaan kalanmaksaöljystä ja saimme satoja kertomuksia. Onneksi myös hyviä ja hauskoja muistoja on jäänyt mieleen.

Oma pullo

Liekö juuri mikään lapsuusajan suuhunpantava jakanut vintiöt niin jyrkästi kahteen leiriin kuin kalanmaksaöljy. Näin ainakin meidän pihalla Tampereen Tammelan kaupunginosassa. Suurin osa pihan lapsista kammosi, mutta oli pakotettu nauttimaan silti tuota eliksiiriä, minä yksinäni muodostin ”tykkääjien”-leirin.

Olin noin kolmivuotias vuonna 1950, kun varpailleni nousten yletyin kurkottamaan oman pulloni keittiön vihreän astiakaapin pöytätasolta. Pullo oli ruskeaa lasia, litteä ja siinä oli oikea korkki, jonka lapsen voimilla sai itse auki. Isäni, joka osti irtoöljyä työpaikaltaan, oli valinnut pullon koon pikku tyttärensä käteen sopivaksi. Ja sitten vain hörppy! Korkki kiinni ja pläjäys kämmenellä sen päälle.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kalanmaksaöljyn joka-aamuinen nauttiminen oli alusta loppuun täysin ”oma juttuni”. Minulle kerrottiin, että tuo mielestäni hyvänmakuinen öljy pitäisi luuni ja hampaani vahvoina ja sääreni suorina. Sain myös tietää, että öljy tuotiin Norjasta, jossa oli korkeita tuntureita, kirkasta merta ja punaposkisia, terveitä ulkoilmaihmisiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minulla ei ollut mitään sitä vastaan, että hörppäilin öljyäni vielä senkin jälkeen, kun osa leikkitovereistani oli siirtynyt nauttimaan D-vitamiinia apteekista ostettavan suklaan muodossa. Viimeisimmän kalanmaksaöljypulloni ostin apteekista viime syksynä.

Pirjo-Riitta Lehti
____________________________________________________

Köyhän ei kannata sairastaa

Muistoni kalanmaksaöljystä ovat 50-luvulta. isäni oli yksinhuoltaja, ja rahat olivat tiukassa. Hän sanoi, ettei köyhän kannata sairastaa, joten kalanmaksaöljy oli jokatalvinen juttu.

Inhosin sitä, tuli ja puistatus, kun isä sanoi, että kohta on taas ostettava lisää.
Inhosin sen hajua ja kamalaa rasvaista tunnetta, joka jäi suuhun. Inhosin pulloa ja lusikkaa, jolla sitä annettiin. Lusikka on minulla vieläkin tallessa.

Merja Hyytiäinen
_____________________________________________________

Pullollinen kotimatkalla

Elettiin vuotta 1947, pula-aikaa, Jyväskylän maalaiskunnan Vesangan kylässä. Olin syntynyt vuonna 1941, mutta pääsin kouluun jo 6-vuotiaana. Koulussa useimmat oppilaat saivat lusikallisen jotain, jota minä ja 7-vuotias isoveljeni emme saaneet.

Kotona tuo asia tuli äidille kerrottua; olimme omasta mielestämme ”toisen luokan oppilaita”. Tosiasiassa emme veljeni kanssa saaneet kalanmaksaöljyä koulussa, koska olimme paremmassa kunnossa kuin koulutoverimme.

Äitimme Salme tunsi hyvin lähinaapurissa asuvan kätilö Ailin. Hän ja äitimme sopivat, että saamme veljeni kanssa tulla hakemaan ainetta hänen luotaan. Saimme kumpainenkin täydet ½ litran patenttikorkilliset limpsapullot ainetta, jota kätilö säilytti kellarissaan isossa tynnyrissä.

Puolen kilometrin kotimatkalla joimme pullot kerralla tyhjiksi. Äiti ja kätilö olivat ihmeissään. Muistaakseni aineesta ei tullut mitään jälkiseuraamuksia, mahakaan ei mennyt sekaisin.

Omat lapseni ja lapsenlapsikin pitävät kalanmaksaöljystä, onhan niitä nykyisin saatavissa hieman maustettuina.

Jorma Pipinen
_____________________________________________________

Hyvänmakuista ulkomailta

Olin 8-vuotias ja kansakoulun toisella luokalla, kun kouluun tuli tieto uudesta ulkomailla kehitetystä ravintolisästä. Se oli norjalaisten keksintö ja Tyyne-opettajan mukaan sekä terveellistä että hyvänmakuista.

Päivää ennen kalanmaksaöljyn saapumista opettaja kierteli luokassa ja muistutti meitä kaikkia, että huomenna pitää sitten jokaisen ottaa oma lusikka mukaan tai muuten jäisi ilman uutta herkkua.

Seuraavana päivänä, heti aamuhartauden jälkeen, seisoimme koko luokka sievässä rivissä ja odotimme kalanmaksaöljyä lusikat valmiina. Opettaja saapui rivin toiseen päähän ja sanoi: ”Nyt reippaasti suut auki ja nenästä kiinni”. Uuden, odotetun herkun tuoksu ja maku eivät lopulta olleetkaan ihan sitä, mitä olimme pitkään ja hartaasti odottaneet.

Nautimme tätä uutta herkkua aamuhartauksien yhteydessä viikon ajan, jonka jälkeen koulusta tuli kehotus, että kalanmaksaöljyä tulisi hankkia joka kotiin. Nyt, 78-vuotiaana, otan kalanmaksaöljyä edelleen pienen lusikallisen joka aamu. Lusikka on vaihtunut vuosikymmenten saatossa moneen otteeseen, mutta sen sisältö on pysynyt samana.

Irja Lausto
_____________________________________________________

Kirosanasta öljyä

Ala-asteella 1980-luvulla joutui syömään ruokalusikallisen kalanmaksaöljyä, jos kiroili tai puhui rumia. Koulun keittäjällä oli tämä kunniatehtävä antaa tätä ”elämän eliksiiriä”, ja kerran minäkin sitä pääsin maistamaan.

Se oli aina suuri tapahtuma ja koko koulun oppilaat kerääntyivät tämän ”tuomitun” ympärille naureskelemaan ja pitämään meteliä ja pitämään huolen, että tämä tapahtuma vietiin myös loppuun saakka. Se olikin suuri huvi muille katsella toisen irvistelyä ja yökkäämistä, kun maku on jotensakin huono, tai oli ainakin sen ajan kalanmaksaöljyissä.

Tämä olikin opettajien kannalta aivan erinomainen rangaistuskeino, kun heidän ei tarvinnut tehdä asian eteen yhtään mitään. Toiset oppilaat veivät kiroilevan luokkakaverinsa kiljuen keittolan ovelle saamaan vitamiineja.

Leena Arponen
_____________________________________________________

Limonadipullo

Nami nami minun mielestäni ja hyi pikkusisareni ja äidin mielestä, siis kalanmaksaöljy. 50-luvun alussa pidin tavattomasti kalanmaksaöljyn mausta.

Enoni, joka oli töissä lääketukussa, oli lähettänyt veljeni mukana kalanmaksaöljyä. Hän oli nähtävästi pakannut öljyn isommasta pakkauksesta patenttikorkilliseen limonadipulloon. Veljeni toi pullon kotiin ja jätti sen keittiön ruokapöydälle.

Limonadi oli siihen aikaan harvinaista herkkua ja sitä saatiin saunapäivänä, joskus retkillä ja merkkipäivinä. Eräänä päivänä muu perhe oli omissa touhuisaan kukin tahollaan, kun äiti päästi hirveän huudon keittiössä.

Aivan kun hän olisi lipeää syönyt! Äiti oli huomannut limonadipullon pöydällä ja yrittänyt salaa hörpätä. Totesimme, että näin käy, kun yrittää salaa juoda jonkun pullosta.

Terttu Nykänen
_____________________________________________________

Kissan kuppiin

Yläkertamme vuokralaisten perheenisä Ville oli kova kalamies. Ahkeasti olikin käytössä perheenäidin kalanperkausveitsi.

Toista olivat vanhempani, joiden aika meni maatilan töissä. Maitoa me joimme, ja paljon joimmekin! Olin laiha ja silmieni ympärystää koristivat mustat renkaat.

Apteekista ostettiin kalanmaksaöljyä. Äiti annosteli ruokalusikalla. Pidin limaista ja tahmeaa, hirveän makuista litkua suussani ja piilouduin pöydän alle. Neste oli yhä suussani, kun äiti kiikutti pullon takaisin jääkaappiin.

Sillä aika minä kipaisin kissanruokakupille ja sylkäisin suuni tyhjäksi. Kun äiti tuli tarkistamaan suuni, olinko nielaissut, avasin tyhjän suuni, nielty oli.

Kissanruokakuppiin kertyi vähitellen härskiintyvä kerros öljyä. Kissamme lakkasi syömästä ruokaansa, ja koko perhe kokoontui ihmettelemään. Silloin veljeni tokaisi: ”Siinähän on Tiinan kalanmaksaöljyt!”
Tukkapöllyähän siitä tuli.

Paula Latva-Äijö
_____________________________________________________

Silimät kiin

Kahtokaas kun Sinikka-äitivainaani tiesi nämä hommat, kakarat kun ei saa talvella riittävästi tuota tärkeää dee-vitamiinia!

Se on jämpti niin! Muistan kun kesken leikin tahi mukavan puuhan sisällä ja monta kertaa ihan ulkohommistakin piti tulla sisälle ottaa ISO lusikka suuhun, mut onneksi sai laittaa molemmat silmät kiinni tuon kamalan suorituksen ajaksi!

Eikähän se sattunut, kun sen äkkiä hoisi, mitä nyt vähän hitaammaksi net leikit vähäksi aikaa meni, kun piti sitä sylkyä suussa sekoitella ja uutta löytää ihan ikenistä asti kielellä kaivella. Hyvähän se oli tuo, kun ei ole sairaana tarvinut olla ja minustakin kasvoi ihan miähen mittainen miäs.

Mutta aina kun tuon pullon kaupan hyllyllä näjen, niin somasti vaan nenässäin tunnen sen uuven nahan hajun, sekun kahtokaas käy hyvin tuohon nahan hoitookin! Tulee ihan vanhastakin nahkarukkasesta kuin uusi.

Äitee se net rukkaset aina otti, kun pihalta tultiin ja samalla kalaöljyllä voiteli niin ei mennyt ves läpitten ja muutenkin se rukkanen pysy nöyränä kuten me kakarat kans. Soma ja hyvä haju se tupaan siitä tuli.

No sitten ku 11-vuotiaana met pääsimmä ensimmäistä kertaa ihan reissulle asti sinne missä sitä tehään, eli kauas norweegiaan asti. Niin sittehän mie vasta ton kaiken ymmärsin, kun siellä meren rannallakin oli butiikeissa tota samaa ainetta eikä muuta kun taas suu auki ja sama meno jatkui....

No sittenhä ku silimät taas sain auki, niin näin ne kymmenet kalajällit siellä ruskeanleväisillä rannoilla lokkien kaklattaessa taustalla. Silloin mie tajusin, että on se vaan tärkee pulloneste se tuo kalaöljy ja sitä täytyy ottaa joka päivä kun sitä täältä pohjoisesta asti sinne Etelä-Suomeenkin rekkaloilla kuskataan. Eihän ne sitä muuten tänne toisi!

No nytkun ikää ja viisauttakin on jo taas enempi, niin onhan tuohon makuun jo jotenkin alkanut tottumaan eikä sitä sylkyä tarvihe enää niin sekoitella. Nyt ei ees otsa mene ryppyyn ja oon nuita kapseleitakin popsinut ihan huomaamatta, siis vähän niikun pastillia otetaan. Ei maistu yhtään miltään ja hyvin on mennyt terveyenkin suhteen.

Mutta sama homma se meijänkin huushollis jatkuu, pojat ottaa lusikallisen joka päivä! Se on akkurat tuo Möller, nokko!

Pekka Kukkonen

Lue lisää tarinoita lehdestä ET 19/2009

Me olimme kateellisia pikkuveljelle,joka syntyi ns.iltatähtenä.
Toki hänkin joutui kalanmaksaöljynsä ottamaan,mutta siinä,missä me ei saatu sen kammottavan jälkimaun poistamiseksi mitään,niin pikkuveli sai aina karamellin.Kyllä me olemme hänelle siitä marmattaneet.

Joo, lapsena ei siitä tykätty mutta onneksi sitä annettiin. Meidänkin sisarussarja kasvoi pitkiksi ja onneksi näin ollen suorakinttuisiksi. Minä myös otan nykyäänkin usein kalanmaksaöljyä. Teen niin että otan lusikallisen suuhuni. Siinä vaiheessa ei veilä maistu miltään. Sitten hörppy tuoremehua (appelsiini) päälle ja koko lasti alas. Minusta se ei ole ollenkaan kamalan maksuista, jos nyt ei hyvääkään. Luulen että paras tapa ottaa D-vitamiinlisää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla