Pelko haittaa ja rajoittaa monen elämää, vaikka läheskään aina siihen ei ole aihetta. Yksi hyvä puoli tunteessa kuitenkin on. Pelko pitää meidät hengissä.
Minut hakattiin Rautatientorilla, 25 vuotta sitten. Se alkoi niin kuin katuväkivalta tyypillisesti alkaa: Odotin yöbussia, kun humalainen räkänokka tuli haastamaan riitaa. Seuraavassa hetkessä ympärillä oli lauma aggressiivisia teinipoikia. Isoin piti minusta kiinni ja pienemmät löivät. Pääsin karkuun, kun onnistuin iskemään takaisin. Aamulla sattui naamaan ja rystysiin.
Tapaus oli kuin suoraan tilastoista. Parikymppisten miesten vaara tulla pahoinpidellyiksi on moninkertainen muihin verrattuna. Siitä huolimatta en osannut pelätä. En osaa vieläkään. 190-senttinen parrakas mies on kaupunkiviidakossa ravintoketjun yläpäässä, ei välttämättä huipulla, mutta monen muun yläpuolella.
Vaikka en pelkää omasta puolestani, tiedän kyllä mitä pelko on. Pelkään, kun teini-ikäinen poikani on illalla kaupungilla. Pelkään, kun kuusivuotias ajaa polkupyörällä horjuen tien laitaa. Pelkään, enkä voi sille mitään.
Pelko on hyvästä
– En minä tuota välttämättä peloksi kutsuisi, vaan ehkä ennemmin huolehtimiseksi. Pitäisin vanhempien välinpitämättömyyttä paljon huolestuttavampana, tyynnyttelee psykologi Mikael Saarinen.
Vanhemmuuteen liittyy huolehtiminen, ainakin sen pitäisi. Tunne ei koskaan katoa, vaan jatkuu vielä lasten aikuistuttua. Terve huolehtiminen muuttuu haittaavaksi peloksi vasta silloin, kun se alkaa rajoittaa arkeen kuuluvia menoja ja tekoja.
– Pohjimmiltaan pelon tehtävä on estää ihmistä vahingoittamasta itseään ja turvata lajin säilyminen. Pelolla on paikkansa, toteaa Saarinen.
Puistot ja syrjäiset kadut pelottavat, mutta henkirikoksista ja pahoinpitelyistä valtaosa tapahtuu yksityistiloissa.
Uutiset iskevät päivittäin silmillemme kammottavia tekoja. Ei ihme, että yhä useampi pelkää pimeällä liikkumista ja vieraita ihmisiä.
Uutisotsikoiden takana on toisenlainen todellisuus. Väkivalta on miesten ongelma, etenkin nuorten miesten. 80 prosenttia pahoinpitelijöistä on miehiä, usein vielä humalaisia miehiä. Uhreistakin enemmistö on miehiä, ja mitä vakavampi pahoinpitely, sitä todennäköisemmin uhri on mies.
Puistot ja syrjäiset kadut pelottavat, mutta henkirikoksista valtaosa tapahtuu yksityistiloissa, pahoinpitelyistäkin yli puolet. Etenkin naiset kokevat väkivaltaa joko työpaikalla tai kotona. Julkisissa paikoissa tapahtuu vain viidennes naisten kohtaamasta väkivallasta.
Mitä vakavammasta väkivallasta on kyse, sitä todennäköisemmin uhri ja tekijä tuntevat toisensa. Tavallisista pahoinpitelyistä vain joka neljännessä tekijä on uhrille täysin tuntematon.
"Eniten pelkään sitä, että joku kolkkaa ja vie rahat tai hengen."
Elä, älä pelkää
Helsingin asematunnelissa on arki-iltana autiota. Tunneliin vievissä liukuportaissa ravaa levottomana nuorten miesten porukka. Harmaat betoniseinät toistavat kaikuna kiireiset askeleet. Poikien silmistä näkyy, että vauhtia on haettu muustakin kuin kahvista.
Anne Törnroos, 60, laskeutuu liukuportaita kohti metroasemaa. Häntä asematunnelin meno ei pelota.
– Iltaisin pyrin liikkumaan sellaisilla alueilla, jotka tunnen. Silloinkin olen valppain mielin ja yleensä aina ystävän seurassa. Pimeille, yksinäisille sivukaduille en lähde.
Pelottavimpia hetkiä ovat ne, jolloin iltabussista jää samalla pysäkillä tuntematon mies. Silloin Anne kaivaa kotiavaimet esiin jo valmiiksi ja tarkkailee ympäristöä erityisen tarkasti.
– Yleensä otan taksin, jos olen illalla liikkeellä. Eniten pelkään sitä, että joku tulee kolkkaamaan ja vie rahat tai pahimmassa tapauksessa hengen.
"Ennen osattiin kiertää kaukaa lähiöiden kylähullut. Nyt maailma on arvaamaton ja epävarma."
Annen mukaan maailma on muuttunut pelottavammaksi. Nuoruuden Helsingissä uskalsi kulkea kaikkialla, mihin aikaan vain.
– Joka lähiössä oli oma kylähullunsa, joka osattiin kiertää kaukaa. Siinä se. Nyt maailma on niin arvaamaton. Kaiholla ajattelen nuoruuttani. Toivoisin, että omat lapseni saisivat elämäänsä samanlaista varmuutta ja selkeyttä. Nykyaikaa leimaa epävarmuus.
Suomea Anne pitää silti turvallisempana kuin monia muita maita.
– Dubain lentokentällä pelästyin, kun lattialla lojui yksinäinen muovipussi, eikä kukaan hakenut sitä. Elämäntilanteisiin liittyy asioita, joita en nuorempana osannut kuvitellakaan.
"Jos pelolle antaa vallan, alkaa pian pelätä pelkoa."
Muuttuneesta maailmasta huolimatta Anne ei aio antaa pelolle valtaa.
– Kaikkea ei voi pelätä. Silloin voi yhtä hyvin lopettaa elämisen.
Turvattomampi maailma?
– Annen ajatuksessa on järkeä. Jos pelolle antaa vallan, alkaa pian pelätä pelkoa, toteaa Mikael Saarinen.
Pelot ovat aina kulttuurisia ja muuttuvat ajan myötä. Ennen ihmiset pelkäsivät luonnonilmiöitä, nykyisin ulottuvillamme on uusia pelonaiheita.
Uutiset tuovat nopeasti maailman tapahtumat kaikkien tietoon. Sosiaalinen media mahdollistaa kauhutarinoiden helpon levittämisen, olivat jutut sitten tosia tai ei.
– Sen seurauksena ihmisillä on enemmän kohteita, joihin sijoittaa pelkoaan.
Tilastojen mukaan Suomi muuttuu koko ajan turvallisemmaksi.
Ehkä juuri sen takia Anne Törnroos ei ole ajatuksineen yksin. Tutkimusten mukaan yhä useampi kokee sekä kotikulmansa että maailman aiempaa pelottavammaksi. Tilastot kuitenkin kertovat, että Suomi on muuttunut viime vuosikymmeninä koko ajan turvallisemmaksi.
Henkirikosten määrä on vähentynyt 1990-luvulta lähtien. Viime vuonna murhia ja tappoja tehtiin 88. Määrä on 60 vähemmän kuin 25 vuotta sitten.
Samaan aikaan pahoinpitelyjen määrä tilastoissa on kasvanut. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pahoinpitelyjä tehtäisiin enemmän. Kyse on siitä, että yhä useampi tekee rikosilmoituksen lievästäkin pahoinpitelystä, niin kuin pitääkin. Kenenkään ei kuulu kärsiä väkivallasta hiljaa.
Seksuaalirikoksissa on tapahtunut samanlainen kehitys kuin pahoinpitelyissä. Poliisin tietoon tulleiden seksuaalirikosten määrä on kasvanut, vaikka tutkimukset osoittavat niiden määrän pysyneen melko vakaalla tasolla. Kynnys rikosilmoituksen tekemiseen on laskenut ja toisaalta poliisi tutkii seksuaalirikoksia tehokkaammin kuin takavuosina.
Pitkään jatkuva talouden epävarmuus lisää pelon kokemuksia.
Tilastot eivät kuitenkaan pelkoja poista.
– Peloissa, kuten muissakaan tunteissa, ei ole välttämättä ole järkeä – noin järjen perinteisessä mielessä, Mikael Saarinen sanoo.
Lisäksi mielialamme vaikuttaa siihen, miten koemme ja näemme maailman. Esimerkiksi pitkään jatkuva talouden epävarmuus lisää pelon kokemuksia.
Pelko ei saa hallita
Jos tieto ei pelkoa poista, voisiko toiminta auttaa?
Itsepuolustuskurssilta voi löytää rohkeutta. Pelkoa voikin hoitaa eri tavoin. Toiset asiantuntijat suosivat erilaisten pelonkohtaamistekniikoiden harjoittelemista. Osa taas uskoo, etteivät tekniikat yksinään auta.
Käänny asiantuntijan puoleen, kun pelot alkavat haitata arkista elämää.
Lisää aiheesta: Kari Glad, 67, sai lisää itseluottamusta senioreiden itsepuolustuskurssilta
– Pelon alla oleviin tunteisiin pääseminen auttaa parhaiten pelon voittamisessa. Kun ihminen oppii pelkonsa tarkoituksen, voi sen jälkeen pelätä harkitummin, Mikael Saarinen toteaa.
Asiantuntijan puoleen kääntyminen kannattaa viimeistään silloin, kun pelot alkavat haitata arkista elämää. Pelko on elimistölle raskas tila, joka kuluttaa valtavasti energiaa. Se on kuin kulkisi koko ajan painava reppu selässä.
Lähteet: Helsingin yliopisto: Rikollisuustilanne 2014, Henkirikoskatsaus 2016, Tilastokeskuksen rikos- ja pakkokeinotilasto, suurpedot.fi
Artikkeli on alun perin julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 5/2016.
