Suomi on väkivaltainen maa – ainakin osin. Katso kartasta Suomen väkivaltaisimmat alueet.

Suomi on moneen Eurooppalaiseen maahan verrattuna väkivaltainen maa. Rikoksia tapahtuu meillä vähemmän kuin Itä-Euroopan maissa, mutta valitettavan paljon enemmän kuin vaikkapa muissa Pohjoismaissa. Viimeisen 20 vuoden aikana väkivaltarikosten määrä on laskenut, mutta silti niitä tapahtuu vuosittain noin 40 000.

Alkoholi on mukana suurimmassa osassa väkivallantekoja. Selvin päin suomalaiset tekevät yhtä paljon henkirikoksia kuin ruotsalaiset. Humalassa alkaa tapahtua. Kännitappoja tehdään meillä nelinkertaisesti Ruotsiin verrattuna. 

Miehet saavat ja antavat

Väkivalta on etenkin miesten ongelma. 80 prosenttia pahoinpitelijöistä on miehiä, uhreistakin valtaosa. Useimmiten sekä uhri että tekijä ovat 18–25-vuotiaita – ja humalassa. 

Moni nainen pelkää kaupungilla liikkumista, mutta suurin osa naisten kohtaamasta väkivallasta tapahtuu tutussa paikassa, töissä tai kotona, ja useimmiten tekijäkin on tuttu.

 

Isoja alueellisia eroja

Helsinki on Suomen väkivaltaisin kaupunki, jos tarkastellaan vain poliisiin tietoon tulleiden tapausten määrää. Muut suuret kaupungit seuraavat perässä.

Kun väkivallantekojen määrä suhteutetaan asukaslukuun, tilanne muuttuu. Kärkeen nousevat Kittilä ja Kajaani. Helsinki on sijalla 13, eivätkä muut suuret kaupungit mahdu 20 pahimman paikan joukkoon. Erityisen synkältä näyttää Suomi-neidon vyötäisillä: Puolanka, Sotkamo, Vaala, Kajaani ja Ristijärvi nousevat kaikki 20 väkivaltaisimman paikkakunnan joukkoon. 

Alla olevaan karttaan on koottu maakunnittain henkirikosten, pahoinpitelyjen ja seksuaalirikosten määrä vuonna 2015. Sen lisäksi kartasta löytyvät ne 20 kaupunkia, joissa erilaisia väkivallantekoja tapahtuu määrällisesti eniten sekä 20 suhteellisesti väkivaltaisinta paikkakuntaa.  

 

Lähde: Tilastokeskus – Rikos- ja pakkokeinotilasto

 

Laajat jokamiehenoikeudet takaavat, että voimme liikkua ja leiriytyä vaikka ventovieraan mailla.

1. Mitkä ovat jokamiehenoikeudet?

Ne tarkoittavat oikeutta liikkua, oleskella, leiriytyä tilapäisesti ja hyödyntää luonnontuotteita toisen maalla ilman omistajan suostumusta. Oikeudet eivät koske piha-alueita tai viljelyksiä.

Luonnonsuojelualueet ovat poikkeus. Niillä liikkuminen on yleensä rajoitettua.

2. Ketä ne koskevat?

Jokamiehenoikeudet ovat Suomessa varsin laajat, ja niitä voidaan rajoittaa vain viranomaisen päätöksellä. Ne koskevat kaikkia valtiomme rajojen sisäpuolella asuvia tai oleskelevia.

Suomen kansalaisuus ei ole edellytys. Näin ulkomaalaisetkin voivat esimerkiksi poimia luonnonvaraisia marjoja ja sieniä.

3. Miten luonnossa saa liikkua?

Liikkua voi jalan, hiihtäen, polkupyörällä tai ratsain. Maanomistajalle, maankäytölle tai luonnolle ei saa aiheuttaa haittaa tai häiriötä. Lintujen pesintää tai riistaeläimiä ei saa häiritä, ja roskaamiskielto koskee kaikkia alueita. Moottoriajoneuvolla ei saa ajaa maastossa ilman maanomistajan lupaa.

4. Mitä voi kerätä?

Poimia saa marjoja, sieniä, rauhoittamattomia kukkia sekä maahan pudonneita oksia ja käpyjä.

Sammalta tai jäkälää ei saa ottaa ilman maanomistajan suostumusta. Luvatta ei saa kaataa eläviä tai kuolleita puita eikä niistä saa ottaa oksia, tuohta tai pihkaa. Myös maahan kaatuneen puun ottamiseen tarvitaan suostumus.

Onkia ja pilkkiä saa vapaasti.

5. Missä voi leiriytyä?

Teltta pitää pystyttää riittävän etäälle asumuksista, ja pitkästä leiriytymisestä on syytä neuvotella maanomistajan kanssa. Uimarannoilla leiriytyminen ei yleensä ole sallittua, mutta virkistysalueilla on usein erityisiä telttailupaikkoja. Toisen maalle ei saa rakentaa eikä sitä saa kaivaa niin, että jää pysyviä jälkiä. Ajoneuvossa voi yöpyä tien välittömässä läheisyydessä.

6. Missä voi tehdä tulet?

Nuotiota tai muuta avotulta ei saa tehdä ilman maanomistajan lupaa. Jos metsä- tai ruohikkopalovaara on ilmeinen, tulta ei saa sytyttää lainkaan.

Virkistys- ja leirintäalueilla on yleensä käytettävissä erityisiä tulentekopaikkoja. Retkikeitintä ei katsota avotuleksi, joten sillä saa kokata ilman erillistä lupaa.

Lähde: ym.fi, luontoon.fi, erityisasiantuntija Miliza Malmelin, ympäristöministeriö.

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 12/2017.

Miljoonia kiloja makkaraa. Aurinkoa 24 tuntia vuorokaudessa. Melkein puoli miljoonaa kesämökkiä. Keräsimme tärkeimmät luvut suomalaisesta juhannuksesta.

1. Makkaroiden myynti kolminkertaistuu

Juustoa, maitovelliä, munavoita. Perinteiset juhannusruuat liittyvät vahvasti karjatalouteen. Esimerkiksi pohjalaiseen juhlaan on kuulunut punertava juhannusjuusto, jota keitetään pitkään ja nautitaan kylmien jälkiruokien tapaan.

Nuotiolla käristetty makkara kuuluu uudemman ajan perinneruokiin. Ja sen suosio onkin vahvaa: grillimakkaroiden myynti kolminkertaistuu juhannuksena. Suomessa syödään melkein kymmenen miljoonaa kiloa makkaraa pelkästään kesällä.

Lisuke grillimakkaralle: Katso ET-lehden 10 maukkainta salaattia

Grilliruokien lisäksi perinteisiä keskikesän suosikkeja ovat varhaisperunat, silli, tilli, mansikat ja jäätelö. Juhannuksen tyypillisiä juomia ovat virvoitusjuomat, olut ja siideri. Alkossa käy juhannusviikolla peräti 1,4 miljoonaa suomalaista.

2. 1800-luvun juhannussymboli Ruotsista

Usein Suomen ruotsinkielisen rannikon kylät ovat perinteisesti kilpailleet juhannussalon koristeista. Lipputankomainen koristesalko on laivan mastoa muistuva tanko, joka koristellaan muun muassa seppeleillä ja köynnöksillä.

Suomalaiset ovat omaksuneet tavan Ruotsista, jossa siitä tuli jo 1800-luvulla juhannuksen tärkeä symboli kokon sijaan.

3. Lippu heiluu läpi yön kello 21 saakka

Vuodesta 1934 juhannus on ollut Suomessa myös Suomen lipun päivä. Lippu nostetaan salkoon juhannusaattoiltana kello 18 ja se lasketaan seuraavana päivänä kello 21.

4. Pohjoisessa aurinko paistaa 24 tuntia

Juhannuksena aurinko voi enimmillään paistaa maan eteläosissa 18–19 tuntia, maan keskiosissa 19–22 tuntia ja Ylitornion Aavasaksalta pohjoiseen päin läpi yön.

5. +20 astetta ja lunta – sitä on Suomen juhannus

Hellepäivä osuu juhannukselle keskimäärin kerran neljässä vuodessa, tosin Lapissa se tapahtuu kerran kymmenessä vuodessa. Keskimäärin lämpötila on juhannuksena ollut noin 20–21 astetta Etelä-Suomessa, 17–19 Keski-Suomessa ja 15–17 Pohjois-Suomessa ilman käsivarren Lappia. Kilpisjärvellä on yleensä ollut lunta juhannuksena ja siellä on järjestetty hiihtokisat.

Vinkki! Autoilija – tee tämä yksinkertainen asia ennen juhannusta

6. Kokot ovat roihunneet kaikkialla 1900-luvulta lähtien

Itä- ja Pohjois-Suomessa kokon polttaminen on ollut aikoinaan merkittävin aattoillan tapahtuma. Risujen kera siinä on poltettu myös vanhoja veneitä ja viljelytyökaluja – pahojen henkien karkoittamiseksi. Sittemmin kokkoperinne on laajentunut koko maahan, noin 1900-luvulla.

Yleensä juhannuskokko rakennetaan paikkakunnan korkeimmalle paikalle tai veden ääreen.  Suomen tunnetuin juhannuskokko löytyy Helsingin Seurasaaresta, jossa juhannusvalkeita on vietetty jo vuodesta 1954 lähtien.

7. Puoli miljoonaa mökkiä

Niemien notkoissa ja saarelmissa ne nököttävät, mökit. Tänä suvena niitä taitaa olla puoli miljoonaa. Näin voi päätellä siitä, että Tilastokeskuksen mukaan uusia nousee nelisen tuhatta vuodessa, ja vuodenvaihteessa niitä oli jo 498 694 kappaletta.

Tilastotiedoista laskettavien keskiarvojen mukaan mökki on kooltaan 48 neliötä ja sen omistaja on 61-vuotias. Omistajalla on matkaa mökille 90 kilometriä. Useimmiten loma-asunto sijaitsee asuinmaakunnassa, joka kolmannella jopa kotikunnassa. Keskiarvo nostavat uusmaalaiset, muualla asuvien mökkimatka on keskimäärin 63 kilometriä.

Mökkitilastojen harvinaisuuksia ovat yli 100 neliön mökit (27 840) ja alle 40-vuotiaan mökinomistajat (24 000). Maakunnista eniten mökkejä on Varsinais-Suomessa, liki 50 000 ja vähiten Keski-Pohjanmaalla, alle 5 000. Mökki-Suomen mahtikunta on Mikkeli, ainoa, jossa on yli 10 000 mökkiä.

Lue myös: Näin vältät mökkiriidat

Lähteet: Tilastokeskus, Päivittäistavarakauppa ry., Ilmatieteenlaitos, SKS, Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto