Suurin osa ihomuutoksista on hyvänlaatuisia ja  vaarattomia. Joitakin niistä voi ehkäistä elintavoilla, mutta rasvaluomilta tuskin kukaan välttyy.

1. Ihomuutoksista puhutaan paljon. Mitä ne oikein ovat?

Ihomuutos tarkoittaa ihon normaalin ulkonäön muuttumista jollain rajatulla alueella. Se voi olla luomi tai jokin muu ihon värimuutos, rupi, syylä, ihottuma tai mustelma. Myös ihosyövät ovat ihomuutoksia.

Käytännössä jokaisella ihmisellä on ihomuutoksia. Suurin osa niistä on hyvänlaatuisia ja vaarattomia.

2. Millaisia ihomuutoksia 50 ikävuoden jälkeen alkaa tulla?

Iho alkaa vähitellen ohentua ja kuivua ja siihen alkaa muodostua rasvaluomia ja maksaläiskiä. On hyvin yksilöllistä, missä iässä, millä tahdilla ja kuinka paljon niitä tulee. Yleensä muutokset näkyvät selvemmin vasta 60-70-vuotiailla.

Useimmille vaaleaihoisille, etenkin herkästi palaville, tulee vanhemmiten myös aurinkokeratoosia. Se on auringon ultraviolettisäteilyn aiheuttama ihon valovaurio ja okasolusyövän esiaste.

Pieni osa aurinkokeratooseista kehittyy syöväksi, mutta etukäteen ei voi tietää, mitkä niistä. Siksi kaikki havaitut aurinkokeratoosit pitää hoitaa nestetyppijäädytyksellä, laserilla, valoaktivaatiohoidolla tai voidehoidolla. Hoito pienentää okasolusyövän riskiä huomattavasti.

Rasvaluomilla ei ole taipumusta muuttua pahanlaatuisiksi.

3. Mistä aurinkokeratoosin tunnistaa?

Aurinkokeratoosi on alussa usein kuiva, karhea, vähän punoittava läiskä, joka muistuttaa ihottumaa. Se ei välttämättä oireile mitenkään, mutta voi joskus hieman kutista. Hoitamattomana siitä tulee hilseilevä, karstainen ja pinnaltaan rikkinäinen.

Aurinkokeratoosia tulee paljon aurinkoa saaneille ihoalueille, kuten kasvoihin ja kämmenselkään. Sitä voi olla myös esimerkiksi selässä, jos ollut tapana kulkea auringossa ilman paitaa. Aurinkokeratoosin syntymiseen vaikuttaa koko elämän aikana saatu aurinkoaltistus. Ihon suojaaminen auringolta auttaa ehkäisemään sitä

4. Mitä rasvaluomet ovat ja kenelle niitä tulee?

Rasvaluomet ovat korppumaisia, kuivia, karheita, röpöpintaisia luomia, joita tulee etenkin kasvoihin, kaulaan, hiuspohjaan, yläselkään ja ylärintaan. Rasvaluomet voivat olla ihonvärisiä, ruskeita tai hyvin tummia. Koko vaihtelee muutamasta millimetristä useisiin senttimetreihin.

Alttius rasvaluomiin on perinnöllistä, mutta niitä on käytännössä kaikilla yli 75-vuotiailla. Joillekin niitä voi tulla jo kolmikymppisenä. Niiden ilmaantumisnopeus ja määrä vaihtelevat suuresti. Rasvaluomien syntyä ei voi ehkäistä elintavoilla.

Pienet, ihosta koholla olevat näpyt ovat varsiluomia.

5. Ovatko rasvaluomet vaarallisia?

Rasvaluomet ovat täysin vaarattomia ja hyvänlaatuisia, eikä niillä ole taipumusta muuttua pahanlaatuisiksi. Ne ovat usein murenevia pinnastaan ja voivat irrota itsestään. Pienen rasvaluomen voi rapsutella pois kynnellä.

Rasvaluomien haitta on lähinnä kosmeettinen. Jos rasvaluomia on paljon, moni pitää niitä ikävännäköisinä. Ne voivat joskus myös kutista. Jos rasvaluomet häiritsevät, lääkäri voi poistaa ne rengasveitsellä, laserilla tai jäädyttämällä.

6. Mitä ovat pienet roikkuvat näppylät ihossa?

Pienet, ihosta koholla olevat näpyt ovat varsiluomia eli ihopolyyppeja. Ne ovat varrellisia ihon pullistumia, joita tulee yleensä taivealueille, kuten kaulan ja kainaloiden iholle. Ne ovat täysin vaarattomia, eikä niitä tarvitse poistaa.

Myös kirkkaanpunaiset, aavistuksen koholla olevat kirsikkaluomet eli verisuoniluomet ovat vaarattomia ikääntymismuutoksia. Niitä voi tulla ryöpsähdyksenä isokin määrä.

7. Pääseekö maksaläiskistä eroon jollain konstilla?

Maksaläiskiä voidaan vaalentaa, mutta se vaatii laserkäsittelyn tai ihon kemiallisen kuorinnan. Myös pigmenttiä vaalentavia voiteita on, mutta ne eivät ole kovin tehokkaita. Parasta on ehkäistä maksaläiskiä suojaamalla iho auringossa.

Ruskeita maksaläiskiä tulee ihoalueille, jotka ovat saaneet paljon aurinkoa, tyypillisimmin kasvoille mutta myös dekolteelle ja kämmenselkiin. Maksaläiskiä on harvoin alle 50-vuotiailla, sillä ne vaativat kehittyäkseen pitkän altistuksen auringolle.

Luomien määrä alkaa vähentyä 50–60 ikävuoden jälkeen.

8. Lisääntyvätkö tavalliset luomet iän myötä?

Päinvastoin, luomet yleensä vähentyvät ikääntyessä, sillä ihon puolustusjärjestelmä alkaa "syödä" niitä pois. Tilalle tulee rasvaluomia ja maksaläiskiä, ja siksi saattaa tuntua, että luomet ovat lisääntyneet.

Luomia alkaa kehittyä lapsuudessa, ja niiden määrä on suurimmillaan noin 40–vuotiaana. 50–60 ikävuoden jälkeen luomien määrä alkaa hiljalleen pienentyä. Luomien määrä johtuu suurelta osin perintötekijöistä. Joillakin on niitä vain muutama, toisilla satoja.

9. Pitääkö luomista olla huolissaan?

Luomet ovat enimmäkseen harmittomia ja kuuluvat normaaliin ihoon. Jos luomia kuitenkin on hyvin paljon, ne ovat kookkaita, epäsäännöllisiä ja kirjavia ja iho on vaalea ja palanut usein, melanooman riski lisääntyy.

Jos aiemmin säännöllinen luomi muuttuu kirjavaksi, kasvaa, rikkoutuu tai vuotaa verta, sitä on syytä näyttää lääkärille. Luomi voidaan tarvittaessa poistaa ja tutkia.

10. Miten ikääntyminen vaikuttaa ihosyöpäriskiin?

Ihosyövät yleistyvät, kun vanhenemme. Kun iho ikääntyy, sen kyky korjata solumuutoksia heikkenee.

Ikääntynyt iho on myös ehtinyt saada aurinkoa vuosikymmenten ajan. Iho muistaa vauvaiästä saakka kaiken auringon UV-säteilyn, jonka se on elämänsä aikana saanut.

Yleisin ihosyöpä on tyvisolusyöpä eli basaliooma. Se ei onneksi lähetä etäpesäkkeitä ja on useimmiten suhteellisen helposti hoidettavissa.

Suurin osa ihomuutoksista on hyvänlaatuisia ja vaarattomia. Joitakin niistä voi ehkäistä elintavoilla, mutta rasvaluomilta tuskin kukaan välttyy.

 

Pidä iho terveenä

  • Vältä näitä. Ihon pahin vihollinen on auringon UV-säteily, toiseksi pahin tupakointi. UV-säteily vanhentaa ihoa. Myös tupakointi vanhentaa ihoa, koska se supistaa verisuonia ja hidastaa ihon ravinnon ja hapen saantia.
  • Suojaa. Jopa 95 prosenttia ihosyövistä voidaan estää, jos auringolta suojaudutaan oikein.
  • Muista kohtuus. D-vitamiinia saa riittävästi, kun oleskelee auringossa kesäaikaan muutaman kerran viikossa 15 minuuttia kasvot ja käsivarret paljaina.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 10/2018.