Oululaisen palvelutalon kirjoittajaryhmässä luetaan joka kerta oma aikaansaannos toisille. Ilot, surut ja eri aikakaudet jaetaan yhdessä.

”Valehdelkaa”, neuvoo Katja Hiltunen antaessaan kirjoittajaryhmälleen uutta kotitehtävää. Tai oikeastaan hän antaa alkusanat, jotka ovat: ”Minun pääsiäiseni on...”
–  Se ei sitten selvästikään ole muistelutehtävä, kun on tuo preesens, kirjoittajaryhmäläinen Helvi Peltonen miettii samalla kun kirjoittaa tehtävää ylös. Katja nyökkää ja kehottaa yrittämään tällä kertaa jotain muuta keinoa kuin muistelua.

– Mutta muistakaa, aikamuoto ei kahlitse, menneenkin voi elää nykyhetkessä, hän jatkaa.

Oululaisen palvelutalon, Metsolan Kartanon kirjoittajaryhmässä ollaan harvinaisen samaa mieltä.

Kivulias kotitehtävä

Kirjava liina halkoo kerhotilan suuren pöydän kahtia. Sen molemmilla puolilla istuu kirjoittajaryhmäläisiä selät suorina kuin käräjillä. On alkamassa jokaisen kerran ehdottomasti jännittävin osuus, kotitehtävän luku. Aloitetaan järjestyksessä, Katjan vierestä.

Yhä vieläkö itken ikävääni, / yhä vieläkö kaipuuta kannan? / Onko suruni syvä ja suunnaton, / niin kuin meri rannaton? aloittaa Pauli Indrén. Yleensä ryhmäläiset lukevat tekstinsä itse, mutta Pauli näkee sen verran huonosti, että nyt äänessä on Katja. 

Se kaipuu on kipua sisimpäni. / Sitä pakoon ei pääse juoksemalla, / se ei kuole, ei katoa hautaamalla. / Se versoo muistojen mullan alla, Pauli jatkaa.

Kun Katja muutaman säkeistön jälkeen pääsee loppuun, täydellinen hiljaisuus täyttää hetkeksi huoneen. Pauli saa ruutupaperinsa takaisin ja hän taittaa sen heti vaivihkaa kahtia.

– Se oli jälleen kerran Pauli todella vakuuttavaa, Katja aloittaa ja muut nyökkäilevät.

Kotitehtävän aiheena on tälle kerralle ollut kipu. Paulilla aihe on etsiytynyt runon ja surun muotoon, joka on pitänyt otteessaan jo useamman kotitehtävän ajan.

Heti aluksi konkretisoituu, mitä Katja on hetki ennen ryhmän alkua todennut. Hän kertoi koko ryhmän kaksivuotisen olemassaolon aikana jaksaneensa aina yllättyä siitä, kuinka rohkeasti ryhmän jäsenet kirjoittavat hyvinkin henkilökohtaisista asioista. Ilo, suru, sairaus ja kuolema ovat aina läsnä pöydän ympärillä.

Musteen jäsentävä voima

Paulin jälkeen on Kerttu Luurin vuoro. Olen menettänyt miehen, jota tarvitsin. Olen yksin tähän kaikkeen ylellisyyteen vangittuna. Sisimmässäni raivoaa suuttumus. Näinkö Luoja oli tarkoitus tapahtua? Menetin ihmisen, jota rakastin. Pitkän yhteiselomme oli värikästä. Kuin saksilla puukolla, puukolla saksilla. Sinä puukolla rakensit kotimme. Jos raivostuneena iskin astiat seinään, sinä lepyttelit ja yhdessä menimme ostamaan uudet.

Terttu lukee proosarunoaan päätään kertaakaan paperista nostamatta. Hän on ryhmän tuorein leski, se tunkee läpi tekstistä, niin kuin yleensäkin kaikki eletty tuntuu Kertulta tallentuvan paperille.

– Kirjoittaminen auttaa minua jäsentämään elämäni, ja siksi se on vuosien varrella muodostunut osaksi minua. Jokainen päivä on tähän asti ollut kirjoittamisen arvoinen, hän sanoo. Vaikka Kerttu ei kaihda arkoja asioita teksteissään, niin silti hän välillä kummastuu, kuinka avoin hän saattaa kirjoittaessaan olla.

Aina, niin kuin ei elämässäkään, teksteihin löydy onnellista loppua. Niin ei Kertun kipu-tekstiinkään. Haaveilin usein, kuinka vanhoina köllöttelemme vierekkäin täällä Metsolan kartanossa. Mutta miksi se näin menikään? Kipu ei lopu. Elämäni on hakoteillä.

Muistikuvien kirjopyykki

Katja ei anna palautetta kirjoituksista, vaan ryhmäläiset keskustelevat teksteistä yhdessä. Katja kuitenkin neuvoo ja lisää tehtäviin pieniä ohjeita. Niin tänäänkin, kun hän pyytää, että teksteissä mietittäisiin preesensin lisäksi aistivoimaisuutta.
– Ai tarkoitatko, että saa on räävitön? Kerttu kysyy. Katja antaa siihen ilomielin luvan. 

Usein toisten tekstien kuuntelu heruttaa ryhmäläisistä ulos muistikuvien ja tunnelmien vyöryn, joista ei aistivoimaa puutu.  Niin kävi, kun vaikkapa yksi ryhmäläisistä intoutui kirjoittamaan tarinoita eri aikojen oululaisista, jotka suurin osa muisti nuoruudestaan. Myös kipu kirvoittaa monet menneisiin. Helvi Peltonen kertoo sappikivistään, ja hän on ripotellut tarinaansa hauskoja yksityiskohtia lääkärin punaisena hehkuvista kynsistä aina kummiin kiputuntemuksiin saakka.

Fyysiset kivut jatkuvat tarinasta toiseen. Eila Viiri muistaa, kuinka hän nuorena tyttönä kärsi hammaskivusta. Hota-pulverin vaikutusta odotellessa sai helpotusta painamalla kipeää poskea tiskipöydän peltiseen pintaan, ylös alas...
Eilan vieressä istuva Irma Turunen muistelee kipuja, joita viiden lapsen äitinä on saanut kokea, mutta jatkaakin: Yhtäkkiä kivut loppuivat ja yhtäkkiä huomaan muistelevani niitä kaipauksella.

Muut innostuvat erittelemään kivun eri muotoja, myös niitä ei niin todellisia, haamukipuja, kaipausta, kaikenlaista, joka verhotuu kummaksi kolotukseksi. Irman mielestä on myös hyvää kipua, se voi auttaa olemaan enemmän läsnä tässä hetkessä. Muut ovat samaa mieltä. 

– Kyllä kipua täytyy aina aika ajoin tuntea, ei tämä muuten elämältä tunnu, Helvi toteaa.

Runolliset rintamakirjeet

Tunti ehtii kiertää kierroksensa, ennen kuin kaikkien tekstit on luettu.

– No, oliko tällä kertaa helppo vai vaikea tehtävä? Katja kyselee.
Pöydän ympärillä katsellaan papereita.

– Ainahan se vaikea on, Pauli toteaa ensimmäisenä, taas hyvin hiljaa mutta jo pienesti hymyillen. Hän on innokas kirjoittaja, mutta ei vaatimattomuuttaan suostu myöntämään, että olisi harrastanut kirjoittamista pidempään. – Mitä nyt sota-aikaan vähän kenttäpostia tuli vaimolle lähetettyä, hän naurahtaa.

– Minulle sopi kipu tosi hyvin, Helvi toteaa ja Eila on samaa mieltä. Hän tosin myöntää aina pitävänsä tehtävistä, olivat ne minkälaisia tahansa.  
Kumpikin naisista on aloittanut kirjoittamisharrastuksen vasta täällä, palvelutalossa.

Osa ryhmäläisistä pitää päiväkirjaa ja kirjoittaa kirjeitä, tosin harva niin paljon kuin nuoruudessaan.

– Minulla oli sota-aikaan 19 kirjeenvaihtokaveria rintamalla. Yksi oli ihanan runollinenkin. Se oli kuitenkin ihan viatonta, joten olin kauhuissani, kun yksi lomiltaan tupsahtikin meidän kotiovelle, Helvi nauraa.

Aimo Tiainen kertoo kirjoittavansa edelleen säännöllisesti kirjeitä. 45 vuoden ajan hän on kerran kuussa kirjoittanut kirjeen ystävilleen, jossa hän kertoo kuulumisia. Hän pitää tavastaan uskollisesti kiinni

– Vaikka tässä taannoin koin aivoverenvuodon, en halua jäädä murehtimaan sitä. Turhan helposti voisin eristäytyä tänne palvelutaloon ja silloin vanhat ystävyyssuhteet katkeaisivat. Kirjeiden avulla yhteys säilyy, mies kertoo.

Luottamus on paras tuki

Kaikki ryhmäläiset asuvat samassa talossa, mutta yllättäen heistä ketkään eivät ole  ryhmän ulkopuolella juuri tekemisissä keskenään.

– Kaikki mitä täällä luetaan ja puhutaan, jää tänne. Luotamme toisiimme, sillä mehän tavallaan kirjoitamme toisillemme, Irma pohtii. Hän kokee ryhmän kannustukset ja tuen hyvin inspiroivana. Ilman jokaviikkoista ääneen luettavaa tehtävää hän ei luultavasti kirjoittaisi juuri lainkaan.

– Ja se, miten näemme toistemme surujenkin kääntyvän välillä valoon, se on riemastuttavaa, Eila sanoo. Hän itse kokee, että kirjoitusryhmä on yksi hieno uusia asia ikääntymisessä, jota hänestä parjataan ihan turhaa. – Tämähän on aivan mahtavaa aikaa. Kun täytin 60, ajattelin että kohta kuolen. Sen jälkeen jokainen vuosi on ollut kuin bonuspalkinto, ja niitä on riittänyt!

Katja on Eilan kanssa samaa mieltä. Vaikka ryhmässä kaivaudutaan usein menneisiin vuosiin, kaikki ovat vahvasti läsnä myös tässä hetkessä. Jokaisen kirjoittamisissa paistaa elämisen halu, surujenkin keskellä. Vähän niin kuin Paulin alakuloisen runon lopussa, elämässä on jäljellä ainakin elämä itse. Kaipuun kukka on kauneinta päällä maan / sitä voi ei Yön kuningatarkaan. / Se saa minut jälleen tuntemaan / että elän – en vielä ole kuollutkaan.

Miksi kannattaa kirjoittaa?

  • Kirjoittamisella on selvä muistisairauksia ehkäisevä ja toimintakykyä ylläpitävä vaikutus.
  • Kirjoittaminen pitää aivot toiminnassa ja tämä edesautta uusein hermosoluyhteyksien syntyä ja vaikuttaa positiivisesti muistiin.
  • Asioita voi olla helpompi käsitellä kirjoittamalla. Jos vaikeasta asiasta on lähes mahdotonta puhua kenellekään, kirjoittaminen voi auttaa. Toisaalta kirjoittamalla voi luoda itselleen hyvää oloa. Onnelliset muistot ja hetket voi elää uudelleen niitä kirjoittaessa. Tärkeintä on, että nauttii kirjoittamisesta, sen avulla voi pitää hauskaa.
    Vinkit antoi kirjoittamisen ohjaaja ja lähihoitaja Katja Hiltunen.

Oikeanlainen siivous on hyvää arkiliikuntaa, mutta väärät asennot tekevät selän kipeäksi. Selkäliiton vinkeillä joulusiivous sujuu vikkelästi ja selkä säästyy.

  1. Siivoa päivällä. Välilevyt ovat aamuisin pulleimmillaan ja siten herkempiä vaurioitumaan. Jos on pakko siivota aamulla, tee muutama lämmittelyliike ennen kuin aloitat siivouksen.
  2. Suunnittele ja jaa työt. Siivoa pienissä erissä ja useampana päivänä. Yhden rysäyksen suursiivous ei tee hyvää selälle. Jaa siivoustehtäviä perheenjäsenten kesken.
  3. Muista tauot. Lepuuta selkää istumalla välillä. Voit myös käydä lattialle pitkäksesi ja nostaa polvet 90 asteen kulmaan tuolin päälle.
  4. Kerää tavarat lattialta ennen imurointia, niin vältyt kyykistelyltä imuroinnin aikana.
  5. Säädä imurin tanko niin pitkäksi, että voit imuroida selkä suorassa.
  6. Käytä hyviä siivousvälineitä, kuten jatkovarrellisia harjoja tai moppia. Siten vältyt alaselän pyöristymiseltä ja saat pidettyä hartiat alhaalla.
  7. Siivoa molemmilla käsillä. Niin vältät rasittamasta kehon toista puolta ja kättä liikaa, ja selkään tulee kiertoliikettä kummallekin puolelle.
  8. Opettele oikea nostotekniikka. Kun koukistat nostaessasi polvia ja lonkkia, alaselkään jää luonnollinen notko ja et riko selkääsi. 
  9. Tee joskus kumarrukset ja nostot yhdellä jalalla. Näin saat voimaharjoitusta jalan lihaksille ja alaselän asento pysyy luonnollisena.
  10. Laita turhat tavarat kiertoon. Kun kotona on vähemmän tavaraa, aikaa ei kulu jatkuvaan järjestelyyn. Mitä vähemmän tavaraa, sitä vähemmän siivottavaa.  

Lähde: Selkäliitto

Ylellinen, jännittävä tuoksu kohottaa juhlan ja arjen – ja on myös oivallinen joululahja. 


Carolina Herrera Good Girl, EdP 30 ml, 69 e

Itämainen, tumma ja aistillinen tuoksu, jossa jasmiininkukkaa, tuberoosaa, suklaata, tonkapapua, mantelia ja kahvia.

Dolce & Gabbana The One, EdT 50 ml, 79 e

Lämmin ja itämainen kukkaistuoksu,joka avautuu raikkaalla mandariinin, bergamotin ja persikan yhdistelmällä. Sydäntuoksussa jasmiinia, kieloa,  valkoista liljaa sekä luumua. Lopputuoksussa vetiveriä, meripihkaa, myskiä ja vaniljaa.


Jean Paul Gaultier Scandal, EdP 50 ml, 89 e

Makea ja naisellinen tuoksu, jossa mukana lämmintä hunajaa, raikasta veriappelsiinia, puista patsulia sekä yllättävää gardeniaa.


Yves Saint Laurent Mon Paris Collector Edition, EdP 50 ml, 79 e

Pionia, valkoista myskiä ja patsulia sisältävä chypre-tuoksu upeassa keräilypullossa, saatavilla rajoitetun ajan.


Prada La Femme Intense, EdP 100 ml, 111 e

Aistikas ja itämainen tuoksu, jonka ytimessä tuberoosaa, Ylang-Ylangia  ja patsulia.




Christian Dior J’adore L’Or, EdP 40 ml, 164 e

Vietelevä ja harmoninen yhdistelmä kukkia ja itämaisia tuoksuja. Mukana toukoruusua, jasmiinia, vaniljaa, tonkapapua ja Grassen nerolia.


Lancôme, La Vie Est Belle Eclat, EdP, 30 ml, 58 e

La vie est Belle -tuoksuperheen uusin jäsen. Se on upea ja hempeä kukkaistuoksu, jonka sydäntuoksuna pirskahteleva appelsiininkukka ja bergamotti.


Calvin Klein Obsessed for women,  EdP 30 ml,  53 e

Kukkainen tuoksu, avautuu orvokin terälehtien raikkaalla tuoksulla. Sydäntuoksussa valkoista laventelia.  Myskin pehmeät vivahteet viimeistelevät tuoksun.

Marc Jacobs, Decadence Eau So Decadent, EdT 50 ml,  82,00 e.

Kevyt, ilmava ja ylellinen tuoksu. Pitää sisällään mm. hedelmiä, kukkia, kuten jasmiinia, magnoliaa, kieloa, päärynää, mustaherukkaa ja valkoista meripihkaa. Sopii niin päivä- kuin iltatuoksuksi.


L´occitane Terre de Lumière, The Gold Edition, EdP 50 ml, 69 e

Kuvittele Kultainen hetki ennen auringonlaskua. Energisten ja aromaattisten ensituoksujen jälkeen tuoksu muuttuu laventelin, hunajan ja mantelin herkiksi tuoksuiksi eteläisestä Ranskasta.


Emporio Armani Because It's You, EdP 30ml 53 e

Kukkaishedelmäinen tuoksu, jossa ruusutiivisteen ja nerolin kukkaisuus yhdistyvät vadelman hedelmäisyyteen.

Elizabeth Arden, White Tea, 50 ml, 40 e

Hienostunut, rauhoittava ja yksinkertainen tuoksu, joka pitää sisällään mm. raikasta mandariinia, valkoisen teen uutetta, turkkilaista ruusuöljyä ja kolmea rauhoittavaa myskiä.

Miehille



Hugo Boss Man of Today Edition tuoksu 50 ml, 73 e

Menestyvän miehen klassikkotuoksu, jossa hurmaavat omenan ja sitruksen lisäksi seetripuu ja vetiver. Limited Edition -pakkaus on vuoden 2017 kunnianosoitus uudelle Man of Today -kampanjalle.




Emporio Armani Stronger With You, EdT 30ml 53 e

Itämainen tuoksu luovalle, karismaattiselle ja huumorintajuiselle miehelle, jossa seetripuun metsäisyys yhdistyy rosé-pippurin ja salvian mausteisuuteen.

Prada L'Homme Intense,  EdP 50ml, 88 e

Puinen ja aromaattinen tuoksu, joka avautuu meripihkalla. Sydäntuoksussa patsulia ja    pohjatuoksussa santelipuuta ja paahdettua tonkapapua.    


Paco Rabanne Pure XS EdT,  50 ml, 65 e

Yhdistelmä kirpeän raikasta inkivääriä ja pehmeää vaniljaa. Tuoksu on samalla  lempeä ja voimakas.




Calvin Klein Obsessed for men, EdT  75 ml,  60 e

Aromaattinen tuoksu, joka saa voimakkuutensa mustasta vaniljasta. Mukana myös meripihkaa, setripuuta ja ambraa.

Yves Saint Laurent Y EdT 60 ml, 75 e

Moderni, metsäinen ja maskuliininen tuoksu, joka on samalla raikas ja voimakas.

Pullot ovat kuin pieniä taideteoksia.
Pullot ovat kuin pieniä taideteoksia.