Syömishäiriöt eivät ole vain nuorten juttu. Omaa suhdetta syömiseen kannattaa aina välillä miettiä lempeästi. Ikääntyneen sukulaisen rajuun laihtumiseen pitää puuttua heti.
Voiko aikuisiällä sairastua syömishäiriöön?
Perinnöllinen alttius sairastua syömishäiriöön ei häviä, vaikka ikää tulee lisää. Syömishäiriö on monen tekijän summa, ja voi olla, että muut tekijät ovat aiemmin suojanneet siltä.
Leskeksi jääminen, sairastuminen tai muu kriisi voi laukaista syömishäiriön. Syömisen hallinnasta voi tulla selviytymiskeino missä tahansa iässä.
Iso osa syömishäiriöistä jää huomaamatta. Moni on saattanut koko ikänsä kontrolloida syömisiään tarkasti, mutta anoreksian oireet tulevat ilmi vasta vanhetessa, kun ravintoaineiden imeytyminen heikkenee ja pitäisi pystyä syömään ravitsevampaa, ”lihottavaa” ruokaa.
Jos on 80 vuotta elänyt hoikkuutta ihannoivassa kulttuurissa, asennetta ei voi muuttaa sormia napsauttamalla.
Terveyttä ja pitkää ikää tavoitteleva ihminen voi sairastua myös ortoreksiaan, jolloin hän alkaa voimakkaasti rajoittaa syömisiään siinä uskossa, että se on terveellistä. Tähänkin on perinnöllinen alttius, joka on yhteydessä pakko-oireisiin, masennukseen ja ahdistukseen.
Kannattaako eläkeiässä ylipäätään laihduttaa?
Vain, jos lääkäri määrää. Ennemminkin kannattaa tarkistaa omaa hyvinvointia tukevia syömis- ja liikkumisrutiineja. Muutosten tekeminen paino edellä on riskialtista.
Lievä ylipaino ei ole ikäihmisellä haitallista.
Milloin pitää olla huolissaan itsestä tai läheisestä?
Läheinen voi huomata ikäihmisen laihtumisen vaatteiden roikkumisesta ja ihmisen voimattomuudesta. Pieni ruokahalun heikkeneminen kahdeksankymppisellä on normaalia, mutta selkeä laihtuminen on aina merkki ongelmasta tai sairaudesta.
Itsestä pitää olla huolissaan, jos huomaa, että syömisen suunnittelu vie ison osan elämästä tai vaikuttaa arkisiin valintoihin.
Syömishäiriöön liittyy usein eristäytymistä ja haluttomuutta syödä seurassa: en halua joutua perustelemaan muille, miksi en syö sitä tai tätä.
Mikä on ikääntyneiden tyypillisin syömishäiriö?
Ikäihmisen anoreksia (Anorexia of Ageing) on muistisairailla ja 80 vuotta täyttäneillä yleinen geriatrinen syndrooma. Siinä ruokahalu heikkenee tai katoaa, eikä energia riitäkään kehon toimintojen normaaliin ylläpitoon.
Fysiologisesti tila on samanlainen kuin nuoren anoreksia: ihminen laihtuu, haurastuu ja lopulta kuolee.
Ikäihmisen anoreksiaan liittyvät paitsi sairaus myös yksinäisyys ja masennus, ruokahalua heikentävät tai vatsavaivoja aiheuttavat lääkkeet tai vaikka pieni eläke, josta ei asumis- ja lääkemenojen jälkeen jää riittävästi rahaa monipuoliseen ruokaan.
Masennus ja yksinäisyys voivat aiheuttaa myös herkuttelua, jolloin syödään kyllä paljon, mutta ruoka on huonolaatuista ja ravitsemustila heikkenee.
Ketkä kuuluvat riskiryhmään?
Ikäihmisen anoreksia liittyy tavallisesti muistisairauteen.
Muille syömishäiriöille alttiita ovat etenkin lihavat ihmiset iästä riippumatta. Lihavuuden taustalla voi olla syömishäiriölle tyypillistä käyttäytymistä kuten tunteiden säätelyä syömisellä. He myös saavat usein syömishäiriötä ylläpitäviä ohjeita eli heitä kannustetaan kiinnittämään syömiseensä paljon huomiota.
Yksi riskiryhmä ovat kestävyyslajeja harrastavat ikäihmiset, erityisesti miehet. Kun syö kevyesti, lenkki kulkee kevyemmin, ja laihuudesta tulee palkitsevaa.
Voiko syömishäiriö puhjeta, kun on paljon kotona, ei liiku eikä sen takia tunne nälkää?
Liikkumattomuus ja siitä johtuva ruokahalun väheneminen voi laukaista syömishäiriön, jos alttius on olemassa. Olemme tottuneet pitämään laihtumista hyvänä asiana, joten tahattomankin laihtumisen tuomaa hyvänolontunnetta halutaan lisää.
Kun ikäihmiset ovat olleet koronan takia eristyksissä, läheiselle on saattanut tulla yllätyksenä vanhuksen huomattavakin laihtuminen.
Miten suhtautua läheisen rajuun laihtumiseen?
Läheisen laihtuminen on uskallettava ottaa puheeksi lempeästi ymmärtäen ja arvostavasti. Älä vähättele toisen yksinäisyyttä tai alakuloa. Voit tarjoutua mukaan puhumaan asiasta lääkärille – taustallahan on usein fyysinen sairaus.
Ainakin voit neuvoa kirjaamaan mieltä painavat asiat ylös ennen lääkäriin menoa, jotta ne eivät sitten unohdu vastaanotolla.
Miten vaivaa hoidetaan?
Ikäihmisen anoreksiaa hoidetaan ruoalla, jossa on energiaa, proteiinia ja muita ravintoaineita niin paljon, että pienikin annos riittää ravitsemaan. Ruoan pitää olla myös hyvää, jotta se maittaa.
Suun kunto sekä lääkitysten ja taustasairauksien merkitys on selvitettävä. On olemassa ruokahalua kasvattavia lääkkeitä, mutta tärkeä osa hoitoa ovat miellyttävä ympäristö ja hyvä seura ruokapöydässä.
Kotona asuvan olisi hyvä käydä välillä muualla syömässä, ja hoivakodissa pitää satsata kodinomaiseen ruokailuun.
Pienituloisen on saatava taloudellista apua, jos raha ei riitä kunnolla syömiseen.
Muihin syömishäiriöihin tehokas lääke on puhuminen. ”Mitä kuuluu” on tosi hyvä kysymys, kunhan siihen vastataan rehellisesti ja omia tunteita sanoiksi pukien.
Tunnetaitoja voi hyvin opetella vielä vanhanakin. Kipupisteet ja ristiriidat läheisten kanssa kannattaa selvittää.
Miten syömiseen liittyviä ongelmia voi ehkäistä?
Säännölliseen ateriarytmiin ja ruoan ravitsevuuteen on hyvä kiinnittää huomiota jo siinä vaiheessa, kun jää eläkkeelle ja säännöllinen työpaikkaruokailu jää pois – tai kun jää yksin.
Iso riski ruoan laadun heikkenemiseen on silloin, kun omaishoitajaksi joutuu puoliso, joka ei ole tottunut vastaamaan ruokahuollosta.
Pitää muistaa, että myös mielihyvää tuottavaa ruokaa eli jälkiruokia ja herkkuja on lupa syödä ja niistä saa energiaa. Terveellisyys ei tarkoita vain optimaalisia ravintoaineita, vaan myös hyvää mieltä.
Asiantuntijoina Gerontologinen ravitsemus Gery ry:n toiminnanjohtaja, dosentti Merja Suominen (MS) ja Syömishäiriöliitto Syli ry:n asiantuntija Katri Mikkilä (KM)
Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 15/2021.
