Korkea ikä huolestutti Anja Pohjolaa ennen tekonivel­leikkausta. Leikkaus onnistui kuitenkin paremmin kuin hän osasi odottaa.

Oikea lonkkani ehti vaivata minua kuutisen vuotta ennen kuin se leikattiin helmikuussa 2016. Lonkan seutu oli usein kuin tulessa. Päivällä yleensä unohdin kivun, kun touhusin ja tein myös töitä. Kuljin junalla Helsingistä Tampereelle, sillä näyttelin Kari Hotakaisen romaaniin perustuvassa näytelmässä Ihmisen osa. Iltaisin, kun pääsin sänkyyn, infernaalinen leposärky alkoi. En saanut nukuttua öisin.

Lääkäri vakuutti, että kipu häviää, kun lonkkaan laitetaan tekonivel. Leikkauspäätöstä ei kuitenkaan ollut helppo tehdä.

Kun leikkaus sitten oli sovittu, oli vain mentävä.

Minua ei ole kauheasti leikelty aikaisemmin ja operaatio jännitti. Olin huolissani, miten kestän leikkauksen tässä iässä. Mitä jos haava tai tekonivel tulehtuu? Entä jos jokin menee pieleen ja joudun pyörätuoliin?

Viimeisen sysäyksen leikkauspäätökseen sain eräältä taksikuskilta, joka oli ollut tekonivelleikkauksessa. Hän kannusti: Mene vain, elämä helpottuu. Kun leikkaus sitten oli sovittu, oli vain mentävä, vaikka hermoilin sitä loppuun asti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Valitsin tamperelaisen

Minut leikattiin tekonivelsairaala Coxassa Tampereella. Hoito maksaa siellä hoitopaikan valintaoikeuden vuoksi saman verran kuin oman kotikunnan lähisairaalassa.

Sairaalassa viimeisin muistikuvani leikkauksesta on, kun minulle laitettiin selkäpuudutusta ja neuvottiin: Mene vielä enemmän kippuraan sikiöasentoon.

Kun virkosin valvomossa, en muista, että minulla olisi ollut juurikaan leikkauskipua. Sitä hoidettiin tehokkaasti. Ja mikä parasta, lonkkakipu oli jäänyt leikkauspöydälle.

Anja suosittelee leikkauksen lisäksi hankkimaan hyvän fysioterapeutin. "Hyvä fysioterapeutti hoitaa kropan, mielen ja sielun."
Anja suosittelee leikkauksen lisäksi hankkimaan hyvän fysioterapeutin. "Hyvä fysioterapeutti hoitaa kropan, mielen ja sielun."

Apuvoimia riitti

Sairaalassa minua kannustettiin liikkeelle jo leikkauspäivänä. Kävelin käytävässä fysioterapeutin kanssa, ensin kävelytelineen kanssa, mutta kohta jo kyynärsauvoilla. Ihmeellisellä tavalla se vain alkoi sujua.

Kotona jalat piti välillä nostaa ylös turvotuksen takia, mutta muuten ei saanut jäädä makaamaan. Jalkoja piti liikuttaa paljon. Fysioterapeutti kävi aluksi luonani ja auttoi voimistamaan lihaksia. Pystyin kävelemään päivä päivältä paremmin.

Minulla oli paljon muitakin apulaisia. Kaksi lasta, kuusi lastenlasta ja 12 lastenlastenlasta muodostivat hoitoverkoston. He auttoivat niin paljon, että hetken jo epäilin, etten kohta osaa itse kävelläkään.

Tekonivel ei tunnu. Siitä muistuttaa vain se, etten voi nukkua lonkan päällä.

Leikattua jalkaa sai kuormittaa täydellä painolla, mutta muuten sitä piti vähän varoa. Kerran pelästyin, että lonkka meni sijoiltaan, kun heilautin itseni liian rempseästi sänkyyn. Onneksi niin ei käynyt.

Tekonivel ei tunnu. Siitä muistuttaa vain se, etten voi nukkua lonkan päällä. Nukun aina selälläni.

Hyvä jälkihoito on auttanut minua valtavasti. Käyn kerran viikossa fysioterapiassa kahden Anjan hoidettavana. Toinen hoitaa varpaat ja kantapäät ja toinen koko kropan. Samalla saan sielunhoitoa.

Nyt olen pelkästään tyytyväinen, että lähdin leikkaukseen.”

Anjan neuvot

  1. Älä kärsi kivusta. Jos kipu on sietämätöntä, harkitse leikkausta.
  2. Luota lääkäreihin. Leikkeleminen ei tunnu mukavalta ajatukselta, mutta Suomessa on eteviä kirurgeja, joihin voi luottaa.
  3. Noudata ohjeita. Saat sairaalasta tarkat ohjeet, miten valmistautua leikkaukseen ja miten kuntouttaa jalkaa leikkauksen jälkeen.
  4. Hanki hyvä fysioterapeutti. Hyvä fysioterapeutti hoitaa kropan, mielen ja sielun.
  5. Koeta olla stressaamatta. Toipuminen edistyy, kun mieli on rauhallinen ja keho rentoutunut.

Ikä ei ole este

  • Lonkan tekonivelleikkaukselle ei ole ehdotonta yläikärajaa. Leikkauksia tehdään säännöllisesti yli 80-vuotiaille, ajoittain myös yli 90-vuotiaille, jotka asuvat useimmiten itsenäisesti, liikkuvat ulkona ja hoitavat esimerkiksi kauppa-asiansa omatoimisesti. Potilaan terveys ja leikkauksesta saavutettavissa oleva hyöty ratkaisevat, ei ikä.
  • Tekonivelleikkaus voidaan tehdä, kun röntgenkuvissa näkyy selkeä nivelrikko ja oireet ovat niin hankalia, etteivät ne pysy kurissa muulla hoidolla.
  • Leikkausta voidaan joutua siirtämään, jos potilaalla on huonossa hoitotasa­painossa oleva diabetes. Kokonaan leikkauksen voi estää esimerkiksi vaikea munuaisten vajaatoiminta, vaikea sepelvaltimotauti, maksakirroosi, levinnyt syöpä tai yhdistelmä perussairauksia, joiden seurauksena potilas kestää huonosti leikkauksen rasituksen ja toipuu heikosti.
  • Ikääntyneiden leikkaukset onnistuvat hyvin, kun niitä tehdään sellaisille ikäihmisille, jotka leikkauksen kestävät ja siitä hyötyvät. Kipu ja muut oireet helpottavat selvästi ja potilaan toimintakyky arjessa paranee useimmiten huomattavasti.
  • Samat periaatteet koskevat iäkkäiden uusintaleikkauksia, ne voivat onnistua yhtä hyvin kuin nuoremmilla.

Asiantuntija: ortopedian ja traumatologian dosentti, osastonylilääkäri Antti Eskelinen, Tekonivelsairaala Coxa Oy

Juttu on julkaistu alun perin ET Terveys -lehden numerossa 5/2018.

Sisältö jatkuu mainoksen alla