Helsinkiläinen Sanna Tourunen, 47, kärsi ylipainosta vuosia. Lopulta avun toi lihavuusleikkaus, minkä vuoksi ruokavalio oli pantava panna uusiksi.
"Hämmennyn yhä, jos kuulen kohteliaisuuden. Viime kesänä terassilla päädyin juttusille ventovieraan kanssa. Pois lähtiessään hän kiitteli, että oli mukava jutella, kun ”et ole yhtään ylimielinen – kauniit usein ovat”.
Kerroin asenteeni johtuvan siitä, että tiedän miltä tuntuu olla 50 kiloa painavampi. Lihava, näkymätön ja vastenmielinen.
Siitäkin olen saanut kuulla. Ja tuntenut silmät selässäni: mitä toi läski täällä tekee.
Pahimmillani painoin 105 kiloa. Tuplasti enemmän kuin nyt. Olennaista on se, mitä on tapahtunut korvieni välissä. Koko elämäni on mennyt lihavuusleikkauksen jälkeen uusiksi, ei vain suhteeni ruokaan. Uusia tapoja ja tottumuksia on pitänyt opetella. Päivä kerrallaan, aluksi itkien ja hikoillen.
Ennen leikkausta söin päiväsaikaan liian vähän, jätin aterioita väliin ja illalla söin liikaa: liian isoja annoksia, vaikkakin terveellistä ja normaalia kotiruokaa. Liiallinen makean syöminen ei ollut minulle ongelma. Ratkaiseva vaikeus oli syöminen eri tunnetiloihin kuten pitkästymiseen, stressiin, väsymykseen ja myös iloisiin asioihin.
Tunnesyömisestä opettelin tietoisesti eroon, ja muutin oman asenteeni ruokaan positiiviseksi. Ruuasta saa ja pitää nauttia.
"Ruoka ei saa olla palkinto eikä rangaistus niin, että herkuttelun jälkeen lähdet heti salille."
Olen opetellut yhdistämään ruokaan ja liikuntaan myönteisiä asioita.
Makeasta todella paha olo
Minulla ei ole ruoka-allergioita eikä ongelmia minkään ruuan kanssa. Ei ollut ennen eikä ole leikkauksen jälkeenkään. Tuore leipä, pasta ja peruna ovat vähän vaikeita syötäviä, mutta pystyn nauttimaan niitäkin pieniä määriä kerrallaan. Liiallinen makean syöminen saattaa tehdä todella pahan olon.
Syön nyt noin neljän tunnin välein pieniä annoksia. Käytän omaa nyrkkiäni annoskokona. Siihen kokoon menee esimerkiksi yksi kananrinta ja vähän riisiä.
Tarvetta santsaamiseen ei enää ole. Usein ruokaa myös jää lautaselle. Kun vatsassa tuntuu painon tunne, lopetan syömisen – vaikka lautaselle jäisi vain yksi lusikallinen. Olen opetellut kuuntelemaan omaa kehoani.
Kaloreita ei pidä laskea
En laske kaloreita. Itse asiassa koko lihavuusleikkauksen ajatus oli päästä eroon kaloreiden laskemisesta ja ’ikuisesta laihduttamisesta’. Käyn puntarilla ehkä kerran kolmessa kuukaudessa.
En myöskään koe herkkujen syömistä sortumisena. Syön suklaata tai jälkiruokaa päivittäin. Kyse on määrästä. Kolme palaa suklaata tai pieni annos jäätelöä on ihan sallittua. Isommasta määrästä tulee paha olo, joten opin välttämään liiallista makeiden syömistä nopeasti leikkauksen jälkeen. Vaikeinta on kuitenkin ollut opetella ottamaan oikea määrä makeaa, sillä liika sokerin syöminen ei ole koskaan ollut ongelmani.
Leikkauksesta tulee kesällä kuluneeksi neljä vuotta. Elämäntapamuutos on jäänyt minulle pysyväksi. Voin erittäin hyvin. Paino on vaihdellut korkeintaan pari kiloa.”
