Matala-asteinen tulehdus ei tunnu miltään, mutta se altistaa pitkäaikaisille kansantaudeille. Omaa riskiään voi arvioida katsahtamalla vyötäröään: hiljainen tulehdus liittyy useimmiten ylipainoon.

1. Mistä matala-asteisessa tulehduksessa on kyse?

Matala-asteinen tulehdus on elimistössä hiljaa kytevä kudosten ärsytystila. Useimmiten se liittyy lihavuuteen. Elimistö pyrkii kompensoimaan lihavuudesta aiheutuvia aineenvaihdunnallisia muutoksia ja hälyttää tulehdustekijät korjaamaan tilannetta.

Matala-asteinen tulehdus voi aiheutua epäterveellisestä ja liiallisesta syömisestä, tupakoinnista tai jopa jatkuvasta stressistä tai univajeesta. Se on eri asia kuin infektio, akuutti viruksen tai bakteerin aiheuttama tulehdus.

2. Mitä haittaa matala-asteisesta tulehduksesta on?

Jos tulehduksellinen tila jatkuu pitkään, mahdollisesti vuosikausia, kehon toiminta häiriintyy. Esimerkiksi verisuonten seinämät voivat tukkeutua tai soluissa voi tapahtua muutoksia. Jatkuvasti kytevä matala-asteinen tulehdus on osasyy lähes kaikissa tavallisissa pitkäaikaissairauksissa muiden riskitekijöiden ohella. Se edistää sairastumista tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonisairauksiin, syöpiin ja Alzheimerin tautiin.

3. Huomaako tulehduksen itse?

Matala-asteinen tulehdus ei näy eikä tunnu samalla tavalla kuin vaikkapa influenssavirusten aiheuttama hengitystietulehdus tai vammasta johtuva kudosärsytys. Siinä mielessä se muistuttaa kohonnutta verenpainetta tai kolesterolitasoa. Nekään eivät välttämättä aiheuta oireita, joihin ihminen kiinnittäisi huomiota.

4. Mistä tietää, kärsiikö matala-asteisesta tulehduksesta?

Varmasti sitä ei tiedäkään. Omaa tilannettaan voi kuitenkin arvioida katselemalla vatsanseutuaan. Pahin tulehdusta aiheuttava tekijä on ylipaino, etenkin vyötärölihavuus. Suuri osa lihavista kantaa todennäköisesti elimistössään matala-asteista tulehdusta, sillä ylimääräinen rasvakudos ruokkii sitä erittämällä tulehdusta välittäviä aineita.

Myös koholla oleva verenpaine ja korkea kolesteroli vihjaavat tulehduksen mahdollisuuteen, koska ne liittyvät usein matala-asteista tulehdustakiihdyttäviin elintapoihin, kuten epäterveelliseen syömiseen ja liian vähäiseen liikuntaan.

5. Kuinka nopeasti epäterveellinen syöminen johtaa matala-asteiseen tulehdukseen?

Sitä ei tarkalleen tiedetä. Matala-asteista tulehdusta pidetään tilana, joka kehittyy pitkän ajan kuluessa ja pikkuhiljaa ylipainon kertymisen kanssa. Kun ihminen lihoo, maksa ja rasvakudos kompensoivat elimistön muuttunutta aineenvaihduntaa. Ne alkavat tuottaa tulehduksellisia yhdisteitä, sytokiinejä, jotka toimivat tulehduksellisen tilan välittäjinä.

Tyydyttynyt, kova rasva sekä nopeita verensokerin nousuja ja laskuja aiheuttavat hiilihydraatit, kuten runsaasti sokeria sisältävät tuotteet, voivat lisätä tulehduksen merkkiaineita veressä. Yksittäisistä herkuttelukerroista ei kuitenkaan tulematala-asteista tulehdusta.

6. Vaikuttaako suoliston hyvinvointi matala-asteiseen tulehdukseen?

Suolen ja sen seinämän toiminnalla sekä suolen mikrobien laadulla näyttää olevan merkitystä matala-asteisen tulehduksen kehittymisessä. Tällä hetkellä tutkitaan runsaasti sitä, miten ruoka vaikuttaa tulehdukseen suoliston kautta.

7. Tuleeko ylipainoiselle vääjäämättä matala-asteinen tulehdus?

Ei välttämättä. Jos ylipainoinen syö terveellisesti ja liikkuu säännöllisesti, hänen aineenvaihduntansa voi toimia niin kuin pitää.

Terveellä lihavalla ei ole ylimääräisestä painostaan huolimatta aineenvaihdunnan häiriöitä eikä matala-asteista tulehdusta – ei korkeita sokeri-, verenpaine- tai kolesterolilukemia, ei diabetesta eikä sydän- ja verisuonisairauksia. Jos lihominen jatkuu, sairaudet alkavat kuitenkin kehittyä. Ihminen ei voi jatkuvasti lihoa ilman että se vaikuttaa elimistön toimintaan.

8. Voiko normaalipainoisella olla matala-asteinen tulehdus?

Periaatteessa kyllä, mutta se on harvinaista. Matala-asteisen tulehduksen voi saada esimerkiksi jojolaihduttamisella. Jos elintapojen muutokset eivät ole järkeviä ja paino sahaa ylös ja alas, rasvan suhteellinen osuus elimistössä kasvaa ja myös maksa voi rasvoittua.

9. Voiko matala-asteisen tulehduksen selvittää verikokeella, esimerkiksi mittaamalla CRP:n?

Monille tuttu tulehduksen mittari eli CRP mitataan usein rutiinisti, kun epäillään bakteeri- tai virusinfektiota. Näissä tilanteissa CRP on erittäin korkea ja voi nousta jopa kymmeniin tai satoihin. CRP on maksan tuottama valkuaisaine, jota syntyy vasteena elimistössä jyllääville tulehduksille.

Matala-asteisessa tulehduksessa pitoisuus pysyy alle kymmenessä, eikä tavallinen CRP mittaa niin alhaisia tasoja.

Herkkä CRP, hsCRP, antaa tarkemman tuloksen alhaisemmilla tasoilla ja kertoo elimistössä piilevästä tulehdustilasta. Mittaaminen on helppoa ja halpaa. Herkkä CRP ei välttämättä kerro koko totuutta, mutta sitä voidaan käyttää terveydenhuollossa riskin arvioinnissa.

10. Voiko kuka tahansa marssia lääkärille ja pyytää herkän CRP:n mittausta?

Jos urheilullisen ja hoikan näköinen ihminen pyytää herkän CRP:n mittausta, lääkäri tai terveydenhoitaja saattaa todeta, että ei ole syytä mitata. Mutta jos vyötärönympärys on kasvanut ja oma terveys huolestuttaa, varmasti voi ja kannattaa keskustella ja pyytää mittausta.

11. Miten tulehduksesta pääsee eroon?

Laihduttaminen on tehokas keino, koska ylimääräinen rasvakudos ruokkii tulehdusta. Jos painonpudotus ei onnistu, tulehdustavoi vähentää myös ruokavaliomuutoksilla. Hyvin koostettu, terveellinen ruokavalio voi vähentää matala-asteista tulehdusta, vaikkei paino putoaisikaan.

Säännöllinen liikunta on hyvästä. Kannattaa lopettaa tupakointi ja huolehtia siitä, että nukkuu tarpeeksi. Unen puute aktivoi immuunijärjestelmää ja elimistön tulehdustilaa.

12. Millainen ruokavalio vähentää tai ehkäisee tulehdusta?

Esimerkiksi pohjoismainen ja välimerellinen ruokavalio. Ne sisältävät runsaasti anti-inflammatorisia eli tulehdusta estäviä tekijöitä, kuten kasviksia, marjoja, hedelmiä, pähkinöitä, täysjyväviljaa ja kasvirasvoja. Samat ruoka-aineet, jotka vähentävät tulehdusta, edistävät muutenkin terveyttä ja alentavat kohonnutta verenpainetta ja kolesterolia.

Asiantuntijana dosentti Marjukka Kolehmainen, Itä-Suomen yliopisto, Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 19/2016.

Vierailija

Matala-asteinen tulehdus altistaa vakaville sairauksille – vyötärö paljastaa riskin

9. Suomessa margariinileipä, peruna, puuro ja rasvaton maito perustuu maatalouspolitiikkaan, EI terveyttä edistävään ruokavalioon, tieteellisestä tutkimuksesta puhumattakaan. Viljavalmisteita (puuro, leipä, näkkileipä, riisi, pasta, makaroni, mysli jne...) tai perunaa ei raavaskaan mies tarvitse kahta annosta enempää päivässä, koska jatkuva liika hiilihydraatti mm. lihottaa, etkä jaksa syödä kasviksia riittävästi päivässä, joita tulisikin olla jokaisella aterialla vähintään puolet aterian...
Lue kommentti
Ulla saa voimaa kylmästä vedestä. Hän on harrastanut avantouintia useamman vuoden.

Jo lapsena Ulla Maloney, 54, tarkisteli pakonomaisesti hellan levyjä, etteivät ne olleet päällä. Pakkoajatukset veivät Ullan lopulta sairauseläkkeelle.

Jo lapsena Ulla Maloney ajatteli, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Ennen kouluun lähtöä hän tarkisti, ovatko hella ja sähkölaitteet pois päältä, vaikkei ollut käyttänyt niitä. Lukioikäisenä ahdistavat ajatukset täyttivät pään. Ylioppilaskirjoituksissa Ullaa pelotti, että hän oli kirjoittanut koepaperiin älyttömyyksiä, kuten kirosanoja.

Vajaat 20 vuotta sitten ahdistavaan oloon löytyi selitys. Ulla oli juuri perustanut miehensä kanssa perheen ja tytär oli puolivuotias, kun hän sai pahan kohtauksen.

– Ajattelin, että en voi elää näin, varsinkaan vauvan kanssa.

Aviomies kannusti hakemaan apua, ja niin Ulla varasi ajan mielenterveystoimistosta. Lääkäri totesi Ullan kärsivän pakko-oireisesta häiriöstä.

– En tiennyt tämän olevan sairaus, jolla on nimi ja johon on tarjolla hoitoa ja lääkitystä. Luulin, että tämä on vain minun juttuni. Että olen ainoa.

Ulla kertoo OCD-oireiden nousevan pintaan erityisesti stressaantuneena. Oireet ovat lähinnä pakkoajatuksia, mutta myös tarkistamista.

– Saatan rynkyttää oven kahvaa niin, että se melkein lähtee irti.

Pakkoajatuksia on paljon erilaisia, ja niitä ilmaantuu koko ajan uusia. Eniten Ulla pelkää vahingoittavansa jotain ihmistä. Kun hän ohittaa autolla jonkun, hän pelkää osuneensa tähän.

– Kerran pelästyin ajaneeni jonkun päälle ja jouduin palaamaan samaan paikkaan uudelleen ja uudelleen. Ahdisti ja stressasi. Toivoin pääseväni kotiin turvaan.

Työstressi oli liikaa

Mielenterveystoimiston kautta Ulla pääsi psykoterapiaan. Lääkitystä hän on käyttänyt siitä lähtien. Vain kerran lääkkeet jäivät pois, kun perheeseen yritettiin hankkia toista lasta. Samaan aikaan perhe muutti toiselle paikkakunnalle ja Ulla joutui jättämään työpaikkansa. Olo oli raskas. Masennus hiipi kuvioihin.

– Tuskin pääsin sängystä ylös. Kerran mies soitti kauppareissulta ja kysyi ostoksista. Ihmettelin, kuinka jollain on niin paljon energiaa, että jaksaa käydä kaupassa.

Masennusjakso kesti muutaman kuukauden. Sen jälkeen Ulla meni osa-aikatyöhön, ja se edesauttoi toipumista. Idea toisen lapsen hankkimisesta unohdettiin, ja Ulla jatkoi lääkityksen käyttöä.

"Työstressin loppuminen auttoi."

Muutaman vuoden kuluttua perhe muutti takaisin paikkakunnalle, josta oli lähtenyt. Ullan työ vaihtui kokoaikaiseksi, ja sitten alkoivat jatkuvat muutoksia.

– Työtehtäväni eivät pysyneet enää samanlaisina. Koin sen stressaavana, minkä seurauksena OCD-oireeni lisääntyivät.

Tästä alkoi sairauslomakierre. Sitten työviikko lyheni kahteen päivään, mikä teki Ullalle vaikeaksi pysyä ajan tasalla työasioissa. Lopulta lääkäri ehdotti työkyvyttömyyseläkettä. Eläke alkoi kolme vuotta sitten. Työuraa Ullalle oli ehtinyt kertyä 27 vuotta.

– Se auttoi. Työstressin loppuminen vaikutti mielialaani positiivisesti, vaikka minulla on pakkoajatuksia edelleen päivittäin.

Avanto antaa voimaa

Pakko-oireiseen häiriöön liittyy usein piilottelua ja salailua. Ullankin sairaudesta tietävät toistaiseksi vain harvat.

– Uskaltauduin tähän haastatteluunkin pohdinnan jälkeen. Aviomieheni on ollut kannustava ja ymmärtäväinen. Haluan, että OCD:stä kirjoitetaan aikaisempaa enemmän.

– Ne kenelle olen kertonut, ovat sanoneet, etteivät olisi ikinä uskoneet, että minulla on pakko-oireinen häiriö. Pään sisäinen myllerrys ei näy päällepäin.

Ulla on käynyt OCD-yhdistyksen vertaistoiminnassa ja sopeutumiskursseilla. Niistä hän on saanut tukea.

Eläkkeellä olo ei tunnu tylsältä, päinvastoin. Hänellä on kolme koiraa ja kissa, joista saa voimaa ja iloa. Myös rescuekoiratoiminta on lähellä Ullan sydäntä.

– Lisäksi urheilen ja tapaan ystäviä.

Lenkkeilyn lisäksi hän on harrastanut seitsemän vuotta avantouintia.

– Uinti on minulle "pakkomielle". Se auttaa jaksamaan.

Pakko-oireinen häiriö

  • OCD on lyhennelmä englanninkielisistä sanoista obsessive-compulsive disorder. Pakko-oireinen häiriö luokitellaan ahdistuneisuushäiriöksi. Siitä kärsii Suomessa 1-3 prosenttia aikuisista.
  • Sairaudella on selkeä ikä- ja sukupuolijakauma. Lapsuudessa tautiin sairastuneista valtaosa on poikia, kun taas 25 ikävuoden jälkeen enemmistö sairastuneista on naisia.
  • Yleisimmät pakko-oireet ovat tautien ja lian pelko, pakonomainen epäily sekä symmetrian tarve. Suurimmalla osalla potilaista esiintyy samanaikaisesti muita psyykkisiä häiriöitä, kuten masennusta.
  • OCD:tä hoidetaan psykoterapialla ja lääkkeillä. Vertaistuki ja potilasryhmiin osallistuminen voivat auttaa. Oireet helpottuvat usein iän myötä.

Neljä viidestä ET-lehden kyselyyn vastanneesta kannattaa eutanasian laillistamista Suomessa. Puoltajat perustelevat vastauksiaan jokaisen oikeudella ihmisarvoiseen elämään, vastustajat pitävät rajojen vetämistä ongelmallisena.

Eutanasian laillistaminen Suomessa otti uuden askeleen 7. marraskuuta 2017, kun kansalaisaloite kuolinavun eli eutanasian laillistamisesta luovutettiin eduskunnalle. Aloitteen luovuttajina toimivat eutanasia-aloitteen vireillepanijat, entiset kansanedustajat Ilkka TaipaleIiro ViinanenEsko SeppänenHenrik Lax sekä Osmo Soininvaara. ET kirjoitti aiheesta aiemmin täällä.  

Eutanasia-aloite keräsi eduskuntakäsittelyyn etenemiseen vaadittavan määrän eli 50 000 allekirjoitusta runsaan kuukauden aikana. Yhteensä aloite ehti kerätä 63 078 kannatusta. 

ET:n lukijat eutanasian puolella

Valtaosa ET-lehden lukijoista on eutanasian laillistamisen kannalla. Kyselyyn vastasi 207 henkilöä, joista 80 prosenttia kannatti kuolinavun laillistamista ja runsaat 19 prosenttia vastusti sitä. Vain yksi vastaaja valitsi vaihtoehdon "en osaa sanoa".

Näin kannattajat perustelivat valintaansa: 

"Jokaisella pitäisi olla oikeus paitsi ihmisarvoiseen elämään, myös arvokkaaseen kuolemaan. Esim. loppuvaiheen syöpää ei ole mahdollista hoitaa kivuttomaksi, vaan sairauden loppuvaiheessa kipu ja tuska on sietämätön. Jos voi hoitotestamentilla kieltää koneisiin kytkemisen, miksi ei voi päättää myös omasta kuolemastaan? Arvokas loppu on varmasti myös läheisille helpompaa."

"Mikäli kaikki lääketieteelliset keinot on käytetty ja tiedossa on ettei henkilöllä ole enää mitään mahdollisuutta parantua, siinä tapauksessa hyväksyn eutanasian."

"Jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus päättää omasta elämästään ja sen loppuvaiheesta."

"Ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä kauheista kivuista (syöpä) ja toiseksi, jos henkilö on tehnyt hoitotahdon, niin häntä ei pidettäisi vanhanakaan ja vuoteenomana, jäykkänä "luukasana", joka ei kykene puhumaan, muistamaan ja on ymmärtämätön ympäristöstään. Tällaisia tapauksia on, jotka ovat saattaneet vuosia maata laitoksissa, sydän vain lyö lääkityksen ansiosta. Tällainen ei ole ihmisarvoista. Jos henkilö on tehnyt hoitotahdon ollessaan terve ja voimissaan olisi eutanasia sallittava."

"Suomessa ei vieläkään saa kaikissa sairaaloissa kunnollista kivunlievitystä. Moni kuolee kokien suunnattomia tuskia. Eutanasian tulisi saada vain sellainen joka on itse ilmoittanut haluavansa. Turha maalata kauhukuvia, että eutanasialla alettaisiin surmaamaan vanhoja ja sairaita ihmisiä vain jotta yhteiskunnan rahoja säästyisi kun heitä ei tarvitse enää hoitaa."

Eutanasian kannattajat pitivät armokuolemaa hyvänä vaihtoehtona silloin, kun potilas kärsii kovista kivuista eikä parannuskeinoa ole. Vastauksissa mainittiin, että eutanasia voitaisiin sallia tilanteissa, joissa potilas sairastaa parantumatonta syöpää, Alzheimerin tautia tai Parkinsonin tautia. Toisaalta myös mielisairaudet nostettiin esille.

"Myös mieleltään sairas ihminen saattaa olla käynyt läpi vuosikymmentenkin taiston oman sairautensa kanssa, eikä toimivia hoitokeinoja aina löydy. Onko siinäkään tilanteessa oikein pakottaa pois haluava ihminen elämään henkisessä tuskassa vuodesta toiseen?"

Moni ihmetteli myös sitä, miksi armokuolema on normaali käytäntö lemmikkieläimien, muttei ihmisten kohdalla.

"Vapautamme lemmikkieläimemme kärsimyksistä aktiivisella toiminnalla, miksi emme voisi tehdä samoin itsellemme, jolloin me itse päätämme asiasta."

"Tässä asiassa on eläimillä parempi lainsuoja. Käsittääkseni kärsivä eläin on päästettävä kivuistaan. Ihminen ei!"

Vastauksissa korostettiin sitä, että eutanasia tulisi hyväksyä silloin, kun potilas voi tehdä päätöksen itse ja ymmärtää, mitä se tarkoittaa.

"Mikä tahansa parantumaton sairaus, joka on edennyt niin pitkälle, ettei potilaalla ole ihmisarvoista elämää, pitäisi voida päättää potilaan suostumuksella. ’Potilaan suostumuksella’ -ehto edellyttää tietenkin, että potilas vielä täydessä ymmärryksessä olevana (esim. diagnoosin saatuaan tai sairauden alkuvaiheessa) allekirjoittaa ns. exit-sopimuksen. Tämä menetelmä on käytössä esim. Sveitsissä."

Suomen eduskuntaan edenneessä eutanasia-aloitteessa esitetäänkin kriteerit, joiden täyttyessä eutanasia voitaisiin sallia. Niitä ovat muun muassa potilaan sietämättömät fyysiset ja/tai psyykkiset kivut sekä parantumattoman kuolemaan johtavan taudin sairastaminen. Kriteereissä korostetaan myös lääkärin ja potilaan välillä käytyjä keskusteluja.

Aloitteen mukaan lääkäreille tai hoitohenkilökunnalle ei tule asettaa velvoitetta osallistua eutanasian toteuttamiseen, ja lääkäri saa kieltäytyä armokuoleman toteuttamisesta.

Kokemukset saavat kannattamaan

Moni eutanasiaa kannattava ET:n lukija perusteli mielipidettään henkilökohtaisilla, työn kautta saaduilla kokemuksilla.

"Sairaanhoitajana olen nähnyt kärsimystä ja kuolemaa."

"Olen ollut hoitamassa ja seuraamassa läheltä potilaita ja vanhuksia, jotka ovat olleet jo täältä kaukana poissa, melkein muumioituneita, väkisin elämässä pidettyjä. Ei eläimiäkään pidettäisi siinä tilassa. Sakot tulisi eläinrääkkäyksestä, mutta ihmistäkö voi... rajansa kaikella. Armoa ihminen tarvitsee ja inhimillisen poislähdön, silloin kun se on vielä mahdollista."

"Olen itse toiminut saattohoidossa hoitajana ja tullut siihen tulokseen, että aina palliatiivisella, eli oireita lievittävällä hoidolla, ei saavuteta potilaan itsensä kannalta riittävää lievitystä, ja usein kärsimys pitkittyy epäinhimillisellä tavalla. Kun sairauden on todettu johtavan joka tapauksessa kuolemaan, niin olisi sairaan itsensä kannalta hyvä, jos saisi valita, haluaako eutanasian."

Vastaajat kertoivat myös läheistensä sairastamisesta ja ajatuksistaan kuolemasta.

"Kun on hoitanut omaa kuolevaa läheistä ja katsonut asiaa silmästä silmään, ei voi muuta kuin kannattaa..."

"Molemmat vanhempani elivät viimeiset viikkonsa todella kovissa kivuissa, äiti laitteiden varassa, vaikka selviytymisen mahdollisuutta ei ollut. Kidutusta se oli!"

"Seurattuani ihmisen kärsimyksiä syöpähoitojen loppupuolella mietin, että jos osuu omalle kohdalleni toivoisin armokuolemaa. Todella raskasta omaisille nähdä kärsimys kun mitään ei ole enää tehtävissä niin miksi potilaan pitää tuskat kestää ja pitkittää kuolemaa."

"Aviomiehelläni oli 48-vuotiaana ruokatorvensyöpä, jota pidettiin hankalana sairautena ja siitä ei ollut mahdollisuutta parantua. Hän sai sädehoitoa taudin etenemisen hidastamiseksi ja jatkuvan vahvan kipulääkityksen. Oli kauheaa katsoa, kun muutaman kerran hän ei saanut henkeä ysköksen jäädessä kurkkuun estäen ilman vetämisen sisään. Onneksi hän sai puolen vuoden sairastamisen jälkeen yllättäen nukkua pois yön aikana ollessaan terveysasemalla hoidettavana vaikeiden oireiden vuoksi. Olisin tuolloin ollut valmis auttamaan häntä miten vain olisin voinut."

"Edesmennyt mieheni sairasti 5v. parantumatonta ALS-tautia, hänkin olisi toivonut eutanasian toteutumista! Loppu aika oli raskasta katsottavaa/elettävää koko perheelle!"

Osa pitiää lohdullisena ajatusta siitä, että jos vakava sairaus ja kovat kivut sattuisivat omalle kohdalle, olisi eutanasian mahdollisuus olemassa.

"Kun kivut kasvavat liian suuriksi tai elämänlaatu heikkenee liikaa, niin haluan tietää että tarjolla on pääsy pois."

"Olen 73 vuotias diabeetikko (2), minulla on PaceMaker, korkea verenpaine ja olen sairastanut rintasyövän. Kauhulla ajattelen voivani halvaantua ja joutuvani makaamaan sängyssä liikkumattomana tai että syöpäni, josta paranin kahden vuoden sytostaattihoidon jälkeen, tulisi takaisin. Haluaisin kuolla arvokkaasti enkä kauheassa kivussa rukoilla armoa ja pois pääsyä. Olen ehdottomasti sitä mieltä että eutanasia pitää laillistaa."

"Helpottaa vanhuuden ajattelua kun tietää, että ei tarvitse kärsiä. En myöskään halua, että viimeiset hetkeni tulevat yhteiskunnalle kalleimmiksi koko elinaikanani väkisin hengissä pitämällä."

"Kannatan ehdottomasti eutanasia ja vetoan sillä lain mukaiseen Itsemääräämisoikeuteen. Jos tulisi päivä jolloin olisin täysin toisten armoilla hoidollisesti enkä pystyisi elämään ilman keinotekoista hoitoa, en halua elää. Sellainen elämä on rankkaa ainoastaan läheisille. En halua, että läheiset näkevät kuolleen sielun 'terveessä' ruumiissa."

"Itse en aio vanhana riesana olla yhtään. Minusta se on nappi otsaan kun elämästä menee merkitys. Muiden takia ei kannata elää marttyyrinä, eikä elintoimintoja kannata ylläpitää, jos kerta kaikkiaan on vaan vahingoksi itselleen ja ympäristölle, tai ei tajua mistään mitään. Puhumattakaan kustannuksista..."

Ensin kuntoon saattohoito

Sekä eutanasiaa kannattavissa että sitä vastustavissa vastauksissa toivotaan kuitenkin erityisesti saattohoidon kehittämistä.

"En kannata. Ihminen ei omista elämää. Saattohoitoa ja kivunlievitystä on kehitettävä."

"Ihminen ottaa Jumalan osan itselleen. Parasta olisi parantaa saattohoitoa ja kivunlievitystä."

"En kannata ennen kuin saattohoito on joka puolella Suomea sillä tasolla, mitä se maksimissaan voi olla."

"Eutanasia olisi laillistettava yhdessä saattohoidon kehittämisen kanssa. Kun tiedetään, että kaikkia kipuja ei kyetä kuolemansairailta lääkitsemään pois, olisi eutanasia tarkkaan harkittuna inhimillistä ja armollista."

Kaikki eivät kannata

Viidesosa ET:n kyselyyn vastanneista on eutanasian sallimista vastaan. He perustelivat kantaansa näin:

"Meillä ei ole oikeutta tappaa itseämme."

"Meillä kaikilla on kuljettava tie. Emme tunne sen pituutta emmekä sen loppumista. Meillä kaikilla on vaikeuksia, tuskaa, sairautta, huolta, murheita. Kun tulemme tiemme päähän meillä voi vielä olla kaiken tuskan keskellä olla henkinen yhteys läheisiimme. Valitettavasti nykymaailmasta on kadonnut kuolevan vierellä olo. Sitä pelätään ja riennetään jokapäiväisiin, arkisiin töihin, tajuamatta että kuolema on yhtä ainutkertainen asia kuin syntymäkin."

"Ihmisen surmaamista ei pidä laillistaa eikä surman tekemistä sälyttää yhden ammattikunnan vastuulle. Hollannin tilanne mennyt huonompaan suuntaan."

Noin puolet eutanasian vastustajista ei perustellut sanallisesti kantaansa.

Osa kielteisesti vastanneista kertoo voivansa kannattaa armokuolemaa joissakin tapauksissa, mutta eutanasian hyväksymistä pidetään silti ongelmallisena.

"Joissakin tapauksissa voisin kannattaa. Esim. jos olisi vaikkapa lihassairaus, jossa kuolema olisi tuskallinen. Samoin syöpä joissakin tapauksissa. Mutta menisikö tilanne siihen, että vanhuksetkin esim. Alzheimer-potilaat saisivat eutanasian?"

"On vaara, että käytettäisiin väärin houkuttelemalla."

"Siitä tulee aika pian syy, että vanhukset eutanasiaan, kun nytkin on monesti sellainen olo lääkärillä, että sinusta ei ole enää mitään hyötyä, olet aikasi tehnyt ja eläkkeesi on vain rasite maksajalle. Itse yli seitsenkymppisenä sairastan juu, mutta tunnen silti olevani pirteä vaikka joudunkin käymään usein lääkärillä ja verikokeissa.

Olen huomanut puolisoni suhteen, että lääkäri aliarvioi häntä, mutta olen aina mukana ja puollan myös hänelle kuuluvaa hoitoa jota ei millään suotaisi. Mutta se kuuluu hänellekin, kuten meille kaikille vanhuksille, jotka nyt olemme eläkeläisiä – toiset enemmän, toiset vähemmän raihnaisia. Älkää siis olko heti meille ehdottamassa eutanasiaa, vaan hoitakaa meitä kaikin mahdollisin voimassa olevin keinoin."

Kielteisesti vastanneet perustelevat vastaustaan myös vakaumuksellaan.

"Jumalan tulee päättää milloin kuolemme."

"Uskovaisena en hyväksy."

"Ihmisen elämä ei ole hänen; tarvitsemme kivunkin aikoja kasvaaksemme Kristukseen!"

Yksi vastaaja valitsi kyselyssä vaihtoehdon "en osaa sanoa". Hän kommentoi valintaansa näin:

"Eutanasia on jo voimassa. Se tapahtuu valtiovallan toimesta, kun viedään heikompiosaiselta mahdollisuus itsensä hoitamiseen. Eläkkeitä leikkaammalla ja elinolosuhteita kurjistamalla hallitus onnistuu paremmin eutanasian etenpäinmenossa. Toisin onhan laki hyvä olla olemassa, jotta hyväosaiset pääsevät laillisesti kärsimyksistään miellytävämmällä tavalla."

Lakialoitteen kohtalo vielä auki

Suomessa eutanasian laillistamisesta on käyty kiivasta keskustelua viime vuosien ajan. Esimerkiksi Terho-kodin ylilääkäri Juha Hänninen on kertonut kannattavansa eutanasian laillistamista, vaikka vastusti sitä aiemmin. Hänninen on kirjoittanut aiheesta kirjan Eutanasia – hyvä kuolema.

– Jos ihminen toivoo kärsimystensä lopettamista kuolemalla, hänelle pitää tarjota ensin kaikki vaihtoehdot kärsimyksen lievittämiseen. Jos sen jälkeenkin potilas haluaa kuolemaa, hänellä pitäisi olla mahdollisuus siihen, Hänninen totesi Helsingin Sanomien haastattelussa vuonna 2012.

Helsingin Sanomat kysyi aloitteen luovutuksen jälkeen kansanedustajilta, kannattavatko he eutanasian sallimista esittävän kansalaisaloitteen hyväksymistä. Kyselyyn vastanneista kansanedustajista 51 eli enemmistö kertoi kannattavansa aloitetta, ja 23 kansanedustajaa vastusti sitä. Eniten kannattajia löytyi vihreiden ja vasemmistoliiton edustajista. Kristillisdemokraateista kaikki viisi kyselyyn vastannutta taas vastustivat aloitetta. 

Kansanedustajista 126 jätti vastaamatta Helsingin Sanomien kyselyyn. Ei ole siis vielä lainkaan varmaa, miten aloitteelle eduskunnassa käy. 

Neljä maata sallii jo eutanasian

Eutanasia eli laillistettu kuolinavun antaminen on laillista neljässä maassa: Hollannissa, Belgiassa, Kolumbiassa sekä Luxemburgissa. Näissä neljässä maassa lääkäri aiheuttaa potilaan kuoleman, yleensä kuolettavalla lääkeruiskeella. 

Avustettu itsemurha, jota kutsutaan myös omaehtoiseksi kuolemaksi, on puolestaan sallittu Saksassa ja Sveitsissä. Avustetussa itsemurhassa lääkäri määrää kuolemaa toivovalle potilaalle reseptilääkkeet, jotka johtavat kuolemaan. Se on sallittua myös Kanadassa ja osassa Yhdysvaltojen osavaltioita, mutta näissä potilaan pitää ottaa lääkkeet itse, kun taas Saksassa ja Sveitsissä vapaaehtoiset voivat auttaa potilasta ottamaan lääkkeet.  

Lisäksi joissakin maissa on hyväksytty passiivinen eutanasia, joka tarkoittaa hoidon antamatta jättämäistä tai aloitetun hoidon keskeyttämistä. Esimerkiksi Ruotsissa se hyväksyttiin vuonna 2010. 

Lähteet: Aamulehti, Kaleva, Yle