Antero, 62, halusi nuorena elää itsenäisesti. Nyt hän kaipaa lapsia.

Minulla ei ole mitään lapsia vastaan. Päinvastoin. Sisareni 11-vuotiaan pojanpojan kanssa olemme parhaita kavereita.

Elämä vain meni niin, että jäin lapsettomaksi. Pari kertaa olen ollut parisuhteessa, jossa olisin voinut ajatella perheen perustamista. Nainen ei kuitenkaan ole halunnut lapsia tai ei ole enää voinut tulla raskaaksi.

Hyväksyin asian, koska en tuntenut voimakasta tarvetta tulla isäksi. 

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Viime vuosina olen miettinyt, miksei minulla ole perhettä. Olenko ehkä itsekeskeisesti keskittynyt muihin asioihin? Toisaalta eihän ovi isyyteen ole täysin sulkeutunut. Voisin vaikka rakastua nuoreen naiseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Antero, 62

Vanhemmuus on ihmisen luonnollinen, biologinen tarve.

– Mutta se ei tarkoita, että kaikki tuntisivat vahvaa omakohtaista tarvetta tulla äidiksi tai isäksi, psykologi Riikka Airo sanoo.

Hän on kuullut muidenkin miesten kuin Anteron – ja myös naisten – kertovan, etteivät lapsi ja perhe ole tuntuneet koskaan elämässä keskeisiltä tavoitteilta. Elämänpolku on silti ollut täynnä mielenkiintoisia asioita.

Antero vaikuttaa melko tyytyväiseltä tilanteeseensa. Hän on perheen perustamisen sijasta keskittynyt omiin kiinnostuksen kohteisiinsa, eikä psykologi pidä sitä itsekeskeisyytenä.

– Toivottavasti kukaan ei ole hänelle sellaista väittänyt. Ulkopuolelta voi olla helppo sanoa, että jonkun lapsettomuus on itsekkyyttä. Muiden elämää arvioidessa on muistettava, ettei toisen ihmisen sisään voi nähdä. Ei voi tietää, millaisten asioiden kanssa tämä kipuilee.

Kumppanin haluun tai kykyyn saada lapsia ei voi itse vaikuttaa.

On tavallista ja tarpeellista, että ihminen pohdiskelee elämänkulkuaan. Se ei tarkoita, että katuisi ratkaisujaan tai että olisi pitänyt toimia toisin.

– Asioiden pohdinta auttaa vähitellen hyväksymään tapahtuneet. On hyvä tiedostaa, että meiltä jää asioita aina kesken tai tekemättä ja että emme saa kaikkea, mitä ehkä joskus toivoimme. Jos Antero esimerkiksi olisi saanut lapsia, hän saattaisi nyt miettiä, olisiko sittenkin pitänyt tehdä jotain muuta.

Anterolla on vielä mahdollisuus tulla isäksi.

– Arviointi kuuluu elämään. Joskus on vain todettava, että tapahtumiin on ollut omat syynsä. Moniin asioihin ei ehkä edes itse ole voinut vaikuttaa. Anterokaan ei ole voinut päättää kumppaneidensa halusta tai kyvystä saada lapsia.

Nyt kuusikymppisenä Anterolla on teoriassa mahdollisuus tulla vielä isäksi.

– Se, että Antero jossain määrin sitä ajattelee, voi kertoa, että hän edelleen kuulostelee tuntemuksiaan lapsettomuudesta. Naiselle se tulee väistämättömänä vastaan vaihdevuosien kohdalla, kun mahdollisuus biologisesti loppuu. Miehillä sen sijaan on pidempi aikaikkuna pitää lapsensaantiasia mielessä.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 16/2020.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla