Heikki kadehtii veljeään tämän saamasta huomiosta mutta tuntee samalla myös syyllisyyttä.

Minä ja kaksosveljeni olimme vahinkolapsia, eikä äitini koskaan oppinut hyväksymään meitä. Minulla on lapsuudestani kauheita muistoja siitä, miten huonosti hän meitä kohteli. Isoveljeämme äitini lelli ja helli todella paljon. Olin tästä veljelleni katkera ja kateellinen, ja vähän isompana minä ja kaksosveljeni rökitimme häntä.

Nyt isoveljeni on kuollut. Meistä ei koskaan tullut kovin läheisiä. Kadehdin häntä edelleen hänen saamastaan rakkaudesta ja huomiosta, mutta samalla kadun vaikeita tunteitani.

Heikki, 54

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Hylkäämisen kokemukset voivat aiheuttaa voimakasta kateutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Lapsille tuo Heikin kuvaama tilanne on ollut todella raskas, psykologi Heli Heiskanen sanoo.

Hän muistuttaa, että syyllisyys, kateus ja viha ovat sallittuja tunteita eivätkä tee kenestäkään huonoa ihmistä.

Kannattaa muistaa, että on aikanaan tehnyt parhaansa niillä kyvyillä, taidoilla ja ymmärryksellä, jotka itsellä lapsena oli.

– Tärkeintä on löytää tapa, jolla vaikeat tunteet voi purkaa vahingoittamatta muita: itkeä, huutaa, laulaa, tanssia, kävellä. Mitä vain, mikä vain tuntuu itsestä luontevalta.

Tärkeintä on, että tunteista ottaa vastuun.

– Kannattaa muistaa, että on aikanaan tehnyt parhaansa niillä kyvyillä, taidoilla ja ymmärryksellä, jotka itsellä lapsena oli.

Jos syyllisyys tuntuu liian voimakkaalta, Heiskanen kehottaa ajattelemaan, että se on kuin kypsyvä hedelmä.

– Syyllisyys sisältää opetuksen siitä, millainen ihminen haluaisit olla ja mitä olisit voinut tehdä toisin. Siitä kannattaa ottaa opiksi.

Hyvä puoli on se, että tunnesuhdetta omiin läheisiin voi käsitellä myös heidän kuolemansa jälkeen.

– Yksi tapa on aloittaa kirjeen kirjoittaminen. Kirjeessä kuolleelle sisarukselle kannattaa sanoa asiat niin rehellisesti kuin vain pystyy. Kirjoittamista voi jatkaa päivien tai vaikka kuukausien ajan.

– Tärkeintä on, että saa paperille kaikki tunteet suodattamatta niitä. Suosittelen myös lukemaan Jan Parkerin ja Jan Stimpsonin teoksen Sisarussuhteet: kilpailua ja rakkautta. Siinä käsitellään sisarussuhteisiin kuuluvia vaikeita tunteita.

Syyllisyys, kateus ja viha ovat kaikki sallittuja tunteita.

Myös kaksoisveli voi olla voimakas tuki.

– Sisarussuhde on arvokas: maailmassa on ihminen, joka tietää, millaisissa olosuhteissa olet elänyt.

Hyvien ja huonojen muistojen jakaminen oman sisaruksen kanssa opettaa usein, että muistomme menneisyydestä ovat hyvin erilaisia. Jos muistoihin liittyy traumoja, kuten väkivaltaa, niitä kannattaa käsitellä turvallisessa tilassa terapeutin kanssa, jotta vaikeat tunteet eivät ala hallita elämää.

Syyllisyys, kateus ja viha ovat kaikki sallittuja tunteita.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 3/2020.

Sisältö jatkuu mainoksen alla