Tietoa maailman tilasta puskee joka kanavasta. Murehtimaan taipuvainen luonne voi ahdistua näistä uutisista pahastikin. Omaa oloa voi helpottaa pienillä konsteilla.

En saanut yöllä nukuttua, kun mietin, millaisessa maailmassa lapsenlapsemme tulevat elämään. Riittääkö puhdasta vettä, ruokaa, ilmaa?

Moni murehtii ympäristön tilaa jopa niin paljon, että se aiheuttaa psyykkisiä oireita. Sitran teettämä kyselytutkimus kertoo, että noin neljännes suomalaisista arvioi potevansa ilmastoahdistusta.

Moni murehtii ympäristön tilaa niin paljon, että se aiheuttaa psyykkisiä oireita.

– Ihmiset miettivät, mitä on jo tapahtunut ja mitä ennustetaan tapahtuvaksi. On myös paljon asioita, joihin liittyy epävarmuutta. Se on omiaan lisäämään ahdistuksen kaltaisia tuntemuksia, sanoo dosentti, ympäristötutkija Panu Pihkala Helsingin yliopistosta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Häneltä on juuri ilmestynyt kirja Mieli maassa? Ympäristötunteet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nuorilla voimakkaimmat tunteet

Ilmastoahdistus voi olla lievää levottomuutta, neuvottomuutta, alakuloisuutta tai masentuneisuutta.

Se voi ilmetä myös psykofyysisinä oireina. Sydän hakkaa, kädet hikoavat, ei saa nukutuksi, voi olla selittämättömiä särkyjä.

Pohjimmiltaan on kyse oman ja maailman tulevaisuuden pelosta. Alle 30-vuotiaat kokevat ilmastoahdistusta kaikista voimakkaimmin.

Alle 30-vuotiaat kokevat ilmastoahdistusta voimakkaimmin.

Se on luonnollista, sillä nuorilla on enemmän elämää edessään.

He voivat myös syyllistää vanhempia sukupolvia ympäristöjalanjäljestä, jonka nämä ovat aiheuttaneet.

– Se voi herättää suuttumusta ja epäreiluuden tunteita niissä, jotka ovat rakentaneet suomalaista hyvinvointia. Toisaalta voi hävettää, ettei oma sukupolvi onnistunut ratkomaan ympäristöongelmia.

Hävettää, ettei oma sukupolvi onnistunut ratkomaan ympäristöongelmia.

Voimakasta ilmastoahdistusta saattavat kokea nekin, joilla on elinkeinonsa tai elämäntapansa vuoksi vahva sidos ekosysteemeihin. Heitä ovat maanviljelijät, kalastajat, metsästäjät ja luonnossa liikkujat.

Mitä käy luonnolle?

Myös tavallinen luonnossa liikkuja voi huolestua. Jos vanhat metsät tuhoutuvat, missä me marjastamme, sienestämme ja retkeilemme?

Entä järkkyykö yhteiskuntarauha ilmastopakolaisten tulon myötä?

Suremme sitä, mitä luonnolle on tapahtumassa.

Jos ihminen on muutenkin murehtivainen, nämä asiat voivat ahdistaa ylen määrin.

– Ekokriisi sisältää surua ja luopumista. Joudumme tekemään muutoksia omassa elämässämme ja suremme sitä, mitä luonnolle on tapahtumassa, Pihkala sanoo.

– Ahdistukseen voi kätkeytyä monenlaisia alatunteita, kuten vihaa, syyllisyyttä, epätoivoa, häpeää, surua ja pelkoa.

Muutosta tarvitaan

Yksi jos toinenkin pohtii kaupassa, onko väärin syödä lihaa tai juustoa ja pitäisikö jättää muovitettu kurkku ostamatta.

Usein tiedostamme, että omassa elämäntavassa on korjattavaa, mutta esimerkiksi autoilua tai lentomatkustamista on vaikea vähentää.

– Ihmisillä on taipumus selitellä tekemisiään: koska lajittelen jätteet tunnollisesti, on ok lentää Thaimaahan pari kertaa vuodessa.

Ihmisillä on taipumus selitellä tekemisiään.

Ahdistusta voi kuitenkin helpottaa se, että miettii, mitä voi itse tehdä ilmaston eteen.

80 prosenttia vaikeita ilmastotunteita kokeneista kertoo, että kestävien elämäntapojen harjoittaminen auttaa tunteiden hallinnassa.

Yksi vaihtaa maalämpöön, toinen hankkii aurinkopaneelin, kolmas kierrättää ja ostaa harkiten.

Osa ihmisistä tuntee syyllisyyttä ylenpalttisesti, osa taas vähemmän kuin pitäisi.

Osa ihmisistä tuntee syyllisyyttä kulutustottumuksistaan ylenpalttisesti, osa taas vähemmän kuin pitäisi. Tutkija kuuluttaa suhteellisuudentajua, ja myös yhteisiä pelisääntöjä tarvittaisiin.

– On esimerkiksi eri asia lennellä huvikseen kuin siksi, että lapset asuvat eri mantereella, Pihkala toteaa.

Tehdään yhdessä

Yhdessä tekeminen luonnon puolesta vähentää ilmastoahdistusta ja voi myös yhdistää eri sukupolvia.

Ilmastotoimintaan voi osallistua jonkin järjestön kautta tai ryhtyä kuukausilahjoittajaksi tai vapaaehtoiseksi.

75 prosenttia ilmastoahdistusta potevista kokee, että myös luonnossa liikkuminen helpottaa vaikeita tunteita.

Luonnossa liikkuminen helpottaa vaikeita tunteita.

Tekojen lisäksi onkin hyvä pysähtyä omaa suhtautumistaan. Mitä tunteita tämä asia minussa herättää, mistä ne tulevat ja mihin tosiasioihin ne perustuvat?

– Ahdistukseen ei silti pidä jäädä vellomaan. Tunteista kannattaa puhua ja tuntemuksia jakaa turvallisessa ympäristössä esimerkiksi perheen tai ystävien kanssa, Pihkala sanoo.

– Kannattaa myös kiinnittää huomiota asioihin, jotka ovat hyvin ja herättävät toivoa.

Jos ahdistus alkaa lamaannuttaa ja häiritä elämää, ammattilaisen, kuten psykologin tai ekopsykologin apu voi olla tarpeen.

Ahdistukseen ei pidä jäädä vellomaan.

Myös vertaistukea on tarjolla. Muun muassa kouluissa ja kirjastoissa järjestetään avoimia työpajoja, joissa käsitellään ilmastonmuutoksen aiheuttamia tunteita.

Asioista keskustellessa löytyy usein toivoa. Kaikkea ei ole menetetty ja elämä voi olla mielekästä, vaikka edessä on isoja muutoksia.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 23/2019.

3 keinoa

  1. Keskity hyvään. Muistuta itseäsi asioista, jotka ovat elämässä hyvin. Tee lista asioista, joista olet kiitollinen.
  2. Puhuminen helpottaa oloa: jaamme saman huolen ja voimme vaikuttaa asioihin.
  3. Jos ruudulle lävähtävät maailman ongelmat ahdistavat, vähennä uutisten seuraamista. Osa ihmisistä tuntee liiallista syyllisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla