Hiljaisuuden retriitissä ollaan yhdessä, mutta mitään puhumatta. Kirjailija Auli Viitala yllättyi huomatessaan, mitä sanoja kaipasi eniten.
Kun ohjaaja lausuu hiljaisuuden alkaneeksi, ensimmäinen tunne on ilo, suorastaan riemu. Huomaan hymyileväni ilman syytä. Mikä vapaus: saa olla hiljaa!
”Sanat eivät tule väliimme.”
Ohjaaja sanoo meille ensikertalaisille, että hiljaisuudessa ihmisistä voi tulla jopa läheisempiä kuin muutoin. ”Sanat eivät tule väliimme.”
/etlehti.fi/s3fs-public/main_media/b882926831z.1_20250402132554_000g9e79n065.40.jpg?itok=E6KeWi70)
Vain sukat erottavat
Ilmoittauduin viikonlopun ajaksi hiljaisuuden retriittiin uteliaisuudesta. Miltä tuntuisi olla joukossa hiljaa? Osaisiko sitä ollakaan?
Retriitissä on ohjelma, johon saa osallistua tai olla osallistumatta.
Ohjaajista toinen on pappi ja toinen teologi.
Koska olemme hengellisessä retriitissä, ohjelmaan sisältyy hartaushetki aamulla, päivällä ja illalla. Ohjaajista toinen on pappi ja toinen teologi.
Yhteiset ruokailut rytmittävät päivää. Lauantaina näkyy olevan sauna.
Naurattaa: teen sukista numeron.
Huomaan, että yritän tehdä päätelmiä ihmisistä, joista en tiedä edes nimeä. Erojen teko ei oikein onnistu, sillä me kaikki 14 naista olemme pehmohousuissa ja villapaidassa – ja tietenkin villasukat jalassa.
Jollakulla on Anelmaiset, näyttävä sukkamalli muutaman vuoden takaa. Tuo näköjään tykkää harmaista perussukista. Mitähän minun simppelit raitasukkani kertovat muille? Olisi pitänyt valita vähän persoonallisemmat villikset!
Omat ajatukset alkavat naurattaa: teen sukista suuren numeron. Vastapäätä istuva näkee hymyni ja hymyilee takaisin.
/etlehti.fi/s3fs-public/main_media/b882926831z.1_20250402132554_000gsj6s8cii.10.jpg?itok=hIGFgL9m)
Nunnan elämää
Elämme täällä kuin nunnanelämää. Luostarissakin on paljon hiljaisuutta, ja välillä rukoillaan ja ruokaillaan yhdessä.
Päiväohjelma on säädetty, joskaan meitä se ei velvoita. Ja me emme tee työtä, meille tämä viikonloppu on poikkeus arjesta.
Luostarissa sai vapautuksen perhe-elämästä.
Ennen luostarit olivat ainoita paikkoja, joissa ihminen sai vapautuksen perhe-elämästä. Jopa naiset ja köyhät saattoivat tehdä työtä, lukea, kirjoittaa, tehdä tutkimusta. Vallankumouksellista!
Päiväohjelman noudattaminen tuntuu hyvältä. Aamiainen, aamurukous, ulkoilua tai kirjoittamista, lounas, päiväunet, päivärukous, kahvi, lukemista, päivällinen, sauna, iltapala.
Papilta tai ohjaajalta voi varata keskusteluajan.
Ohjaajan pitämän virikepuheen jätän väliin ja otan päiväunet.
Hiljaisuudesta voi ottaa tauon ja varata keskusteluajan papilta tai toiselta ohjaajalta. Päätämme kävellä jutellessamme, joten suuntaamme reitille, jolla emme häiritse muiden hiljaisuutta.
/etlehti.fi/s3fs-public/main_media/b882926831z.1_20250402132554_000gsj6s8cj0.10.jpg?itok=lTW4eD9b)
Kiitos ja anteeksi
Pelkäsin etukäteen, että ajatukset lähtevät hiljaisuudessa synkille urille, mutta käykin päinvastoin. Tunnen kaiken aikaa selittämätöntä iloa, keveyttä. Mieli kuplii kivasti, päiväkirja täyttyy sulosanoilla.
Ruokakin maistuu ihmeen hyvältä, vaikka on tavallista leiriruokaa: nakkikastiketta ja muusia. Ehkä kun kerrankin keskittyy maistamaan?
On liki mahdotonta olla sanomatta kiitos.
Joukossamme on yksi, jolle hiljaisuus on selvästi vaikeampaa. Hän hymyilee ja vilkuttaa silmää, olemuksesta näkee, että hän haluaisi sanoa jotain kaunista.
Me muutkin rikomme välillä hiljaisuuden vahingossa. Kun toinen ojentaa teemukin, on liki mahdotonta olla sanomatta kiitos.
Vielä vaikeampaa on pitää sisällään ”anteeksi”, kun ajatuksissaan kääntyy ja törmää toiseen.
Joku on piirtänyt hankeen sydämen.
Illalla joku on piirtänyt hankeen sydämen, jossa lukee ”Hyvää yötä!”
Minullakin on tarve toivottaa jollekulle hyvää yötä, joten kirjoitan päiväkirjaan: ”Hyvää yötä, Auli. Minä rakastan sinua.”
/etlehti.fi/s3fs-public/main_media/b882926831z.1_20250402132554_000gsj6s8cj4.10.jpg?itok=h0oKYnFq)
Tämä on ote ET-lehdessä 5/2025 julkaistusta jutusta Vapauttava hiljaisuus. Tilaajana voit lukea koko jutun täältä. Jos et ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun tai tilaa lehti tästä.
Hiljaisuuden retriitti
- Retriittejä järjestävät monet hengelliset ja ei-hengelliset tahot eri puolilla Suomea.
- Luterilaisten seurakuntien retriiteissä ohjaajat ovat yleensä Hiljaisuuden ystävät ry:n kouluttamia. Seurakunnat maksavat ohjaajien palkan, ja viikonlopun hinta on 150–200 euroa. Kristillisiä retriittejä on myös muita. Moni on rakastunut esimerkiksi Seilin saarella pidettäviin retriitteihin.
- Erilaisia hiljaisuuden retriittejä pitävät myös meditaatio- tai joogaohjaajat ja aatteelliset yhdistykset. Jos järjestäjänä on yritys, hinta on usein korkeampi, 300–500 euroa viikonlopulta.
- Ennen kuin ilmoittautuu retriittiin, on hyvä tutkia, millainen ohjelma on ja miten ohjaajat ovat kouluttautuneet. Ohjaajalta voi etukäteen kysyä, jos omassa mielenterveydessä tai elämäntilanteessa on jotain mietityttävää. Akuutissa kriisissä hiljaisuus voi olla liikaa.
- Hengellisissä tai aatteellisissa retriiteissä ei yleensä ole vaatimuksia samanlaisesta maailmankatsomuksesta, mutta jokaisen on mietittävä itse, millaisessa ilmapiirissä on helppo rentoutua.
